KIRJASTOON Toenperä Puumala Sulkava                                     OSALLISTU  Lukuketun blogi Okariino  Sivupiiri

ALKUUN

 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukuketun blogi

Kirjailijaketut 2004-

Runokettu 2009

Julkaisut 2010

Sarjakuvat 2011

Tuhat ja yksi yötä 2012

Kuninkaantyttären siivet 2013

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu -kilpailu 2015


DIPLOMIKIRJAT
Lukukettunen
Lukurepo
Kirjakettu
Hopeakettu
Platinakettu
Kettu Repolainen

Ketun vintti


KIRJAESITTELYT
Lukukettusen kirjoista
Lukurevon kirjoista
Kirjaketun kirjoista
Hopeaketun kirjoista
Platinaketun kirjoista
Kettu Repolaisen kirjoista

 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukuketuille
Opettajille

Diplomimallit
Tilastokaavake
 

KESÄKETTU

Tee kesäkettu!

 

LISÄÄ TIETOA
Linkit
Kirjallisuutta

TEKIJÄN SANAT
Copyright
English summary
Lukuketusta
Palaute

 




Kirjaketun kirjoista vähän enemmän

Ahokainen, Ester: Metsänväen kesäkisat. Piirrokset Marjaliisa Pitkäranta. Kustannus-Mäkelä 1983.

”Bokseri ja karhukoira nyrkkeilyssä koittaa, kumman pinnat pitävät, kumpi kilvan voittaa.” Kumpi voittaa painin, karhut Jörri vai Mörri? Onko rintauinnissa parempi Rapu Rausku vaiko Sami Sammakko? 23 runoa eläinten urheilukilpailuista.

Ester Ahokainen (1907-1989) toimi opettajana. Pisimmän päivätyönsä hän ehti tehdä Somerolla vuosina 1948 –1970. Jäppilässä hän oli opettajana 1930 - 1938 ja Juvalla 1938 - 40. Hän toimi myös Opettajain lehden, Nuorten Päivän ja Pyrkijän toimittajana. Ahokaisen tuotantoon sisältyy satuja, runoja, koulujen ohjelmistotekstejä ja nuortenkirjoja. Esikoisrunokirja ”Herääminen” ilmestyi 1945.

Cole, Babette: Hassunkurinen äiti. Suomennos Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1990.

Äitini on muuten ihan mukava, mutta hänen hattunsa ovat vähän erikoisia. Niin no, on hänessä ehkä joitain muitakin erikoisia puolia. Kuten että hän osaa lentää ja muuttaa ihmisiä sammakoiksi…

Babette Colen ihanat kuvakirjat eriskummallisista vanhemmista ja muista sukulaisista.

Cole, Babette: Hui olkoon, elukoita! Suomentanut Raija Viitanen Kustannus-Mäkelä 2000.

Koira seuraa Tomia. Tomi on varma että se aikoo syödä hänet. Hevonenkin alkaa seurata Tomia ja käärme luikertaa paikalle... Kuinkahan Tomin käy?

Babette Cole kuvittaa tässä meidän eläinpelkojamme. Mutta Tomipa löytää ratkaisun aika yllättävästi...

Corderoy, Tracey: Yrmy ja ärmätti.

Kuvittanut Lee Wildish. Suomentanut Raija Rintamäki. Kustannus-Mäkelä 2010.

 

Ärmätti ei pidä kenestäkään eikä ainakaan halua mitään juhlia. Se inhoaa tiistaipäiviä ja päättää lähteä riehumaan kaupungilla. Kun Ärmätti palaa kotiin, sen pihalle on tunkeuduttu! Joku on leiriytynyt sen pihalle!

 

Nämä peikothan eivät tiskaa eivätkä vedä vessaa. Mutta toisistaan ne pitää! Kaikille homekorville ja räkänokille kirja. Helppoa ja hauskaa luettavaa. PL 2011

Davis, Jim: Ripi, rapi, ralla. Egmont-kustannus 2002. Karvinen Pokkari 50.

Karvisen maanantaiaamut ovat vaikeita. Herääminen on tuskallista. Karvisen ilot ovat syöminen, nukkuminen ja Oskun kiusaaminen.

Pokkarin Karvis-strippejä ei enää oikeastaan pitäisi nimetä alkuperäiselle tekijälleen Jim Davisille, koska Karvisen tuotanto on Paws-yhtiön ja useamman tekijän varassa. Karvisen maailmankuva on aika ilkeä, mutta kukapa meistä ei välillä haaveilisi elämästä, jossa voisi vain syödä ja nukkua?

Donaldson, Julia: Leo Lohikäärme. Kuvittanut Axel Scheffler. Suomeksi riimitellyt Raija Rintamäki. Mäkelä 2010.

Vanha viisas lohikäärme perustaa koulun. Leo on oppilaista isoin ja innokkain. Hän tahtoo saada kultatähden joka viikko. Ja niin Leo oppii lentämään ja syöksemään tulta ja ärjymään vaarallisesti. Ja jonkin salaisen suunnitelman mukaan Leo saa aina myös apua Piialta, joka on prinsessa. Laastarin lentokuhmuun, pastillin käheään kurkkuun ja sideharsoa palaneeseen siipeen. Kuinkahan tässä lopulta käy?

Julia Donaldson on englantilainen kuvakirjailija, lauluntekijä ja näyttelijä. Hän on tehnyt paljon lauluja ja näytelmiä lapsille ja lapsiryhmille. Hänestä hieno tapa oppia lukemaan on näytteleminen ja siksi hän on kehittänyt lasten kanssa menetelmä, kuinka kuvakirjoja voi näytellä. Kotisivuillaan hän kertoo muun muassa kuinka etena ja valas -kirja syntyy.

Julia Donaldson on nyt jo kolmessa Lukuketun diplomissa! PL 2014

Enquist, Per Olov: Kolmen luolan vuori.

Kuvittanut Leonard Erlbruch. Suomentanut Marja Kyrö. Tammi 2004.

 

Mina, Ia, Marcus, Moa, Miska-koira ja isoisä lähtevät hengenvaaralliselle tutkimusretkelle Kolmen luolan vuorelle. Eikä kukaan tiedä, kuinka todelliseen vaaraan he kaikki joutuvat.

Per Olov Enquistin Kolmen luolan vuori naurattaa, itkettää ja jännittää. Voiko parempaa kirjalta toivoa? Enquist on arvostettu ja palkittu ruotsalainen kirjailija, joka on kirjoittanut pääasiassa aikuisille. Hänen näytelmiään on esitetty myös Suomessa. PL 2011

Gahrton, Måns: Roni & Juulia: Tarina eräästä, joka halusi että hänestä tykätään. Kuvittanut Johan Unenge, suomentanut Sanna Uimonen. Kolibri 1995.

”Kiipeän ylitse naapurin aidan, Juulian kanssa jutella taidan. Tarkistan samalla asian laidan: kaipaako Juulia ystävää?” Ronista ja Juuliasta tulee hyvät ystävät.

Ruotsalaisen Måns Gahrtonin Roni ja Juulia -kirjat kertovat riimein Ronin ja Juulian ystävyydestä. ”Likkapöpöjä” -kirjassa Ronia kiusataan ystävyydestä tytön kanssa. Gahrtonin kirjasarja Evasta ja Adamista on hyvin suosittu myös Suomessa.

Goscinny: Asterix gladiaattorina. Piirrokset Uderzo. 7. p. Helsinki Media 1997. Asterix seikkailee.

Voittamattomien gallialaisten bardi Trubadurix kidnapataan ja viedään Roomaan lahjaksi Caesarille. Asterix ja Obelix lähtevät pelastamaan Trubadurixia. Matkalla he joutuvat muutamaan kahakkaan…

René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterix ilmestyi Ranskassa ensimmäisen kerran vuonna 1959 perustetussa sarjakuvalehdessä ”Pilote”. Ensimmäiset suomennokset ilmestyivät 1960-luvun lopulla. 1970-luvulla jokaista uutta Asterixia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Eivätkä Asterixin parhaat osat ole menettäneet viehätystään vielä nykyisinkään. Tekijöiden roomalaisen ajan tuntemus on erinomainen, juonen hallinta laadukasta ja tilannekomiikka jaksaa naurattaa monta lukukertaa.

Grindley, Sally: Taikaluistimet. Kuvittanut Heli Hieta, suomentanut Sanna Jaatinen. Otava 2003.

Tyttö oli toivonut luistimia jo kauan. Nyt ne olivat hänen jalassaan ensimmäisen kerran. Häntä pelotti. Hän kaatui ja kaatui taas. Sitten hän tarttuu isän käteen ja antaa tämän viedä. He kiitävät ja kiertävät ja puikkelehtivat ihmisten seassa. Yhtäkkiä tytön käsi luiskahtaa isän kädestä. Kipinät pirstovat ilmaan, kun hän syöksyy vapauteen.

Heli Hieta on suomalainen nuori kuvittajalahjakkuus, joka on tehnyt tämän kuvakirjan yhteistyössä englantilaisen kustantajan kanssa. Sally Grindleyltä on suomennettu useitakin kuvakirjoja. Vapauden huuma on teoksessa todella väkevä.

Hallberg, Lin: Eppu etsii kotia. Kuvittanut Margareta Nordqvist, suomentanut Marvi Jalo. Tammi 2012.

Elsalla on uusi perhe. Hän on juuri muuttanut kaupungin laidalle omakotitaloon äidin, uuden isän ja uuden isosiskon kanssa. Ja Santoksen, Minnan ponin. Elsa saa hoitaa Santosta, kun Minna on paikalla ja antaa luvan. Mutta Santos on yksinäinen ja kaipaa ystävää. Eräänä päivänä Minna lukee lehdestä: "Myydään Eppu-poni. Sopii lapsille. Edullisesti oikealle ostajalle."

Lin Hallberg on kirjoittanut huippusuosittua Sinttu-sarjaa pitkään. Nyt alkaa uusi sarja Epusta. Hallberg on ruotsalainen tallinomistaja, joka tuntee hevoset ja tytöt. Ja osaa kirjoittaa kevyesti, tunteellisesti ja helpontuntuisesti. Kaikille heppafaneille. PL 2013.

Hergé: Veikko, Tette ja Jykke: Kaikki seikkailut. Suomentanut Jyrki Jahnukainen. Otava 2008.

Upporikas J.A.Pumppu määrää testamentissaan 10 miljoonaa dollaria lentokoneen suunnittelijalle. Koneen tulee lentää New Yorkista Pariisiin tai päinvastoin vähintään 1000 kilometrin tuntivauhdilla. Insinööri Legrand ottaa haasteen vastaan. Kone sabotoidaan ja insinööri lavastetaan syylliseksi. Insinöörin lapset Veikko ja Tette ja heidän apinansa Jykke joutuvat seikkailuun, joka johtaa heidät uuden koneen prototyypillä autiolle saarelle ilman bensiiniä... 

Komiikkaa, kommelluksia, vauhtia ja hämmästyttäviä juonen käänteitä tarjoilee ranskalainen sarjakuvan mestari Veikon, Teten ja Jyken seikkailuissa. Juoni imee mukaansa kuin iiliäinen eikä kirjaa malta heittää kesken tarinan. Makeat naurut syntyvät Jyken ihmeellisistä kommelluksista.

Kirja sisältää seuraavat albumit: Herra Pumpun testamentti, Matkalla New Yorkiin,  Manitoba ei vastaa,  Karamakon purkaus ja Kobralaakso. Yksittäiset albumit on julkaistu 1970-luvulla suomeksi ensimmäisen kerran.  

Helakisa, Kaarina: Aapelus - aakkosloruja ja hassuja satuja. Kuvittanut Taru Castrén. Kolibri 1998.

"Ah apinaa! Sitä napinaa, kun kakarat tekevät kapinaa! Ne aapisen välissä lymyilevät, apinamammalle hymyilevät - eivätkä osaa edes Aata. Eivät sano isälle juuta, ei jaata." Runoja aakkoset läpi ja välillä ihan hassuja satuja. Ihan pakko on lukea satu äidistä, joka on yleensä ihmisen lähin ystävä. Sillä väitetään, että äitiinsä voi luottaa, vaikka äiti olisi hyeena!

Kaarina Helakisan (1946 - 1998) postuumina ilmestynyt aakkosruno ja -satukokoelma on hienoa kieli- ja kirjainleikkiä. Taru Castrén kuvissa vilisevät saman lailla krokotiilit ja vampyyrit ja äidit ja ötökät.  

Helakisa, Kaarina: Rubiinisydän.

Kuvittanut Nina Haiko. Lasten Keskus 2009.

 

Tytön heinähiukset loistavat vihreänä kuin liekit. Mitään muuta tytöllä ei olekaan päällä. Ja hänen pitäisi mennä metsän kuninkaan jokavuotiseen juhlaan! Siellä kuningas palkitsee joka vuosi rubiinisydämellä sen, joka oli keksinyt parhaan taikakalun Louhikäärmeen kukistamiseksi.

 

Kaarina Helakisan, yhden suomalaisista satukuningattarista, hieno satu yhteisyydestä, yhdessä tekemisen voimasta, hyvyyden mahdollisuudesta elämässä. Kuvittaja Nina Haikon kuvitus on värikylläinen ja yksityiskohdillaan kertomuksen aineksia kommentoiva ja samalla laajentava. PL 2011.

Hergé: Veikko, Tette ja Jykke: Kaikki seikkailut. Suomentanut Jyrki Jahnukainen. Otava 2008.

Upporikas J.A.Pumppu määrää testamentissaan 10 miljoonaa dollaria lentokoneen suunnittelijalle. Koneen tulee lentää New Yorkista Pariisiin tai päinvastoin vähintään 1000 kilometrin tuntivauhdilla. Insinööri Legrand ottaa haasteen vastaan. Kone sabotoidaan ja insinööri lavastetaan syylliseksi. Insinöörin lapset Veikko ja Tette ja heidän apinansa Jykke joutuvat seikkailuun, joka johtaa heidät uuden koneen prototyypillä autiolle saarelle ilman bensiiniä... 

Komiikkaa, kommelluksia, vauhtia ja hämmästyttäviä juonen käänteitä tarjoilee ranskalainen sarjakuvan mestari Veikon, Teten ja Jyken seikkailuissa. Juoni imee mukaansa kuin iiliäinen eikä kirjaa malta heittää kesken tarinan. Makeat naurut syntyvät Jyken ihmeellisistä kommelluksista.

Kirja sisältää seuraavat albumit: Herra Pumpun testamentti, Matkalla New Yorkiin,  Manitoba ei vastaa,  Karamakon purkaus ja Kobralaakso. Yksittäiset albumit on julkaistu 1970-luvulla suomeksi ensimmäisen kerran. 

Huovi, Hannele: Jättityttö ja Pirhonen. Kuvittanut Kristiina Louhi. Tammi 2011.

Tyyne Heikkilä oli jättiläinen. "Jättiläisenä oleminen on hankalaa nykyään, kun maan pinnalla vilisee jos jonkinmoista kulkijaa. Miten minusta tulikin näin iso!" Mutta yksin on raskasta elää. "Maailmassa ei ole ketään samanlaista kuin minä." Ja tottahan se oli. Tyyne alkoi itkeä. Suuret kyyneleet vierivät ja olivat melkein hukuttaa Pirhosen. Pirhonen oli pienikokoinen mies, joka joutui aina katsomaan ylöspäin. Ja niin hän näki jättiläisen. "Upea ilmestys!" innostui Pirhonen ja meni heti kauppaan ostamaan kaukoputkea.

Hannele Huovin ja Kristiina Louhen kuvakirja Jättityttö ja Pirhonen on hieno tarina erilaisuudesta ja ystävyyden mahdollisuudesta, kun molemmat arvostavat toisiaan. Se sopii Lukuketussa hyvin moneen kolunkiin. Sen voi nauttia satuna tai kertomuksena tai kuvakirjana. Ja jos lukutaitoa riittää niin vaikka ekaluokalta kuudennelle luokalle. Nyt se on vain paikoitettu tänne, kolmasluokkalaisten Kirjaketun kuvakirjoihin. Hannele Huovi on Lukuketun Kirjailijakettu 2016. PL 2016

Itkonen, Jukka: Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. Kirjapaja 2010.

"Liian kookas hevoseksi, vaikka onkin hepo. Ja sen hevon harrastukset: uiminen ja lepo. Joessa se pötköttää, siellä maata lötköttää. Suuri virtahepo."

Diplomimme täydellistyy. Nyt on viimeinen Jukka Itkosen runoja myös kolmannella luokalla. Enää puuttuu ykkösluokalta varkautelaisen kirjailijakettumme runoteos. Kirjan kuvitus on erittäin hauska. Teoksella on tuettu Yhteisvastuukeräystä vuonna 2010. PL 2012

John Bauerin satumaailma: Olipa kerran… Kirj. Helena Nyblom et al. Gummerus 2002.

Peikkoukko näkee linnan puutarhassa soman prinsessan eikä saa sitä mielestään. Niinpä peikkoakka käy vaihtamassa peikkotytön prinsessan tilalle. Isotunturin Staalo pitää pelon vallassa koko seutua. Kauras päättää antaa peikolle opetuksen. Entäs millainen oli poika, joka ei pelännyt koskaan? Ja löysikö seikkailua etsimään lähtenyt poika etsimänsä?

Tämän satukokoelman sadut ovat ruotsalaisten sadunkertojien kirjoittamia, John Bauerin loisteliaasti kuvittamia, ja useimmissa niissä on pahannäköisiä peikkoja. Ja etenkin peikoistaan John Bauer kuvittajana tunnetaan. Ja prinsessoista, jotka ovat hyvin kauniita ja kultatukkaisia. Jugendtyylin vaikutus on vahva. Osa saduista on pitkähköjä, mutta kuitenkin helppolukuisia. Kokoelmaan sisältyy kymmenen satua ja sivuja teoksessa on noin 150.

Kallio, Liisa: Lentävä talo. Tammi 2003.

Riku muuttaa uuteen kotiin. Yhtäkkiä hän huomaa että talo lentää. Se lentää vanhan kotitalon ohi ja Riku vilkuttaa Ollille. Hamid asuu samassa rappukäytävässä. Hänkin tietää, että talo osaa lentää. Yhdessä he lentävät todella pitkälle…

Liisa Kallion kuvakirja kertoo koti-ikävästä ja muutoksista lapsen elämässä. Hieno kuvitus tukee tarinan viestiä ajatuksen ja mielikuvituksen voimasta.

Kanala, Sari: Valepukuinen Varis. Amusantti 2001.

"Karvaiset korvat ja punainen kieli. Kippurahäntä ja iloinen mieli. Ei onnea silloin voin salata, kun ystävää hyvää saa halata. "Millaista on maalaiskissan elämä? Entä mitä teki dinosaurus diskossa? Miten hurja hukka hurjasteli mopollaan jäällä? Ja 28 muuta runoa ja kuvaa eläimistä.

Sari Kanala kuvittaa itse runokirjansa. Valepukuinen Varis on hänen neljäs teoksensa.

Kunnas, Kirsi: Hassut aakkoset. Kuvittanut Karoly Reich. WSOY 2012.

"Raivorailakas räminäkello herää kahdeksalta, rämisee herätessään, niin että pois alta."

Kirsi Kunnaksen ja unkarilaisen kuvittajan Karoly Reichin aakkosruno- ja kuvakirja vaatii jo lukutaitoa sanastollaan. Teksti on myös aika pientä. PL 2014

Kirwa, Wilson: Amani-Aasi ja viisas kilpikonna. Kuvitus Vincent Kipkosgei Kibii. Englannista suomentanut Kirwa's World Oy. Kirwa's World 2013.

Cherangin metsän väki suunnittelee suurta kevätjuhlaa. Kaikki odottavat innolla myös vuotuista Gepardi-kilpailua. Kuamua oli varma että hän voittaa tämän kevään kilpailun. Kuinka Kuamualle käy?

Wilson Kirwa on Keniasta Suomeen muuttanut juoksija ja satukirjailija. Hän on maahanmuuttajana suomalainen menestystarina ja karismaattinen esiintyjä. Hän kertoo satuja afrikasta ja tarinoita hyvästä elämästä. Kirwa on julkaissut kaksi viimeistä satukirjaansa oman yhtiönsä Kirwa's Worldin kautta. Niiden kuvittaja on kenialainen Vincent Kipkosgei Kibii. Amani-Aasi ja viisas kilpikonna ja Amani-aasi ja suuri sydän sisältävät molemmat viisi satua. PL 2014. 

Klintberg, Bengt af: Pelle Pulli: riimejä ja loruja pihoilta ja kujilta. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin+Göös 1984.

”Katso ylös! Katso alas! Suu apposen auki! Olet ihka kuin hauki.” Loruja suun soittoon, leikin alkuun, naruhyppyyn. Ja sokerina pohjalla on huippuja, arvoituksia, kummitustarinoita ja kaksi nurinkurista seikkailua.

Ruotsalainen Bengt af Klintberg on koonnut nämä riimit ja lorut pihoilta ja kujilta. Eva Erikssonin kuvitus antaa kirjalle oman panoksensa.

Korolainen, Tuula: Aaveaakkoset eli Haamuhetki kullan kallis. Kuvittanut Tiina Paju. Tammi 2000.

”Www.haamu.net: Verkkokaupasta kummitukset arki- ja juhlakäyttöön! Lisäherkkuna hyytävää kirkunaa ja kaameaa kahleiden kalinaa! Tilaa oman koneesi näyttöön! Kaupan päälle virukset!” Bermudan kolmio, Luuranko-Lenni, Nastamuumio ja Vampyyrivaari - kaikki nämä, yhdessä kirjassa!

Tuula Korolaisen aaveaakkoset sopii juhlapöytään ja tyynyn alle, sen kanssa voi kaapissa hihittää ja työntää lappusina kavereille. Sopii myös aikuisille. Suosittelen.

Kunnas, Kirsi: Hassut aakkoset. Kuvittanut Karoly Reich. WSOY 2012.

"Raivorailakas räminäkello herää kahdeksalta, rämisee herätessään, niin että pois alta."

Kirsi Kunnaksen ja unkarilaisen kuvittajan Karoly Reichin aakkosruno- ja kuvakirja vaatii jo lukutaitoa sanastollaan. Teksti on myös aika pientä. PL 2014

Kunnas, Mauri ja Tarja: Ujo Elvis. Otava 2003. Tassulan tarinoita.

Tassula on ihan tavallinen pikkukaupunki, jonka kuuluisin asukas on Herra Hakkarainen. Tassulan markkinoiden päätösjuhlassa esiintyy Tassulan oma bändi Tatu ja Tuppisuut. Solistiksi on lupautunut vieraileva tähti naapurikaupungista. Postinkantaja Eppu osaa kyllä kaikki Elviksen laulut, mutta hän on niin ujo, ettei ikinä uskaltautuisi lavalle. Vai uskaltaisiko sittenkin?

Mauri ja Tarja Kunnaksen uusi sarja Tassulan kaupungista, jotenkin tutun näköisestä paikasta.

Kunnas, Mauri ja Tarja: Hui Kauhistus! Otava 1985.

Kummitusten yö alkaa Pippendorfin kartanossa. Äitikummitus jakaa kaikille puhtaat lakanat. Niin lähtee kummitusperhe yölliselle kierrokselle kalisuttamaan kahleita, soittamaan kirkonkelloja, huokailemaan parvekkeella ja vinguttamaan viulua ullakolla.

Hilfe, es spukt! Hjälp, det spökar! Che spavento! Srekk og gru! Hyaa obake ga ippai! One spooky night and other scary stories. Mauri Kunnaksen kirjat lähtivät heti valloittamaan ei vain Suomea vaan myös maailmaa. Arvaatko mitä kieltä on Hyaa obake ga ippai? PL 2012

Kureniemi, Marjatta ja Pakkanen, Kaija: Kaksi kukkopilliä: lasten loruja ja runoja. Kuvittanut Maija Karma. 7.p. WSOY 2001.

"Ohdakkeen alla on ketulla kauppa, ja arvaas mitä se myy! Hiirille loukkoja, kaloille koukkuja, linnuille häkkejä, kissoille säkkejä. Kukaan ei osta. Missä on syy?" Miten kävi pikkuiselle kissalle kellarissa? Miten kävi kaktuksen, kun kameli Kemeli keinui ohi? Entä mitä mietti Hatseputin hovikissa kaukaisessa Karnakissa?

Marjatta Kureniemen ja Kaija Pakkasen Kaksi kukkopilliä ilmestyi vuonna 1968. Teoksesta on otettu seitsemän painosta, yhteensä 26 000 kappaletta. Sekä Kureniemi että Pakkanen ovat tehneet pitkän päivätyön suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. He ovat kirjoittaneet satuja, runoja ja nuortenkirjoja. Molemmat ovat kääntäneet ja riimitelleet huomatavan määrän lastenkirjoja. Kaksi kukkopilliä oli heille molemmille ensimmäinen itsenäinen runokirja.

Laulajainen, Leena: Kuningaskalastajan peili: Satuja. Kuvittanut Heli Hieta. Tammi 2001.

Kellomestari valaa tyttärelleen pieniä pronssisia kelloja, jotka tekevät ihmiset onnellisiksi. Kuningaskalastajan peilistä näkee todellisen itsensä. Neljästä sisaresta vain yksi haluaa pitää oman sydämensä. Poika, joka pelkää merta, ystävystyy meren prinsessan kanssa.

Heli Hieta on kuvittanut Leena Laulajaisen hienon satukokoelman. Lyhyet sadut ovat mystisiä ja jännittäviä.

Lindgren Astrid: Hirmu-Niilo: Smoolannin kamalin kummitus. Kuvittanut Ilon Wikland, suomentanut Irmeli Järnefelt. WSOY 1987.

”Isoäiti, kerro Hirmu-Niilosta!” Hirmu-Niilo oli iso renki, joka teki aina kaikenlaista koiruutta. Kerran hän päätti kummitella lukkarille kirkossa… Kuinka tarina jatkuu, saat itse lukea.

Ilon Wiklandin kuvittama Astrid Lindgrenin satu on todenmakuinen tarina jännittämisen ja pelon autuudesta ja pelon todellisesta kauhusta pimeässä ja yksin. Astrid Lindgren ammentaa saduissaan kansantarinoista ja todellisista tapahtumista. Hämäränmaassa taas vie Mion ja Veljeni Leijonamielen asuinsijoille.

Lindgren, Barbro: Raisu Roosa muuttaa kaupunkiin. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentanut Anna Warras. Tammi 1997.

Raisu Roosa on pieni hassun näköinen koira, villi ja leikkisä. Roosa syö vahingossa kaksi muovieläintä ja joutuu sairaalaan leikattavaksi.

Barbro Lindgrenin Raisu Roosa -kirjoja on ilmestynyt kolme.

Lindgren, Barbro: Rasavilli Piltti. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentaneet Saima-Liisa Laatunen ja Natalia Baschmakoff. Tammi 2003. 

"Äidin kallein aarre on Piltti rämäpää, vaikka hulivili päivittäin hänet säikyttää. Torstaina kello yksi vesi pulahtaa, kun muksu vessanpyttyyn mulahtaa." Rasavilli Piltti on kepposten mestari: hän hyppää äidin tiskipaljuun, kiipeää puuhun, eksyy metsään, keikkuu kattolampussa ja sytyttää nuotion talon viereen. Merimatkoilla Piltti uhmaa kaameita vaaroja eikä avaruuskaan ole hänelle valloittamaton.

Ruotsalaisen lastenkirjailijan Barbro Lindgrenin runomuotoiset kuvakirjat Rasavillistä Piltistä ovat ilmestyneet yksissä kansissa. Kirja sisältää kolme teosta: Äidin rasavilli Piltti, Rasavilli Piltti merellä ja Rasavilli Piltti saa koiran. Piltti on hurmaava villikko, kaikkien äitien kauhu ja sydänten murskaaja. Runoteksti etenee jouhevasti suomennettunakin. Eva Erikssonin kuvitus luonnehtii Piltin ja äidin koko tunneasteikon erinomaisen hienosti.

Long, Jonathan: Koira joka osasi kaivaa. Kuvat Korky Paul. Suomentanut Kalle Virtanen. Arkki 2009.

Helmeri on piilottanut luunsa. Mutta ei millään muista minne. Nuuskiva nenä löytää hajun: kas tässä hurmaava luun haju. Helmeri kaivaa innokkaasti ja löytää vvahna kenkärajan. Ei auta kuin jatkaa. Seuraava saalis on kaivosmiehen jalka. Ei tästä Helmeri suinkaan lannistu, vaan jatkaa eteenpäin tai syvemmälle...

Runokuvakirjan kuvakerronta on vauhdikasta ja kiinnostavaa.

Lupton, Hugh: Ihmesatuja eri maista. Kuvittanut Niamh Sharkey, suomentanut Riitta Oittinen. Pieni Karhu 2002.

Ihmeellisiä tarinoita eri puolilta maailmaa. Apina rukoilee Jumalalta kurjuutta ja saa peräänsä lauman huohottavia koiria. Intiaanityttö on vaikeasti sairas. Parantajavaimo pyytää isää metsästämään sairaan ketun. Englantilainen kulkukauppias kuulee unessa käskyn mennä Lontoon sillalle. Kuninkaalla ja kuningattarella on rotta tyttärenä…

Hugh Lupton on englantilainen kirjailija, joka sekä kirjoittaa että kertoo tarinoita eri puolilta maailmaa. Hänen satunsa ovat sekä luettavia että lukijan suuhun sopivia. Ihmesatuvalikoimassa kaikki seitsemän satua ovat uusia ja mielenkiintoisia. Kuvitus on irlantilaisen Niamh Sharkeyn.

Mahy, Margaret: Aulis Turskin aavekoulu. Kuvittanut Robert Staermose, suomentanut Jaana Kapari. Tammi 2001.

Jokerien perheen puutarhassa ruostuu autoharvinaisuus. Siinä asuu Lulu, joka on aave. Kun Mauri kertoo Lulusta äidille, tämä järkyttyy. Äiti päättää heti ilmoittaa Maurin Aulis Turskin järkevän ajattelun kouluun. Mutta itse Aulis Turski kummittelee omassa koulussaan. Häntä vaivaa kolmen oppilaan kohtalo niin, ettei hän saa rauhaa. Selviääkö kadonneen käsikirjoituksen arvoitus? Voittaako äiti palapelimestaruuden? Löytääkö Maurin isä rehellisen käytettyjen autojen kauppiaan?

Aulis Turskin aavekoulu on diplomikirjojen aatelia. Se on hauska, se on jännittävä, se on liikuttava, se on yllättävä. Sen ahmaisee sisäänsä kuin herkkupirtelön. Ja ihaninta on, että kaikki unelmat toteutuvat. Kirjan ainoa vika on suomenkielisen nimen hankaluus. Alkuteoksen nimi on The Horribly Haunted School. Margaret Mahy on uusseelantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. 

Mahy, Margaret: Krokotiilin vauhtiparaati ja muita kertomuksia. Kuvittanut Ian Newsham, suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä1987.

Miten käy, kun krokotiili saa lahjaksi rullaluistimet? Uskooko kissa, että hiiri on koira? Miten isojalkaisesta orvosta Riikka Ruohosesta tuli Desiree Ruohonen? Miten Vetisen kaupungista tuli maailmankuulu turistikohde? Miten käy, kun äiti ostaa alennusmyynnistä taikasukat?

Margaret Mahy on uusseelantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. Hän kirjoittaa kiinnostavia, hauskoja ja syvällisiä tarinoita, joista nauttii myös aikuinen. Krokotiilin vauhtiparaatin tarinat lukee yhä uudestaan samalla ilolla kuin ensimmäisellä kerralla.

Majaluoma, Markus: Isä, lähdetään sieneen. WSOY 2003.

Isä on ostanut uuden auton. Se on tilaihme. Putkelan setä sanoo sitä mopoksi, jossa on lava. Siihen pakkautuvat isä, Putkelan setä, lipputanko, Väinö, Ossi ja Annamari ja lähtevät sieneen…

Markus Majaluoman kuvakirjat riemastuttavat kaikenikäisiä. Majaluoma on sekä kuvittaja että kuvakirjailija. Hänen kuvituksiaan ovat mm. Heinähatut ja Vilttitossut että Ellan luokka. Majaluoma on tähän mennessä julkaissut seitsemän kuvakirjaa. Ensimmäinen oli Haikaroiden vauva, mikä ilmestyi 1994. Sitä ennen hän oli debytoinut sarjakuvalla Kapteeni Castellosta.

Majaluoma, Markus: Sairaan siisti kipsi! Lastensuojelun keskusliitto ja Lasten Keskus 2000.

Uljas ajaa pyörällään päin puuta. Hilpeät ambulanssimiehet kiidättävät hänet sairaalaan. Uljas on varma, että hänestä tehdään luurankolapsi. Tai hänet tiputetaan ikkunasta. Tai vihreät avaruusoliot ovat valloittaneet sairaalan. Onneksi intiaani Istuva Tippa tulee apuun. Yhdessä he aloittavat bakteerisodan ja lähtevät avaruusmatkalle.

Sairaan siisti kipsi! on sarjakuva ja tietokirja samassa paketissa. Se kertoo mustaa huumoria pelkäämättä, mitä sairaalassa tehdään ja miltä siellä tuntuu. Istuvan Tipan rooli sopii hyvin aikuislukijalle, joka ei pelkää Turun murretta.

Marttinen, Tittamari: Tuuliviiri-Siirin tuttavapiiri. Kuvittanut Leena Lumme. Tammi 1999.

”Ensin juoksin hiljaa, sitten yritin spurttia. Taisin tankata liikaa hedelmäjogurttia? Äidille ilmoitin faksilla, että ajelin maaliin taksilla.” Millainen on kotihirmu? Ja mikä onkaan isoäidin yllätys? Ja millainen on Siirin ukki tai Alisan asfalttikukka?

Tittamari Marttinen on rynninyt voimallisesti suomalaisen lastenrunouden olohuoneeseen ja vallannut sieltä sohvan palmun alta. Hyväntuulisia ja ilmeikkäitä runoja. Iso ja mukava tekstikoko.

Mörö, Mari: Neliveto. Kuvittanut Christel Rönns. Tammi 2001. Vihreä Varis.

Peku ja Matias ovat lomamatkalla Italiassa vanhempiensa kanssa. Peku ostaa vanhemmiltaan salaa punakorvakilpikonnan. Hän laittaa konnan saippuakoteloon. Reppuaan hän pitää tiukasti sylissä koko lentomatkan. Mutta taksissa hän nukahtaa ja reppu unohtuu. Miten käy kilpikonnan?

”Neliveto” on jännittävä tarina kilpikonnan salakuljetuksesta, hirveästä huolesta ja omantunnon nipistyksistä. Mikkeliläinen Mari Mörö kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Myös ”Sakun lintukesä” on ilmestynyt Vihreä Varis -sarjassa. Se on palkittu Arvid Lydecken -palkinnolla.

Mörö, Mari: Patentti-Arvi. Kuvittanut Liisa Kallio. Tammi 2005. Kirjava Kukko.

Ensin ajan omalla autolla lossin luokse, Arvi aloitti. Oli ensimmäinen maatiedon ja ympäristöopin tunti uudessa koulussa. Koko luokan kasvot muuttuivat hämmästyksestä pitkulaisiksi. Ajan purjeautolla, jatkoi Arvi koulumatkansa kuvaamista. Mutta piirtää hän ei sitä halunnut edes Santulle, koska autolle ei oltu vielä haettu patenttia. Eikä nojapyörällekään, jota hän kehitteli eteenpäin naapurin Reinon, entisen siltainsinöörin, kanssa.

Patentti-Arvi on kertomus omaperäisestä elämäntavasta saaressa, josta koulumatkaa kertyy 55 kilometriä. Mikkeliläisen Mari Mörön kirja on hauska ja yllättävä. PL 2014.

Nordqvist, Sven: Viiru kateissa. Suomentanut Eppu Nuotio. Tammi 2001.

Viiru pyytää Pesosta kertomaan tarinan siitä, kuinka hän oli oikein pieni ja katosi…

Sven Nordqvist on ruotsalainen kuvittaja, kuvakirjailija ja graafikko. Hänen Viiru ja Pesonen -sarjansa on ilahduttanut suomalaisia lapsia kohta 20 vuotta. Nordqvist kirjoittaa omien sanojensa mukaan voidakseen itse päästä rentoutumaan vapaaseen maailmaan, josta sadut kertovat. Pesonen muistuttaa ehkä jollain tavalla kirjailijaa itseään? Kirjailija on tähän mennessä kirjoittanut yhdeksän Viiru ja Pesonen -kirjaa.

Nuotio, Eppu: Näin pienissä kengissä. Kuvittanut Katja Tukiainen. Tammi 2003.

”Ei leikitä nyt, olen väsynyt. Jaksan vain kyyköttää naulakon alla, sataa kyyneleitä kohta kaatamalla”. Surunpurkurunoja, säkeitä murheen karkotukseen. Ota käteen.

Eppu Nuotio on lastenkirjailijana kannuksensa ansainnut. Hänen Villilänsä muistuttaa Melukylää. Nyt hän on kirjoittanut runokirjan lasten suruista ja murheista. Katja Tukiaisen kuvitus sopii hienosti kirjan tunnelmaan. Myös kaikille aikuisille.

Nuotio, Eppu: Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi 2006.

Olisinko kuiskaaja Kirjavainen vai arkkitehti Aalto? Uutistenlukija Urpo Ankkuri vois olla hyvä ammatti? Vai tähtäisinkö kasvattajaksi tai hyttysenkesyttäjäksi? Liikenteenjakajanakin voisi kiva olla tai sitten koiranulkoiluttajana. Vai alanko kirjavinkkariksi?

Eppu Nuotio on ollut riimikkäällä ja raisulla runopäällä kirjoittaessaan haaveammattejaan runoksi. Yllätykset seuraavat toisiaan ja välillä on lukijankin käytävä haaveilemaan. Klassikkoainesta vaikka rytmillistä vaihtelevuutta jäikin kaipaamaan.

Nuotio, Eppu: Kingi kalassa. Kuvittanut Katri Kirkkopelto. Otava 2008.

Kingi on paras, Kingi on hienoin koira maailman kaikista koirista. Ja paras sukeltamaan ja kalastamaan. Ja nyt Kingi päättää opettaa Sussen kalastamaan. Ensin istutaan laiturilla ja sitten katsotaan ulapalle. Nyt hypätään keppiä kohden juuri oikeaan aikaan. Näin minä hyppään. Ja uudestaan. Mutta sitten Kingin korvat tulevat kipeiksi. Keppinainen vie Kingin eläinlääkäriin.

Eppu Nuotion ihana koirasarja kertoo Kingistä, rastavasta ja huolehtivasta, iloiseksi tekevästä koirasta. PL 2014

Palviainen, Jukka-Pekka: Rokkirehtori ja Rämäpäät.WSOY 2007

Kuusipuiston koulun tytöt ovat huolissaan rehtorinsa (joka on myös ainoa opettaja siinä koulussa) naisasioista. Toisin sanoen siitä, kun mitään naista ei ole. Tytöt ovat sitä mieltä että rehtorille pitää saada vaimo sillä muuten edessä on yksinäinen ja ankea vanhuus. Rehtori on muuten tosi kiva, keksii aina kaikkea uutta ja mukavaa. Nytkin on juuri saatu valmiiksi upea maja puuhun. Mutta miten ratkaista tuo naisasia. Aikansa mietittyään tytöt keksivät loistoidean: laitetaan lehteen deitti-ilmoitus. Tuumasta toimeen ja pian onkin lehdessä ilmoitus: ”pitkä, laiha, pitkätukkainen, lapsi- ja eläinrakas rehtori etsii tositarkoituksella punatukkaista, silmälasipäistä naista, joka pitää yömyssyilystä”. Mitä tuosta ilmoituksesta seurasi se selviää Sinulle kirjan sivuilta.

Parvela, Timo ja Sortland, Björn: Kutsu. Kuvittanut Pasi Pitkänen. WSOY 2015. Kepler62.

Huhutaan vaikeimmasta pelistä, mitä ikinä on julkaistu. Sitä ei voi ladata netistä, sitä ei voi tilata, sen voi vain ostaa itse. Ari yrittää varastaa pelin kaupasta, mutta vartija huomaa hänet ja saa kiinni. Kotona ei odota kukaan, äiti on taas jossain etsimässä jotain - ruokaa, onnea, vaatteita, työtä. Pikkuveli Joni tulee kotiin - ja hänellä on se peli! Ari ja Joni alkavat pelata. He pääsevät 99. tasolle - mutta miten tästä eteenpäin?

Kepler62 on norjalaisen Björn Sortlandin ja suomalaisen Timo Parvelan yhdessä kirjoittama kuusiosainen nuorten scifi-sarja. Sen olemukseen kuuluu olennaisesti Pasi Pitkäsen luoma grafiikka ja kuvitus. Maailma on kurjassa jamassa, retkikuntaa ollaan lähettämässä Kepler62e -planeetalle? Ketkä kuuluvat valittuihin?  PL13082017 Lukuketun blogi

 

Rascal: Tinka. Kuvat Sophie. Suomentanut Hannele Pohjanmies. Basam Books 2013.

Tinka on pieni kissa, joka kasvaa onnellisena vanhempiensa ja sisarustensa luona. Eräänä päivänä hänelle kerrotaan, miten vanhemmat ovat löytäneet hänet meren rannalta pienestä bambulaatikosta...

Tinka kertoo kuvittajansa Sophien oman elämäntarinan adoptoituna lapsena Belgiassa. Teos on julkaistu vuonna 1994. Sophie on belgialaisen kirjaillja Rascalin puoliso. Päivi Heikkilä-Halttunen arvioi teosta Lastenkirjahyllyssään hienosti. PL 2014

Roikonen, Jii: Jasso ja hännän kunnossapito. Hard & Pet 1996.

”Taidan olla fiksu tyyppi, kun häntänikin osaa puhua!” Näin toteaa Jasso, yksiössä asuva kissa. Jasso joutuu aina pulaan. Hän juuttuu postilaatikkoon ja viemäriin ja postiluukkuun. Mutta puhuva häntä auttaa pulasta. Tosin puhuva vesijohtokin osallistuu ratkaisuun.

Jii Roikonen on Juvan Koikkalasta kotoisin oleva graafikko ja sarjakuvataiteilija. Hänen Jasso-kissansa on jo kymmenvuotias. Jassolla on oma klubi, Internet-sivut ja vino pino albumeita. Jassoa on julkaistu myös Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Enter-lehdessä. Viimeisimmät julkaisut ovat ”Jasso ja lemmenlaiva” ja ”Jasso purkissa”, joka ilmestyi Tammen kustantamana neliväripainoksena.

Ross, Tony: Kettumaisia juttuja. Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1987.

Rouva Korppi kuvittelee olevansa hurmaava oopperalaulaja, mutta kettupa puijaa siltä juustonpalan. Se puijaa myös vuohen terveyskylpyyn viemäriin, mutta haikaraa se ei saakaan naruun. Ja kumpi sen kilpajuoksun voittikaan, jänis vai kilpikonna?

Englantilainen Tony Ross päivittää tuhatvuotisia Aisopoksen satuja riehakkaasti.

Ross, Tony: Kivikeitto. Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1987.

Kettu näkee kävelyretkellään ahkeran ja varakkaan kanarouvan. Kettu sanoo: ”Hyvää päivää. Taidanpa syödä sinut ja varastaa tavarasi.” Kana vastaa, että kyllähän se käy. Mutta maistuisiko sinulle ensin lautasellinen kivikeittoa?

Englantilaisen kuvittajan ja lastenkirjailijan Tony Rossin mukaelmat klassisista saduista ovat täynnä oivalluksia ja kuvallista huumoria.

Rönns, Christel: Tarina liehupartaisesta pikku sedästä. Tammi 2003.

Pikku setä on hyvin tavallinen, samannäköinen kuin sedät yleensä. Mutta hänen partansa on kaupungin pisin parta, ehkä pisin koko maassa. Tai maailmassa. Eräänä päivänä sedän ja tädin kissa katoaa…

Christel Rönns on kuvittanut monia lastenkirjoja kuten Kirjava Kukko -sarjan teoksia. Hänen lastenkirjailijauransa alkaa tosi liehuvasti!

Salola, Eero: Hölmölän kylä: kertomus hölmöläisten merkillisistä keksinnöistä, seikkailuista ja erinomaisesta viisaudesta. Kansansatujen mukaan ketjuksi vapaasti lisäillen tarinoinut Eero Salola, kuvittanut Helga Sjöstedt. 8. p. Gummerus 2000.

Miten hölmöläiset kantoivat valoa pirttiinsä? Miten selvitettiin, ettei kukaan hukkunut Hölmölän akkojen uintimatkalla? Miten peittoa jatkettiin? Hölmölän kylässä tapahtuu aina kummia, mutta neuvokkaasti pulmat myös ratkaistaan.

Eero Salola on antanut Suomen lapsille ja aikuisille hienon lahjan: kirjoittanut perinteiset hölmöläistarinat ja sadut hienoksi kokonaisuudeksi elävällä kielellä. Salolan kudelmassa elävät myös kansainväliset hölmöläissadut kuten hevosen myyntimatka. Helga Sjöstedtin kuvitus kirjaan ”Hölmölän kylä” sai vuonna 1960 ensimmäisen Rudolf Koivu -palkinnon.

Sfar, Joann: Pikku Vampyyri menee kouluun. Suomentanut Kaisa Kukkola. Arktinen Banaani 2004.

"Vanhassa talossa vallitsi mitä tavallisin yö. Kuolleet nousivat haudoistaan pyhäpuvuissaan. Teekannut tanssittivat pöytiä ja haamut hakkasivat ketjuillaan rytmiä." Kaikki on niin kuin olla pitää, mutta Pikku Vampyyri haluaisi mennä kouluun. Niinpä haamut kokoontuvat seuraavana yönä kouluun ilahduttaakseen Pikku Vampyyriä. Haamuthan eivät saa tulla kuolevaisten tietoon, mutta Pikku Vampyyri kirjoittaa kuitenkin pulpetilla olevaan vihkoon. Se sattuu olemaan Mikael Tahvosen vihko...

Joann Sfarin sarjakuva Pikku Vampyyristä on täynnä kammottavia hirviöitä ja kalistelevia luurankoja. Se kertoo orpoudesta ja yksinäisyydestä ja siitä, miten voi oppia ottamaan vastuun elämästään vaikeissakin olosuhteissa. Tutuksi tulee myös Lentävän Hollantilaisen tarina. Sfarin piirrosjälki on värikylläistä ja rikasta. 

Sirola, Martti: Hölmölän kauppa. Weilin+Göös 1982.

Hölmölän Väinä on ovela poika. Hyviä kauppoja osaa tehdä nuoresta pitäen. Suureksi kasvettuaan hän perustaa Hölmölään kaupan. Hiirikoirankin hän myy.

Martti Sirolan Hölmölä-sarjakuvat ovat edelleen tuoretta tavaraa. Sirola käyttää tarinoittensa aiheena sekä perinteisiä suomalaisia hölmöläistarinoita että kansainvälistä satuperinnettä. ”Hölmölän kauppa” syventyy jo lähimenneisyyden ilmiöiden kuvaamiseen: Väinä perustaa kylään marketin. Mämmilä-nimisen paikkakunnan touhut tulevat helposti mieleen.

Stanton, Andy: Olet ilkimys, herra Gummi! Kuvittanut David Tazzyman. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Schildts & Söderström 2014.

Herra Gummi on on kiivas ja punapartainen mies, jonka silmät verestävät ja tuijottavat kuin kurjaan luolaan käpertynyt meritursas. Hän on hirveä kammotus ja vihaa lapsia, eläimiä, hauskuutta ja keitettyjä maissintähkiä. Mukavaa hänestä on torkkua sängyssä, olla yksinäinen ja murjottaa kaikille. Eräänä päivänä hänen puutarhaansa ilmestyy kulkukoira Jaakko, joka on iso, karvainen ja rakastaa kieriskelyä...

Kirja on hauska, sen sivulla on vähän tekstiä ja siinä on kuvia. Ja myyriä, ketsuppia ja myrkkyä. Herra Gummi muistuttaa aika paljon Nilviöiden pariskuntaa Roald Dahlin samannimisessä kirjassa. Kirjailija Andy Stanton on palkittu Roald Dahl Funny Prizella. Hän on kirjoittanut yhdeksän Gummi-kirjaa ja niistä kahdeksas on nyt ilmestymässä suomeksi. Kettukirjana kelpo toisesta luokasta viidenteen. Ääneenlukukirjana nauruvaroitus. Lukuketun blogi 13.8.2017 PL

Strid, Jacob Martin: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi. Suomentanut Päivi Kivelä. Otava 2012.

Miksu ja Sebastian asuvat Poutarannassa. Kaupunginjohtaja Jeremias Jylhävirta on kadonnut. Eräänä päivänä Miksu ja Sebastian löytävät rannalta pullon, jossa on kirje. Kirje on Miksulle ja Sebastianille! Pullossa on myös jättipäärynän siemen. Näin alkaa hurja seikkailu. Miksu ja Sebastian purjehtivat jättipäärynällä Tohtori Poponiuksen ja Professori Glukoosin kanssa etsimään pormestari Jylhävirtaa.

Tanskalaisen Jacob Martin Stridin kirja on seikkailuista, sarjakuvista ja hyvistä tarinoista pitävälle unelmakirja. Kuvien osuudesta huolimatta tarina kasvaa kertomuskirjaksi. Strid on pilapiirtäjä, sarjakuvan tekijä ja kuvakirjailija. Hän on saanut mm. kruununprinssiparin kulttuuripalkinnon. PL 2014

Toivola, Ritva: Kapteeni Vaskiparta. Kuvittanut Hannu Taina. Weilin+Göös 1983.

Merikorppien ikivanhan velhosuvun tehtävä on aina olut merien vartiointi. Mutta Mikaelin ja Meiramin isä on kuollut ja merirosvot ovat käyneet yhä röyhkeämmiksi. Irina-äiti lähtee Kapteeni Vaskiparran kanssa taistelemaan merirosvoja vastaan Kristallimerelle. Onko Vaskiparta oikea velho vai merirosvojen tukija? Kuinka Mikaelin ja Meiramin käy merirosvolaivalla? Entä kun Elviira-täti nukahtaa talviuneen kesken matkan?

Ritva Toivolan Kapteeni Vaskiparta on erinomainen ääneenlukukirja. Se on sekä saturomaani että fantasiakirja.

Topelius, Zacharias: Muurahainen joka lähti lääkäriin. Kuvat A. Lindeberg. Suomentaneet V.Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa. Uudelleen kertonut Pirkko Harainen. WSOY 2011.

Muurahaisen lapsi ryntää ulos pesästä. Jäähile katkaisee hänen jalkansa. Äitimuurahainen lähtee kiireesti viemään lastaan lääkäriin kaupunkiin.

A.Lindebergin kuvat kertovat Topeliuksen tuttua satua dynaamisesti ja tuoreesti. Katsokaapa miten äitimuurahainen pelastaa lastaan kylpyammeen kuohuvasta koskesta. Satu kulkee ja etenee vauhdikkaasti myös Pirkko Haraisen uudelleen kerronnan vuoksi. Hieno! PL 2012

Widmark, Martin: Hirviöakatemia. Kuvittanut Christina Alvner. Suomentanut Outi Menna. Tammi 2010. Kauhuagentti Nelly Rapp.

Hannibal-setä on pyytänyt kylään koko perheen. Isä ajaa ja Nelly istuu Lontoo-bassettinsa kanssa takaistuimella. Tylsää, tylsää, tylsää tiedossa. Aikuiset puhuu ja syö. Ei mitään mukavaa odotettavaa. Mutta kierrportaat vievät yläkertaan ja siellä Nellya odottaa Kauhuakatemian opettaja. Läpäiseekö Nelly testin? Tuleeko hänestä agentti no 10? Lue jos uskallat.

Ruotsalaisen Martin Widmarkin uusi sarja. Teksti etenee vauhdikkaasti. Kappaleet ovat lyhyitä ja lauserakenne helppoa. Tämä tempaa kokemattomankin lukijan mukaansa. PL 2014.