KIRJASTOON Toenperä Puumala Sulkava                                     OSALLISTU  Lukuketun blogi Okariino  Sivupiiri

ALKUUN

 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukuketun blogi

Kirjailijaketut 2004-

Runokettu 2009

Julkaisut 2010

Sarjakuvat 2011

Tuhat ja yksi yötä 2012

Kuninkaantyttären siivet 2013

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu -kilpailu 2015


DIPLOMIKIRJAT
Lukukettunen
Lukurepo
Kirjakettu
Hopeakettu
Platinakettu
Kettu Repolainen

Ketun vintti


KIRJAESITTELYT
Lukukettusen kirjoista
Lukurevon kirjoista
Kirjaketun kirjoista
Hopeaketun kirjoista
Platinaketun kirjoista
Kettu Repolaisen kirjoista

 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukuketuille
Opettajille

Diplomimallit
Tilastokaavake
 

KESÄKETTU

Tee kesäkettu!

 

LISÄÄ TIETOA
Linkit
Kirjallisuutta

TEKIJÄN SANAT
Copyright
English summary
Lukuketusta
Palaute

 





Hopeaketun kirjoista vähän enemmän

Aapeli: Koko kaupungin Vinski. Kuvittanut Maija Karma. WSOY 1983.

Koko kaupungin Vinski on Itse asiassa arvonimi, jonka Vinski sai pelastaessaan kellonsoittajan Liisan kellotapulista näkymättömyyspulverin avulla. Mistä Vinski sai näkymättömyyspulveria ja mitä muuta hän sen avulla teki, sen saat itse lukea.

Simo Puupponen eli Aapeli syntyi 1915 Kuopiossa ja kirjoitti siellä myös ylioppilaaksi. Hän toimi pitkään Pohjois-Savon ja Savon Sanomien toimittajana ja pakinoitsijana. Kirjailijana hän on humoristi, joka kuvaa pikkukaupunkilaisia oivallisesti. Niin myös ”Koko kaupungin Vinskissä” ja ”Vinskissä ja Vinsentissä”, joissa hän osoittaa tuntevansa pojanviikareiden sielunelämän koko lailla hyvin.

Aikio, Annukka ja Samuli: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi: Vanhan saamelaisen kansansadun mukaan. Kuvittanut Mika Launis. WSOY 1982.

Naavisemon tytär oli niin kaunis, että kota kävi valkeaksi kuin päivä, kun hän astui sisään. Luhtakan tytär sen sijaan oli niin häijy ja ruma, että kota muuttui yönpimeäksi hänen sisään käydessään. Kun Luhtakka sai kuulla, että kuninkaanpoika aikoi mennä naimisiin Naavisemon tyttären kanssa, hän päätti lumota tämän kultaiseksi koskeloksi.

Naavisemo ja Luhtakka ovat saamelaisia myyttisiä hahmoja. ”Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi” on satu, jota on kerrottu eri puolilla Lappia eri muodoissa. Mika Launiksen kuvittama teos ilmestyi viidellä eri saamen kielellä sekä norjaksi, ruotsiksi ja suomeksi.

Alvner, Christina ja Ericsson, Eric: Meeri-muori ja outo otus. Suomennos Tuula Syvänperä. Kustannus-Mäkelä 1997.

Meeri piti hurjasti banaaneista, joten hän oli tilannut niitä laatikollisen Jamaikalta. Mutta avatessaan laatikon hän löytää sieltä omituisen keltaisen otuksen.

Christina Alvnerin ja Eric Ericssonin ”Meeri-muori ja outo otus” on hauska tarina erilaisuudesta ja sopeutumisesta. Samalla se kertoo hellyttävästi kiintymyksestä ja elämänilosta.

Browne, Chris ja Dik: Haraldin harharetket. Egmont 2003. Harald Hirmuinen.

Viikinkien hurjaa elämää lyhyissä päivittäisissä stripeissä eli muutaman kuvan sarjakuvissa. Harald, Hulda, Helga ja Hamlet ryöstöretkillä ja kotona.

Albumissa on 80-luvun alun päivästrippejä ja muutama sunnuntaisarja vuodelta 2002. Piirrostyylin ja oivallusten laatu on huomattavasti korkeampi edellisissä.

Carle, Eric: Suonkuninkaan tytär ja muita satuja. Lapsille koonnut, kertonut ja kuvittanut Eric Carle, suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin+Göös 1988.

Ukko ja eukko saavat lapsen, joka ei ole peukaloa pidempi, mutta sitäkin neuvokkaampi. Kalastajan verkkoon jää kultasuomuinen kala. Äitipuoli taikoo kuninkaan 11 pojasta joutsenia. Egyptin kuningas vaipuu synkkämielisyyteen. Osaako Johannes vastata oikein prinsessan kolmeen kysymykseen ja vapauttaa hänet velhon lumouksesta?

Eric Carle on kuvittaja ja lastenkirjailija. Hän kertoo tässä kokoelmassa Aisopoksen, Grimmin ja Andersenin satuja. Carlen kuvitus on vahvaa ja värikylläistä. Suonkuninkaan tytär on hieno satu, jota en muista kokoelmista ole lukenut. Matkamies ja Villijoutsenet ovat puolestaan hienoja versioita vanhoista tutuista saduista.

Cole, Babette: Kun äiti muni. Suomennos Pauli Salmi. 2. p. Kustannus-Mäkelä 1996.

Äidin ja isän mielestä nyt on oikea aika kertoa lapsille, kuinka vauvat syntyvät. Kun äiti ja isä ovat lopettaneet, lapset nauravat yhteen ääneen. Sitten he alkavat selittää äidille ja isälle, miten lapset oikeasti syntyvät!

Brittikirjailija Babette Cole ei jätä huumorillaan ketään rauhaan. Hän tutkailee anarkian ja fantasian suomin avarin ottein lapsen arkielämän tärkeitä ja vakavia asioita. Isyyttä, äitiyttä, eläimiä, mummoja, lisääntymistä, riitelyä, eroja. Eikä aikuinenkaan kyllä Colen matkassa pitkästy.

Cooper, Susan: Yllä meren, alla kiven. Suomentanut Kristiina Rikman. 5.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 1.

 

Mikä voi olla meren yllä ja kiven alla? Merkit jotka vaihtuvat ja muuttuvat ja silti pysyvät samoina? Vuosikausia, vuosisatoja? Jane, Simon ja Barney löytävät vanhan käsikirjoituksen ja himmeän kartan ullakolta. Se osoittautuu hyvin arvokkaaksi. Sitä tavoittelevat pian muutkin - eikä kovin puhtain keinoin. Nuorten kesäloma muuttuu turhankin jännittäväksi, kun kilpajuoksu kuningas Arthurin aikaisen maljan löytämiseksi alkaa Cornwallin rannikolla.

 

Susan Cooperin fantasiasarja alkaa näennäisen viattomasti, mutta kutoo pian mukaansa aineksia Arthur-kuninkaan ritareista, Graalin maljasta ja hyvän ja pahan taistelusta. Sarjan ensimmäien osa loppuu leikittelyyn isosetä Merriman Lyonin nimestä: Merry Lyon - Merlion - Merlin...

Daly, Niki: Jamelan leninki. Suomennos Riitta Oittinen. Pieni Karhu 2001.

Jamelan äiti on ostanut leninkikankaan Thelman häihin. Se on Jamelasta ihmeen kaunis. Jamela lupaa vahtia kangasta, kun se kuivuu ulkona. Mutta jotenkin siinä käy niin, että kadulla lapset hurraavat Jamelalle kuorossa: ”Kwela Jamela, Afrikan kuningatar!” Archie ryntää liikkeestään ottamaan valokuvaa…

Jamela on eteläafrikkalainen koulutyttö, jonka elämää Kapkaupungissa syntynyt Niki Daly kuvaa kahdessa kuvakirjassaan. Kirjoissa elää afrikkalaisten mustien arki ja ihmiset rehevinä ja nauravaisina.

Diterlizzi, Tony: Haltijakirja : Siderwickin kronikat, ensimminen osa. Suomentanut Ulla Lempinen (5 osaa).WSOY 2004.

Kaksoset Jared ja Simon sekä heidän siskonsa Mallory joutuvat muuttamaan olosuhteiden pakosta vanhaan ja ränsistyneeseen Spiderwickin eli Lukkivyöryn kartanoon. Jared on aiheuttanut koulussa ongelmia ja äiti on aika hermona Jaredin vuoksi. Heti kartanoon saapumisen jälkeen lapset huomaavat että talossa tapahtuu jotakin epäilyttävää. Seinien sisästä kuuluu epämääräistä  rapinaa ja aikansa asiaa tutkittuaan lapset löytävät seinän sisästä oudon ”pesän” jossa on aivan käsittämättömiä tavaroita. Löytyy myös vanha ruokahissi johon Jared mahtuu ja joutuu aivan ihmeelliseen ikkunattomaan ja ovettomaan huoneeseen joka paljastuu kirjastoksi. Kirjastosta löytyy salaperäinen haltijakirja, jota lapset eivät saisi edes avata. Lopulta Jared on aivan varma, että talossa asustaa tonttuja ja ronttuja. Nuo otukset ovat ilmiselvästi vihoissaan jostakin ja tekevät rumia kepposia lapsille. Kuten: sitovat Malloryn hiuksistaan sänkyynsä, sotkevat yöllä keittiön kamalaan kuntoon ja varastavat Simonin lemmikkihiiret. Äiti syyttää tästä kaikesta häirikkö Jaredia. Pikku hiljaa koko juttu alkaa selvitä lapsille – ja mitä sitten tapahtuu ?????

Kirja on jännittävä ja yllätyksellinen. Loppuun päästyäsi Sinun on pakko etsiä käsiisi sarjan toinen osa, koska tarina jää ilmiselvästi kesken.

Drake, Salamanda: Lohikäärmelaakso. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2007.

Astu rohkeasti ratsutilalle !! Täällä et kuitenkaan törmää hevosiin vaan LOHIKÄÄRMEISIIN. Bresalsaarten kuuluisin ja ehdottomasti paras lohikäärmetila ja –ratsastuskoulu on Lohikäärmelaakso.

Cara on tilanomistajan tytär ja hänen suurin haaveensa on päästä ratsastamaan ja lentämään omalla Taivaantanssija lohikäärmeellään. Caran isä on tuosta asiasta kuitenkin aivan erimieltä. Isä on ehdottomasti kieltänyt Caraa menemästä lohikäärmeen selkään eli ei puhettakaan ratsastamisesta ja tuo kielto on EHDOTON. Näin ollen Caran on tyytyminen pilttuiden siivoamiseen ja lohikäärmeiden puhdistamiseen ja seuraamaan sivusta toisten ratsastusta. Isällä on tietenkin syynsä tuohon ehdottomaan kieltoonsa, mutta Caran on sitä vaikea käsittää. Caran maailma romahtaa lopullisesti kun hän tajuaa joutuvansa luopumaan rakkaasta Taivaantanssijastaan. Kuinka Cara selviää elämänsä hirvittävimmästä asiasta, pystyykö hän nousemaan isäänsä vastaan ? --- tuo kaikki selviää Sinulle kun luet kirjan.

Valloittava ja jännittävä kirja.

Duquennoy, Jacques: Pikkuhaamut Loch Nessillä. Suomentanut Leena Aho. Kustannus Oy Majakka 2005.

Henri-haamu lukee sanomalehdestä linnassaan: Loch Nessin hirviö on näyttäytynyt uudelleen. Haamut päättävät heti lähteä lomamatkalle Skotlantiin katsomaan hirviötä. Mutta kuinka käykään...

Jacques Duquennoy on ranskalainen lasten- ja nuortenkirjailija. Riemastuttava ja helppolukuinen kuvakirja pikkuhaamuista sisältää runsaasti oivalluksia ja sarjakuvamaista tunnelmaa. 

Franquin, André: Marsupilamin perhe. Kustannus Carlsen 1989. Pikon ja Fantasion seikkailuja 6.

Millainen onkaan tuo villi ja viehättävä eläin, marsupilami, Palombian viidakoissa? Marsupilami kohtaa tyttömarsupilamin ja rakastuu. He rakentavat pesän ja perustavat perheen. Mitenkähän marsupilamin poikaset syntyvät?

André Franquinin Marsupilami-hahmo on erittäin rakastettava. Tuo keltamusta, pitkähäntäinen, leikkisä ja voimakas eläin seikkailee Pikon ja Fantasion kera heidän varhaisimmissa tarinoissaan. Sittemmin Marsupilami on eriytynyt omaksi tuotemerkikseen ja sarjakseen.

Goscinny: Suurvisiiri Ahmed Ahne. Piirrokset Tabary. 2. p. Helsinki Media 1997.

Suurvisiiri Ahmed Ahne haluaa epätoivoisesti kalifin paikalle. Palvelijansa Saunabadin kanssa he kehittävät juonen toisensa jälkeen kalifi Harun El Pullahin päänmenoksi. Mutta kuinka käy, kun suurvisiiri saa käsiinsä tohveliparin hengen? Ja minkälaisen juonen Ahmed punoo, kun voittamattoman Tsingis-kaanin tataariarmeija vyöryy kohti Bagdadia?

Ahmed Ahne on Goscinnyn ja Tabaryn sarjakuvista ehkä Asterixin jälkeen tunnetuin. Islamilaiseen kulttuurihistoriaan voi perehtyä tätäkin kautta.

Haavio, Martti: Kalevalan tarinoita.

Kuvittanut Alexander Lindeberg. 3.p. WSOY 2010.

 

Loitsuja, muodonmuutoksia, taikoja, kaksintaisteluja, koetuksia ja mahdottomia tehtäviä Hiiden metsissä ja Manan majoilla. Kalevan mailla taistellaan, lemmitään, himoitaan ja halutaan hopeaa, kultaa, kauniita naisia ja Sampoa, ihmemyllyä, joka jauhaa rahaa, jauhoja ja suolaa. Lemminkäinen hiihtää Hiiden hirveä, Ilmarinen jahtaa Hiiden hevosta, Väinämöinen ratsastaa valtavalla kokkolinnulla. Onko tämä action-elokuva, räiskintäpeli vai kansalliseepos? Lue ja päätä itse.

 

Martti Haavion Kalevalan tarinat julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1966. Haavio kertoo sekä arkaaisesti että puheenomaisesti. Hänen lauseensa ovat selkeitä ja lyhyitä. Teksti on luettavaa ja voisi sanoa näyteltävää. Repliikkejä on paljon. Lukijalle asettaa haasteita sanasto, jossa Haavio käyttää sekä alkutekstin mukaisesti että hienosti uutta ja muunnelmia luoden vanhoja sanoja. Käsitteet ovat maaseutukulttuurin luomia, vieraita tämän päivän virtuaalitodellisuudessa. Se kuitenkin auttaa myös ymmärtämään niitä: wikipedia selittää niin vempeleet kuin rahjatkin. Alexander Lindebergin kuvitus on huikea ja dramaattinen. Onneksi kirjan liepeet antavat hänestä tietoakin, jota vielä muutama vuosi sitten oli vaikea löytää. PL 2011. 

Heikkinen, Karo: Sirpale. Karisto Oy 2006.

Emmin äiti saa uuden työpaikan ja edessä on muutto. Uuteen kouluun meno pelottaa Emmiä ja kaikki luokkatoverit tuntuvat etäisiltä. Sanni vaikuttaisi Emmin mielestä ihan kivalta mutta luokan muut tytöt ovat Sannin kimpussa ja kiusaavat tätä, joten Emmi ei uskalla tehdä tuttavuutta pelätessään myös itse joutuvansa kiusatuksi.

Luokan kovikset Anna ja Janika hyväksyvät armollisesti Emmin porukkaansa, mutta toisaalta vaativat Emmiltä tekoja jotka eivät tunnu hänestä oikeilta. Emmin vaatteet ovat Annan ja Janikan mielestä tyhmiä ja vanhanaikaisia ja tytöt kertovatkin Emmille miten uusia vaatteita saa helposti ilman rahaa.

Lopulta asiat menevät todella pahasti solmuun ja Emmi on pulassa. Asioita täytyy jo selvitellä sosiaalityöntekijän ja poliisin kanssa.

Karo Heikkinen asuu talvet Uudessakaupungissa ja kesät Turun saaristossa.

Sirpale on Heikkisen esikoisteos, ja hän kertoo saaneensa siihen idean kuunnellessaan radiouutisia, joissa kerrottiin tyttöjen näpistelyn lisääntyneen.

Heine, Helme: Matka yöhön ja uneen. Suomentanut Auli Hurme-Keränen. Kustannus-Mäkelä 1989.

Joka ilta lähdet ihmeelliselle matkalle ilman matkalaukkua, ilman passia, ilman rahaa. Et voi eksyä, koska yö huolehtii sinusta ja näyttää sinulle tien unten paratiisiin.

Heine, Helme: Seitsemän villiä sikaa: 11 mielikuvituksellista kuvakertomusta. Suomentanut Marjaleena Lembcke-Heiskanen. Kustannus-Mäkelä 1987.

”Lyhyt onni: Sarvikuono junaa rakastaa. Vaan junan on pakko matkustaa.” Krokotiilin ateria, Suurista ja pienistä, Seitsemän villiä sikaa, Makoisaa, Pullopostia, Mestari putoaa taivaalta ja viisi muuta kuvatarinaa (riimeinä ja ilman) on tässä kirjassa.

Helme Heine on saksalainen kuvakirjailija, joka nuoruudessaan toimi myös teatterissa ohjaajana, näyttelijänä ja lavastajana. Hänen akvarellikuvituksensa ovat mielikuvitusta kiihottavia ja humoristisia.

Itkonen, Jukka: Käpälämäki: Kuonokkaita, suomukkaita ja siivekkäitä runoja. Kuvittanut Petra Heikkilä. Otava 2002.

”Pirskatin pirskatin pirskatti, että hermostuttaa! Karvainen kohtalon käsi taas minua kuin biljardipalloa puttaa elämän pelipöydällä kaikkein pimeimpään nurkkaan!” Näin alkaa Pirskatin runo. Ja runon pukkaa myös Praha-kissa ja Bernhardinkissa sekä Pyhä kissa Egyptistä. On särjelle runo ja ahvenelle, The Beagles musisoi ja Karjalankarhukoiraherra laulaa armaalleen. Ja lopuksi vielä Höyhennuttujuttuja.

Varkaudesta kotoisin olevan Jukka Itkosen ”Käpälämäki” oli vuonna 2002 Finlandia Junior -ehdokkaana. Eikä suotta. Riimi kulkee eivätkä säkeet ole vailla sisältöä. Petra Heikkilän kuvat ovat kuin kirjaan luotuja. Myös aikuisille kirja tarjoaa oivalluksia.

Jansson, Tove: Muumipeikko ja taikurin hattu. Selkokirjoittaja Pauliina Heine. Mukailtu suomenkielisestä laitoksesta Taikurin hattu. 2.p. Kehitysvammaliitto 2004.

Muumipeikko, Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen löytävät erään keväisenä päivänä vuorelta ison silinterihatun. he tuovat sen kotiin, mutta se on papalle liian iso. Hattu jää roskakoriksi salin nurkkaan...

Jännittävä muumitarina hienosti selkokielelle muunnettuna. Myös Muumipeikko ja näkymätön lapsi on kirjoitettu selkokielelle. PL 2013

Kallioniemi, Tuula: Pusuja ja pulmia. Kuvittanut Sami Toivonen ja Aino Havukainen. Otava 1998. Reuhurinteen ala-aste.

Karjalainen, Elina: Uppo-Nallen kootut runot: Uponneen kansan lauluja.
Kuvittanut Hannu Taina. 7. p. WSOY 1999.

”Jos viidestä kynästä viedään viisi, niin voihan hiisi: kirjoittaa ei voi enää kukaan ellei ole ottanut kuudetta mukaan.” Uppo-Nalle on tunnetusti kova runoilemaan. Hän tekee mielellään runoja merestä, unesta, onnesta ja lentämisestä. Mutta osaa Uppis pilkkarunotkin ja sekavat sekarunot.

Elina Karjalaisen Uppo-Nallen kootut runot ovat jo saavuttaneet 7. painoksen, mikä kertoo riittävästi suosiosta. Runot toimivat hyvin ihan itsenäisesti. Hannu Tainan kuvitus tuo tunnelman.

Karpio, Markku: Puh pah pelistä pois. Otava 2004.

Iidalle jalkapallo on elämän tärkein juttu lukuun ottamatta tietysti Leonardo kilpikonnaa. Kesäloma on alkanut ja huomenna on lähtö ensimmäiselle jalkapalloleirille. Iida aivan puhkuu ilosta tuon leirin vuoksi. Asuuhan hän Skatholmin saaristossa, jossa ei ole Iidan ikäisiä kavereita ollenkaan joten juttuseuraa ja tekemistä ei juurikaan ole. Nyt on tiedossa leiri jolla on tutut kaverit ja saa pelata jalista ja harrastaa kaikkea muutakin kivaa. Edessä on vielä viimeiset harkat ja huomenna lähdetään heti aamusta. Harjoitukset tuovat kuitenkin Iidan eteen katastrofin. Hän kaatuu pelin tiimellyksessä ja nilkasta menee nivelsiteet tohjoksi ja siihen kariutuu Iidan leiri ja koko kesä on PILALLA!!!!.

Iidaa ei paljon lohduta, että naapurin mummon mökkiin on tullut kesää viettämään Eemil niminen poika. EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA tuumaa masentunut Iida.------ Mutta ehkä sittenkin, saattaahan olla mahdollista ettei elämä kuitenkaan tähän pysähdy ???

Kettunen, Edu: Meri-Paavo ja mehikäärme. Otava 2006.

Meri-Paavo, vanha merikarhu, näkee oudon valoliekin. Se ei ole Riuttakarin majakka vaan joku muu. Siis mikä? Vaikka syksyn sää hirvittää, on lähdettävä selvittämään valon alkuperää...

Lauluntekijä, muusikko Edu Kettusen ensimmäinen kuvakirja on runomuotoinen tarina merenkävijästä ja merikäärmeestä. Tarina on kiehtova ja kuvissa tunnelmaa.

Kipling, Rudyard: Rikki-tikki-tavi. Kuvittanut Aleksander Lindeberg. Suomentanut Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. Runot suomentanut Mikko Kilpi. WSOY 2006.

Rikki-tikki-tavi on mungon poikanen. Tulva kuljettaa sen kotipesästään puutarhapolulle, josta Teddy löytää sen. Hän kuivaa mungon ja antaa sille ruokaa. Mungot ovat uteliaita ja nopeita eläimiä, joiden elämäntehtävä täysikasvuisena on käärmeiden tappaminen. Rikki-tikki-tavi tutkii talon, nukkuu Teddyn tyynyllä ja siirtyy seuraavana aamuna puutarhaan. Puutarhassa asuu Nag ja Nagaina, iso musta kobra ja sen puoliso. Ja Nagaina on juuri muninut kaksikymmentä nahkaista kobranmuaa melonipellon päähän lähelle muuria...

Rudyard Kipling syntyi Bombayssa, Intiassa 1865. Kiplingin tunnetuin ja rakastetuin teos on Viidakkokirja, jonka hän julkaisi jo 1894. Nobelin palkinnon Kipling sai 1907. Rikki-tikki-tavi ilmestyi alunperin Viidakkokirjan kahdeksantena lukuna. Hurmaavan ja sankarillisen mungon tarinan Aleksander Lindeberg kuvitti jo 1965, mutta painettuna kuvitus ilmestyi vasta 2006. 

Kirwa, Wilson: Amani-aasi ja sisäinen kauneus: Afrikkalaisia satuja. Kuvat Anna Seppo. Pieni Karhu 2005.

Eräänä päivänä Cherangin metsän eläimet kokoontuivat valitsemaan metsän kuningasta. Kuninkaan tulee olla älykäs ja rohkea, mutta hänen on oltava myös mukava ja ystävällinen. Kaksi parasta ehdokasta olivat elefantti ja leijona. Eläimet päättivät antaa molemmille viikon aikaa osoittaa johtamistaitonsa. Kumman eläimet valitsevat johtajakseen?

Wilson Kirwa on Keniasta Suomeen muuttanut juoksija ja satukirjailija. Hän on maahanmuuttajana suomalainen menestystarina ja karismaattinen esiintyjä. Hän kertoo satuja afrikasta ja tarinoita hyvästä elämästä. Kirwa on julkaissut kaksi ensimmäistä satukirjaansa Pienen Karhun kautta. Niiden kuvittajat ovat suomalaisia. Teos Amani-aasi ja sisäinen kauneus sisältää 6 satua ja Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili sisältää viisi satua. PL 2014. 

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen pippurimylly: Ei liian pienille eikä liian isoille vaan kaikille joilla on pippurihylly. Kuvittanut Julia Vuori. WSOY 1991.

”Kerrottiin metsässä jossa ketulla oli ketunhäntä kainalossa, että ketun ja sen rouvan suvussa oli tapana kulkea valepuvussa toisen ketun häntä kainalossa.” Minkälainen onkaan juppiauto Ala-Vuudelta? Ja mitä kirjoitti Tättähäärä päiväkirjaansa? Ja millainen on kissamainen metku tai etanan miete?

”Tiitiäisen pippurimylly” oli Kirsi Kunnaksen odotettu paluu lastenrunouden areenalle. Pippurimyllyn jälkeen kului taas kymmenen vuotta ”Tiitiäisen tuluskukkaroon”. Tiitiäisrunoja voi lukea vaikka sata kertaa, ja aina jotain uutta aukeaa sanojen takaa. Tuluskukkaro käy läpi aakkoset, kun taas pippurimyllyssä jauhautuvat rasiat, kirjanpidot, valepuvut, kissat ja hiiret sekä maailman navat.

Kunnas, Mauri: Koiramäki. Apuna Tarja Kunnas. 8. p. Otava 2002.

Koiramäen talossa elävät Kille, Martta ja Elsa. Siellä asuvat myös heidän vanhempansa, mummo, vaari, Tuomas, Tilta, Heta-piika, Musti-renki, Miina-piika, Matu-renki sekä ruotiukko Hiski Piskinen. Mitenhän Koiramäen talossa eletään? Ja millaista on kaupungissa, kun Koiramäen lapset Elsa ja Kille pääsevät tapaamaan kaupunkilaisserkkujaan?

Mauri Kunnaksen ”Koiramäki” on yhteisnide koiramäkeläisistä kertovista kirjoista ”Koiramäen talossa”, ”Koiramäen lapset kaupungissa” ja ”Koiramäen talvi”. Mauri Kunnasta ei voi kuin ihailla. Miten hienosti hän kuvaa elämän Suomessa 1800-luvulla niin maalla kuin kaupungissa. Silkkaa historianopetusta - mutta millä tavalla!

Kunnas, Mauri ja Tarja: Robin Hood. Otava 2009.

Sherwoodin metsässä elää vapaiden miesten yhteisö. He metsästävät kuninkaan riistaa. He rakastavat etenkin Nottinghamin sheriffin veronkantajien ryöstämistä. Ja sekös kismittää sheriffiä. Millä juonella Robin Hoodin joukkoineen saisi telkien taakse?

Kunnas on tarttunut nuortenkirjojen aateliin tehdessään oman versionsa Sherwoodin ritareista. Aarresaari seuraa tänä vuonna. Ne voi lukea Lukuketun vintiltä alkuperäisteoksinakin! PL 2012

Kureniemi, Marjatta: Kolme kissimissiä ja muita runoja. Kuvittanut Markus Majaluoma. WSOY 1995.

”Tulevana vuonna tuohikuussa hiiri istuu puussa kissa suussa…” Miksi kana ei saa unta? Ja millainen on porsas Possa? Ja kirpun polska? Ja minne kolme kissimissiä käveli pitkin katua? Ja mitä teki katolla neljä tuulihattua?

Marjatta Kureniemen runot on valikoitu viidestä kokoelmasta, joista varhaisin on ”Lasten runotar” vuodelta 1962. Kokoelmaan sisältyy myös yhdeksän aiemmin julkaisematonta runoa. Loistavilla runoilla on myös arvoisensa kuvitus. Markus Majaluoman kuvissa on pelkoa ja hirvitystä saman verran kuin naurua ja huvitusta.

Kuu paistaa, kuollut ajaa: Aavetarinoita. Toimittanut Eija Timonen, kuvittanut Markku Tanttu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1984. Totta ja tarua.

Ukko oli katkaissut aikoinaan jalkansa, mutta rikas kun oli, oli teettänyt tilalle hopeisen saappaan. Morsiantaan hän vannotti laittamaan saappaan kirstuun, kun kuolema on tullakseen. Vaan ei vaimo totellut. Teetti saappaasta hopeisen tuopin, kun vainaja arkussa vielä makasi. Mutta kun vaimo meni sahtia kellarista hakemaan, niin isäntä arkustaan kohottautumaan…

Eija Timonen on koonnut tähän valikoimaan suomalaisia kummitus- ja aavetarinoita. Hän on pyrkinyt saamaan mukaan kaikki kansan suussa kulkeneet aavetarinatyypit. Markku Tantun kuvitus on oikein pelottava.

Lehtonen, Ulla: Metsän outo vieras. Kuvittanut Sari Airola. Lasten keskus 2014.

Metsä kohisee ja kuhisee, silmiä vilisee ja kuonoja vilahtelee puiden takana. Huhut kulkee: kuka on outo vieras metsässä? Se yöpyi kuusen
alla. Se söi linnun munan! Pöllö viimein kutsuu metsän väen kuultavaksi oudon ja uuden.

Tulokas osoittautuu siiliksi. Ulla Lehtonen on kirjoittanut runomuotoisen kertomuksen pelosta ja hämmingistä, kun metsän asujamisto joutuu
puntaroimaan outoa vierasta. Siili on lähtenyt kuivan kesän vuoksi metsään hakemaan ravintoa itselleen ja poikaselleen. Ulla Lehtosen riimi on kulkevaa. Se soveltuu erinomaisesti ääneen luettavaksi. Sari Airolan kuvat tukevat hyvin epäluuloja ja kummastusta. Teksti on turhan pientä. Kirjassa on siilistä myös tietoa. PL 2016.

McDonnell, Patrick: Tuulen viemää. Egmont 1998. Kamut, sunnuntaisarjat 3.

Erään kissan ja erään koiran tavallista elämää tavallisessa talossa? Kati ja Jalo palvovat lihakauppiasta ja rakastavat isäntäänsä ja emäntäänsä. Miten käykään, kun emäntä kehottaa Taunoa rentoutumaan kuin kissa?

Kamujen sunnuntaisarjat ovat täynnä oivalluksia, hienoa piirrostyyliä ja filosofointia. Mutta sarjojen huumori perustuu myös eläinten ja eläintenomistajien tarkkaan havainnointiin. Tekijä tuntee kyllä hyvin myös satu- ja loruperinteemme. Sarja alkoi ilmestyä vuonna 1994.

 Menna, Jon: Hiipivän kärpän kesäleiri. WSOY 2007.

Kirjan alku on vauhdikas. Kaverukset Maunu ja Jone lähtevät ystävänsä Hassen kanssa autoajelulle. Hassella ei tietenkään ole ajokorttia vaikka vähän vanhempi onkin kuin Maunu ja Jone. Auto Hassella kuitenkin on ja sitten mentiin. Ajo on hurjaa ja loppujen lopuksi poliisi pysäyttää autoilijat ja sillä aikaa kun poliisit puhuttavat Hassea Jone ja Maunu hyppäävät takapenkiltä ja pakenevat metsään. Karkumatkalla pojat törmäävät ammattiukki Kaarlo Unkuriin joka kutsuukin pojat luokseen mehulle. Talossa kuljeskellessa Maunu huomaa pöydällä ilmoittautumislistan kesäleirille ja muitta mutkitta lisää listaan Jonen ja Manun nimet.

Jonkin ajan kuluttua tuleekin sitten leirille lähtö ja pian pojille selviää MILLAISELLE leirille he itse asiassa ovat menossa. Leirin osanottajat ovat mummoja ja tyttöjä ja näin ollen Maunu ja Jone ovat ainoat pojat koko paikassa. APUAA miten täällä selvitään ja miten täältä PÄÄSEE POIS ----- kuinka pojille kävi ??? se selviää Sinulle kun luet kirjan.

Meripaasi, Helena: Koirista parhain. Otava 2001. Koirahullun päiväkirja.

Mikkola, Marja-Leena: Ketun luona kuussa. Kuvittanut Maileena Kurkinen. Otava 1987.

Kettu vartoi kuussa kanelitornia ja kertoo Matille sadun. Aurinkoruhtinaan poikien on lähdettävä hakemaan puolisoa, ja ainoa prinsessa, jonka he tuntevat, on kuuprinsessa. Tämä kutoo hopealankaa Kuuvuorella. Vanhin poika ratsastaa liekehtien läpi avaruuden karhun selässä. Keskimmäinen poika ottaa ratsukseen suden. Nuorin poika liukuu kuun pinnalle äänettömästi kettu ratsunaan.

Marja-Leena Mikkolan sadussa syntyvät karhun ja suden tähdistöt ja maa saa valonsa ja lämpönsä auringolta. Satu puhuu anteliaisuudesta ja toisten huomioon ottamisesta. Marja-Leena Mikkolan saturomaanit ”Anni Manninen” ja ”Amalia, karhu” ovat suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikoita. Maileena Kurkisen kuvitus sai Suomalaisen kuvakirjapalkinnon vuonna 1989.

Mitton, Tony: Kaikki mukaan dinosaurokkiin! Kuvittanut Guy Parker-Rees, suomentanut Raija Viitanen. Mäkelä 2003.

"Tanner tömisee jytkeessä tuossa, kun saurukset rokkia jammaavat suossa." Kaukainen jytinä kaunistuttaa metsän eläviä: dinosaurukset tanssivat. Entä mitä haluaa kauhea tyrannosaurus?

Tony Mittonin runomuotoisen dinosaurusrokin ahmaisee ja hotkaisee sisäänsä kuin saurus välipalansa. Tästähän voisi tehdä itsekin tanssin?

Mäkelä, Hannu: Hylätty hyväluontoinen koira. Kuvittanut Kristiina Louhi. Otava 1991.

Koira on hylätty, vaikka se ei sitä tiedä. Uusi koira valtaa leikkimökin ja koiran on lähdettävä etsimään kotia. Ensimmäisessä talossa asuu vihainen kissa. Toisessa talossa ei ruoka riitä. Koiran on vain jatkettava. Talvikin tulee. Löytääkö se kodin?

Hannu Mäkelän käsittelee lastenkirjoissaan lapsen ja aikuisenkin tunteita liikuttavalla tavalla. Hylätyksi tulemisen suru on käsin kosketeltava myös Kristiina Louhen hienossa kuvituksessa. Kristiina Louhen Aino- ja Tomppa -kirjat ovat olleet kansainvälinen menestys Japania myöten.

Mäkipää, Jari: Etsiväkerho Hurrikaani ja hohdon saalistajat. Karisto 2007.

Etsiväkerho Hurrikaani on onnistunut löytämään uuden tilan toimistolleen Aurajuusto-Anitan ullakolta. Paikan tekee erinomaiseksi se, että sieltä on suora näköyhteys epäilyttäväksi osoittautuneen rehtori Pukinparran kotiin. Hurrikaani on vakoillut rehtorin kotitouhuja jo jonkin aikaa, mutta laihalla tuloksella. Koululla tapahtuu myös: uusi englanninopettaja Rebekka sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Vihastunut tosin on ainoastaan Jenni, joka ei voi sietää Rebekkaa. Rebekka on selvästi ihastunut liikunnanopettaja Atte Viimaan jota myös opettaja Haapaniemi tavoittelee kiihkeästi. Kyseessä on ilmiselvästi kolmiodraama.

Seikkailu alkaa todenteolla koulun kevätretken tiimellyksessä. Kevätretki suunnataan jo kuolleen taiteilija Leimun kartanoon. Kartanossa on salaperäinen tyhjä huone ja torni, jonne pääsy on estetty. Hurrikaania moinen salaperäisyys alkaa kiinnostaa ja tästä lähtee liikkeelle vyöry joka johtaa etsiväkerhon tehtävään mikä vaarallisuudessaan peittoaa kaikki edelliset.

Mielenkiintoinen ja vauhdikas jännäri. EV 2008

Nelimarkka, Riitta: Iso Ja Pieni universumissa.

2.uud.p. Tammi 2010.

 

"...hyppy! Jää sänkyyn tuskin näkyvä mitätön ryppy! Siivet rullalle, hyvästit pullalle, sänkykullalle ja tuutilullalle!" Iso ja Pieni matkaavat lentävällä matolla ja flyygelillä suoraan kohti universumia, jää hyvästi leski- ja orpokassa!

 

Riitta Nelimarkka ilottelee matkalla avaruudessa ja mielikuvituksessa kuva- ja runokirjassaan Iso ja Pieni universumissa. Lukija ja katsoja hyppää anarkiaan, huumoriin ja nonsenseen. Tutunnäköinen kello kumottaa taivaalla. Riitta Nelimarkka on kansainvälisimpiä kuvataiteilijoitamme, joka aloitti uransa animaatiolla. Seitsemän veljestä on huhtikuussa 2011 saanut ensi-iltansa Ranskan elokuvateattereissa. Nelimarkan sarjakuvat 1970-luvulla olivat melkoisesti aikaansa edellä. Jokohan niistäkin saisimme uusia painoksia?

 

Kirjan voi nauttia myös viidennen ja kuudennen luokan diplomeissa niin kuva- kuin runokirjana. PL 2011.

 

Numers-Ekman, Katarina von: Konrad ja Kornelia.

Kuvittanut Christel Rönns. Suomentanut Anna Kervinen. Schildts 2010.

 

Kornelia on parkkipirkko. Hän asuu Penttisen kanssa. Tai siis yksin. Koska Penttinen on mielikuvitusystävä. Konrad on eläkkeelle jäänyt korjaaja. Konradin piti muuttaa erittäin käytännölliseen asuntoon kaupunkiin, kun hän kaatui ja loukkasi itsensä. He asuvat vastapäisissä taloissa. Ja heidän alakerrassaan on Pizzeria Bella...

 

Konrad ja Kornelia on liikuttava rakkauskertomus. Christel Rönnsin kuvitus tuo mieleen Mämmilän. Hänen tarkkanäköinen ja ihmisiä ymmärtävä kuvakerrontansa on teoksen suola. PL 2011

Paloheimo, Oiva: Tirlittan: orpotyttö ihmisten ihmemaassa. Kuvittanut Rolf Sandqvist. 15. p. WSOY 2000.

Tirlittan lentää kanavaan, kun hänen kotinsa lentää taivaan tuuliin ukkosessa ja myrskyssä. Orpo Tirlittan lähtee etsimään kotiaan ja onneaan maailmalta pelkässä unipuvussa. Vankilasta hän karkaa, kun poliisi aukaisee ikkunan. Sinne hän joutui varastettuaan tomaatin torikauppiaalta. Rouva Luuvalo palkkaa Tirlittanin pikkupiiaksi, mutta miten sitten käy? Sen saat lukea itse.

Oiva Paloheimon Tirlittan on lastenkirjallisuutemme klassikko. Se on Paloheimon (1910–1973) ainoa lastenkirja ja muutenkin ainutlaatuinen. Tirlittan on samalla anarkistinen ja vakavamielinen. Tirlittan on sekä Pepin että Ronjan sukulainen, ja kuitenkin sisäänpäin itkevänä ja urhoollisena lapsena aivan omansa. Mutta mitään vanhaa, tylsää tai tarpeetonta kirjassa ei ole. Se ilmestyi ensimmäisen kerran 1953. Oiva Paloheimo oli toimittajana myös Länsi-Savossa ja Mikkelin Sanomissa.

Palviainen, Jukka-Pekka: Rokkirehtori ja Rämäpäät.WSOY 2007

Kuusipuiston koulun tytöt ovat huolissaan rehtorinsa (joka on myös ainoa opettaja siinä koulussa) naisasioista. Toisin sanoen siitä, kun mitään naista ei ole. Tytöt ovat sitä mieltä että rehtorille pitää saada vaimo sillä muuten edessä on yksinäinen ja ankea vanhuus. Rehtori on muuten tosi kiva, keksii aina kaikkea uutta ja mukavaa. Nytkin on juuri saatu valmiiksi upea maja puuhun. Mutta miten ratkaista tuo naisasia. Aikansa mietittyään tytöt keksivät loistoidean: laitetaan lehteen deitti-ilmoitus. Tuumasta toimeen ja pian onkin lehdessä ilmoitus: ”pitkä, laiha, pitkätukkainen, lapsi- ja eläinrakas rehtori etsii tositarkoituksella punatukkaista, silmälasipäistä naista, joka pitää yömyssyilystä”. Mitä tuosta ilmoituksesta seurasi se selviää Sinulle kirjan sivuilta.

Perkoila, Mikko: Lohikäärme ja seitsemän prinsessaa. Kuvittanut Leena Lumme. WSOY 2000.

Lohikäärme on perinyt seitsemän prinsessaa, jotka tuottavat huolta ja murhetta. Hän pyytää prinssiä viemään prinsessat pois. Prinsessat ovat kovin tutun näköisiä: tunnetko sinä heidät?

Mikko Perkoilan laulusatu hyödyntää satuperintöämme hauskasti ja omaperäisesti. Leena Lumpeen kuvitus tukee oivalluksia hienolla tavalla. Uutta ohjelmistoa koulun juhliin?

Peyo: Kuusismurffinen huilu. Suomentanut Soile Kaukoranta. Otava 2009. Johannes ja Pirkale.

Pirkaleen musisointiin on koko hovi täysin kypsynyt. Mutta sitten hän löytää kuusismurffisen huilun, jolla hän saa kaikki tanssimaan. Mitä mahdollisuuksia lieroileva Matias Pussinkääntö näkeekään huilussa!

Tässä albumissa belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (1928-1992) esitteli smurffikansan julkisuudelle ensimmäisen kerran 50 vuotta sitten.

Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari seikkailee. Suomentanut Jaana Kapari. Tammi 2002.

Erno Parta ja Huuko Hollins käyvät Jerome Hurvitsin ala-astetta. He rakastavat kujeita ja vitsailua ja kepposia. Ja sarjakuvia. Yhdessä he kirjoittavat ja piirtävät sarjakuvia tunnista toiseen. Heidän loistavin luomuksensa on Kapteeni Kalsari. Mutta edes Erno ja Huuko eivät olisi voineet keksiä, että Kapteeni Kalsari muuttuu eläväksi...

Dav Pilkeyn vauhdikas ja epäpyhä kertomuskirja leikittelee niin kertomuksen kuin sarjakuvan konventioillaja yhdistää niitä riemukkaasti. Ei suositella aikuisille!

Pini, Wendy ja Richard: ElfQuest: Suuri vaellus. Osa 1: Pako surujen päähän. Egmont 2005.

Haltijat saapuivat maahan aikojen alussa avaruudesta. Pelko tuntematonta kohtaan teki ihmisistä heidän leppymättömiä vihollisiaan. Sudenratsastajat Terä päällikkönään joutuvat pakenemaan lehdostaan tulen ajamina. Peikot johtavat heidät harhaan. Aavikko on näännyttää heidät. Mutta taivaskivi vie heidät vääjäämättä kohti tuntematonta päämäärää.

Wendy ja Richard Pinin Elfquest-sarja on julkaistu vuodesta 1978. Niitä on suomennettu 21 osaa. 

Polva, Anni: Tiina. 19.p. Karisto 1995. Tiina-sarja.

Potter, Ellen: Olivia ja oudot naapurit.  Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2004.

12-vuotiaan Olivian elämä muuttuu seikkailuksi hänen muutettuaan isänsä kanssa New Yorkissa sijaitsevaan kerrostaloon. Koulusta palatessaan Olivia huomaa avaimiensa olevan hukassa ja pohtiessaan kuinka pääsisi kotiin hän yllättäen joutuu naapurin naisen komentamana tämän omituiseen lasiasuntoon syömään Köyhän Rikhardin torttuja ja pelastamaan alakerran vauvaa. Pian Olivia istuukin toisessa talon asunnossa jonka liskot ovat vallanneet ja kuuntelee hurjaa tarinaa merirosvoista. Nuo merirosvot ja muutkin tarinan henkilöt alkavat vaikuttaa oudon tutuilta ja Oliviaa alkaa pelottaa….

Tarina on jännittävä mutta samalla surullisen koskettava

Puskala, Sirpa: Pikkuruu Mustanmusta. Kuvittanut Kati Liukkonen. WSOY 1999.

Pikku peikkolapsi on jo syntyessään aivan erilainen. Se on musta kuin yö ja pieni ja heiveröinen. Mutta ei isäpeikkokaan aivan tavallinen ollut. Joka kevät sen oli lähdettävä vaeltamaan ja maailmaa katsomaan. Merta ei isäpeikko ollut koskaan nähnyt. Mutta tänä kesänä hän lähtisi ja kulkisi niin kauan, kunnes tulisi meren äärelle.

Mikkeliläisen arvostetun nuortenkirjailijan, Sirpa Puskalan, saturomaani kertoo vapauden kaipauksesta, rakkaudesta ja luopumisesta.

Raustela, Lasse: Tupla-Kervinen ja Punapää. Tammi 1992.

Ravantti, Leena: Ketunhäntä kainalossa. Kuvittanut Reetta Niemensivu. Lasten Keskus 2005.

"Oisko käyttöä Kempeleellä tällä ihme vempeleellä, jota ei kukaan miksikään tunnista?" Tai tunnetkos paikan nimeltä Lyly? Vetelin meteliä ei kukaan kestä. Mutta millainen onkaan tyytyväinen tinttityttö?

Leena Ravantin runot kulkevat oivaltavasti ja raikkaasti suomalaisen lastenrunouden poluilla. Ketturunoja kokoelmassa on kaksikin ja sen tähden voisi olla vaikka Lukuketun nimikkorunokirja. 

Riikkilä, Väinö: Pertsa ja Kilu. 8.p. WSOY 1994.

Romppainen, Katariina: Rokkisokki. Otava 2008.

Punk-bändi Kuolio on saanut kutsun valtakunnalliseen nuorisobändikatselmukseen. Kitaristi Vilhelmi Kosonen on revetä liitoksistaan. Vihdoinkin Kuolio saa tilaisuutensa näyttää mihin pystyy.

Tulossa on kuitenkin karmaiseva takaisku. Vilhelmi sairastuu keuhkokuumeeseen ja vaikka Vilhelmi kuinka pinnistelee sairaus nujertaa hänet ja edessä on sairaalareissu. Bändikatselmus lähenee uhkaavasti ja bändin ”keulamies” Peejii hommaa Vilhelmin tilalle bändiin toisen kitaristin. Kun tuo asia sitten valkenee Vilhelmille hän toisaalta ymmärtää Peejiin toiminnan, mutta olisi kyllä toivonut että Peejiissä olisi ollut miestä tulla itse kertomaan toimistaan. Pitihän katselmuksessa esittää Vilhelmin säveltämä ja sanoittama uusi biisi.

Kaiken tuon lisäksi Vilhelmin vanhempia vaivaa asuntokuume, pitäisi saada halvalla hyvä omakotitalo ja se ei ole helppohomma ollenkaan. Myös naapuriin muuttanut Kukka-Maaria vaikuttaa lopulta ihan mukiinmenevältä kaikista omituisista harrastuksistaan huolimatta.

 Rokkisokki on jatkoa aikaisemmin ilmestyneille kirjoille: Salainen sähkökitara ja Sääskentapporock.

Rosa, Don: Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita. Sanoma Magazines 2003.

Roope-setä on veljenpoikineen jälleen ostanut asumattoman maapalan, tällä kertaa syvältä Intian viidakoista. Avatarat eli jumalolentojen inkarnaatiot järjestävät heille kuumat paikat viidakkoon hautautuneessa temppelissä. Miten ankat joutuvat matkalle maan keskipisteeseen? Ja kuinka Akun käy Roopen avaruuslentäjänä?

Kirjassa on julkaistu kahdeksan Don Rosan piirtämää ankkatarinaa, joiden juonenkäänteet, vauhti ja oivallukset saavat paatuneenkin lukijan hihkumaan. Loistavia ankkasarjoja. Kirjan alussa tutkija Marja Ritola pohdiskelee Rosan intertekstuaalisia viitteitä ja Shakespeare vilahtelee hänen tekstissään…

Saarinen, Virpi: Hämäränkoira. Otava 2006.

Kuudesluokkalainen Tomppa on pitkästynyt ja ikävystynyt. Koulu ei oikein ota sujuakseen ja kavereitten kanssa ei löydy yhteistä tekemistä. Äitikin hössöttää koko ajan ja kieltää Tompalta sen mitä hän eniten haluaisi --- oman koiran. Sitten Tompan elämässä alkaa tapahtua. Tomppa eksyy hylätylle ladolle ja löytää sieltä koiranpentuja ja alkaa kesyttää niitä. Hommaan tarvitaan pakostakin joku kaveriksi ja naapurin nirppanokka Ellinoora saa kelvata.

Hauska ja mielenkiintoinen tarina eläinrakkaudesta ja ystävyydestä.

Virpi Saarinen kertoo haastattelussaan Vinski lehdessä, että hänestä tuli kirjailija vahingossa. Lapsena Saarinen unelmoi kampaajan, lentoemännän tai jopa lähetyssaarnaajan ammateista. Lopulta hänestä tuli sairaanhoitaja. Myöhemmin Saarinen kuitenkin ajatteli että voisi tehdä jotain muutakin ja niin hänestä tuli kirjailija.

Virpillä on elämänsä aikana ollut monenlaisia eläimiä lemmikkinä ja näin ollen on luontevaa, että hän kirjoittaa eläinaiheisia kirjoja.

Sahlberg, Dan-Erik: Hiirosen perheen hiihtokilpailut. Kuvitus ja idea Lars Rudebjer. Suomeksi riimitellyt Hannele Huovi. Lasten Parhaat Kirjat 1991.

Hiirosen perheen kymmenen lasta päättävät pitää hiihtokilpailut. Hiirikisassa yksi kerrallaan jää leikistä nietokseen. Pääseekö kukaan maaliin?

Lars Rudebjerin ja Dan-Erik Sahlbergin Hiirosen perheestä kertovat myös kirjat Hiirosen perheen värikestit ja Hiirosen perhe myrskyssä. Riemukkaat kuvariimikirjat ovat valitettavan harvinaisia kirjastojen kokoelmissa. Uusia painoksia kaipaa Hopeakettumme!  

Satu ystävältä. Toimittanut Anna Liisa Salmela, kuvitus Riikka Juvonen. Opetushallitus 1996.

Miten banaaninkuori pelasti miehen hengen? Miten pelastui Krakowan kaupunki lohikäärmeeltä? Saiko pieni valkoinen kani lainattua kauniimman hännän metsän juhliin? Millainen laiva olikaan Lentävä hollantilainen? Miten käy maanviljelijän, kun hän lupaa paholaiselle sielunsa?

Suomessa asuu monia kansallisuuksia. Kirjaan on koottu heidän kertomiaan satuja. Joka aukeamalla on satu sekä suomeksi että alkukielellä. Kirjasta voi vaikka tutkia maailman erilaisia kirjoitustapoja. Riikka Juvonen on hienosti poiminut kuviinsa piirteitä eri maiden kulttuurista. Kirjassa on 22 satua.

Soltvedt, Thor: Rasa Vili: 30 riviä joka päivä. Suomentanut Teija Jalanne. PS-kustannus 2006. Selkokirja.

Vili joutuu kirjoittamaan 30 riviä joka päivä. Se on hänen rangaistuksensa. Hänen pitää oppia keskittymään. Niin sanoo hänen oma erityinen opettajansa. Kohta ei rehtori enää tiedä mitä tehdä Rasan kanssa. Ja äiti ei kohta enää jaksa. Mutta silti Rasa kätkee pienet tabletit kielen alle ja käy sylkemässä ne vessanpönttöön.  

Kirja tuntuu ihan oikeasti Vili Rasan kirjoittamalta. Mutta ei. Se on norjalaisen kirjailijan Thor Soltvedtin teos. Yksi hienoimmista selkosti kirjoitetuista kirjoista mitä olen lukenut. Jos ei hienoin. Ehdottomasti suosittelen kaikille! PL 2012.

Suomen lasten eläinsadut. Kuvittanut ja toimittanut Pirkko-Liisa Surojegin. Otava 1997.

Tiedätkö miten karhu on syntynyt? Ja miksi pyy pienenee maailman lopun edellä? Entä miksi sanotaan, että heitä sillä vesilintua? Elipä kerran Metsolan vainioilla karhu, susi ja kettu. Halusivatpa he sitten maata viljellä ja kasken kaatoivat. Tien tekoon kutsuttiin koko metsän väki, mutta eivätpä kaikki tahtoneet tulla. Kuinka heidät ahkeruudesta sitten palkittiin?

Pirkko-Liisa Surojegin on koonnut, kertonut ja kuvittanut kokoelman suomalaisia eläinsatuja – ja lyönpä vetoa, etteivät ne kaikki sinullekaan tuttuja ole. Surojeginin kuvat ovat tarkkoja luonnon ja eläinten kuvia. Niissä suomalainen metsä elää niin, kuin sen vielä jossain onneksi voi nähdä. Myös vanhat esineet ovat tarkkaan kuvattuja. Tätäkin teosta on hyvin mahdollista käyttää historian opetuksessa.

Trenter, Laura: Prätkäjengin jäljillä. Suomentanut Nora Schuurman. Otava 2004.

Julianin maailma romahtaa kun hän saa tietää, että isää on ammuttu. Julianin isä on poliisi ja moottoripyöräjengin kerhotalon ratsiassa syntyy ampumavälikohtaus jossa Julianin isä jää tulilinjalle. Isä loukkaantuu vakavasti ja joutuu sairaalaan. Koko moottoripyöräjengi on pidätetty, mutta kukaan ei tunnusta ja poliisilta puuttuu todisteet joten koko jengi vapautetaan. Kun vielä Julianin pikkusisko Rebecca katoaa ja vahvat epäilyt viittaa siihen, että hänet on siepattu niin Julian päättää että on aika toimia.

Laura Trenter kirjoittaa koululaisten arkisesta elämästä mutta tuo siihen sujuvasti mukaan jännityksen ja rikollisuuden. Lukijan mielenkiinto säilyy kirjojen viimeisille sivuille asti. Trenterin kirjat sopivat tasapuolisesti sekä pojille että tytöille.

Trenteriltä on ilmestynyt suomeksi seuraavat teokset: Apua, Ryöstö, Prätkäjengin jäljillä, Prätkäjengin kosto ja Tuli on irti.

Trenter, Laura: Tuli on irti. Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava 2007. 

Fridan ja Isabellen jännittäväksi suunniteltu tupakkakokeilu saa dramaattisen käänteen. Autiotalo jonka pihan liepeillä tytöt vetivät ensimmäiset henkoset roihahtaa liekkeihin ja palaa poroksi. Raunioista löytyy luita ja on epäselvää ovatko ne ihmisen vai jonkun eläimen.

Tytöt ovat kauhuissaan, syttyikö tulipalo heidän huolimattomasti sammutetuista tupakantumpeista eli ovatko he murhaajia.

Oudot tapahtumat seuraavat toisiaan ja tyttöjen ystävyyskin alkaa rakoilla.

Tilanne muuttuu kuitenkin vaaralliseksi kun tyttöjä alkaa seurata outo hiippari. EV

Uskali, Marika: Pietari, Nella ja kulmakunnan kauhu. WSOY 2006.

Pellonperän lähiössä tapahtuu kummia. Nellan perheen asunnon parveke töhritään spray-maaleilla pahanpäiväisesti ja etenkin Nellan isä, joka on koulun rehtori hermostuu asiasta totaalisesti. Samassa talossa asuu myös Pietari, joka on Nellan luokkakaveri ja armoton tietokonenörtti. Pietari kiinnostuu asiasta ja alkaa tutkia kuka mahdollisesti on maalisotkujen takana. Pietari on melko varma että naapuritalossa asustava kulmakunnan kauhu Leevi on syyllinen. Leevi on oikea kiusanhenki aina toisten kimpussa. Nellan ja Pietarin yhteiset tutkimukset kuitenkin osoittavat Leevin syyttömäksi ja niin on palattu lähtöruutuun. Leevillä tuntuu kuitenkin olevan hajua oikeista töhrijöistä.

Hieno tarina ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä jännitystä kuitenkaan unohtamatta.

Marika Uskali asuu Jyväskylässä, on opettaja ja rakkain harrastus on kirjoittaminen. Marika kirjoittaa, koska se on kivaa ja vain silloin kun se on kivaa. Jo kuusivuotiaana Marika tiesi, että haluaa kirjailijaksi.

Warsta, Taruliisa: Silloin prinsessa itki. Tammi 2003.

Samana yönä kun prinsessa Nelli Neilikka ja huilusoittajan poika Joonas syntyvät, kuljettaa harakka omenapuun siemenen metsään. Prinsessa kasvaa yltäkylläisyydessä, mutta häntä ei huvita mikään. Joonas vaeltelee metsässä ja huolehtii rakastavasti pienestä omenapuun taimesta. Prinsessa lähtee metsään ja löytää Joonaksen. Miten prinsessalle, Joonakselle ja omenapuulle käy?

Taruliina Warstan satu hyödyntää taitavasti satuperinnettä. Hänen kuvamaailmansa on omintakeinen.

Venho, Johanna: Linnunmaitoa kainalokanoille. Kuvittanut Marjo Nygård. Lasten keskus 2015.

"Ihmepaikka. Taikakoti. Se on meidän talo: sokkeloinen, hämärä ja valoisa, pihassa kuu ja auringon valo, mitä tahansa voi tapahtua. Voi itkettää tai pelottaa, jos sängyn alla rapisee, voi nauraa, mennä piiloon, myrskyisästi halata. Voi kuulla kuinka joku keittiössä napisee, voi kaukomatkareissulta omaan kotiin palata, On tyynyjä, sänkyjä, upottava matto, komeroita, purnukoita, aarrelaatikoita. On värikkäitä ikkunoita, oraville katto, ja kylpyamme jossa joskus hyppii sammakoita. Meidän kotiin - totta - mahtuu vaikka mitä oloja, niitä voi mietiskellä oman viltin alla, on iloja ja suruja ja juttuja noloja ja paha mieli - se on rotta - karkaa puhumalla."

Minusta tämä runo on 2000-luvun kotiruno. Jotain uutta lastenrunoudessa. Konkreettinen näky kodista jossa asuu lapsi.  Johanna Venhon runoilla vaikuttaa olevan päämäärä: jakaa rakkautta lukijalle. Jonkin runon terää se on saattanut hieman tylsistyttää, mutta jonkin runon se taas ampuu suoraan sydämeen. Venho on kirjoittanut ja julkaissut aktiivisesti 1990-luvun puolesta välistä asti: runoja, romaaneja, lastenromaaneja, kuvakirjoja. Hän toimii myös aktiivisesti erilaisissa runoilijayhteisöissä. PL 2017

Vento-Makkonen, Sari: Puhvelilettu. Kuvitus Sari Mannonen. Karisto 2002.

"Pedro Puhveli kiipesi vuorelle. Ei ollut se temppukaan Pedrolle nuorelle. VARO! huusi ystävä Keijo Kettu. Jos Putoat, oletkin puhvelilettu." Riittääkö kangaspakka norsun juhlamekkoon? Miksi lusikat tarvitsevat uimakoulua? Mitä pakkaa kananeiti matkalleen Indokiinaan? Mitä tekee sarvisärkyinen härkä Vetelistä? Ja 29 muuta runoa eläimistä, kummituksista ja putkitukoksista.

Sari Vento-Makkosen runot iloittelevat ja hassuttelevat sanoilla ja oivalluksilla. Suvi Mannosen kuvitus tekee runoja oivallisesti.

Virtanen, Jukka: Kaukaisen saaren aarre. Kuvittanut Jukka Lemmetty. Tammi 1991.

”Käveltiin pitkin Bulevardia monta sataa jaardia, minä, Robert de Niro, Rantalan Iiro, Aku Ankka ja Kippari-Kalle. Käännyttiin kulmasta oikealle.” Miten jatkuu Hollywod-Blues? Ja millainen on tonttujen kesäloma? Mihin johtaa kuolleen merirosvon aarrekartta? Millainen on ihmelapsi Jussi-Tuuba von Vantaa? Kirjasta löytyy myös monta muuta runoa Tongalta ja Fidziltä ja Samoalta.

Jukka Virtanen on kirjoittanut runoja ja näytelmiä myös lapsille. Riimiä hänen ei tarvitse hakea. Jukka Lemmetty kuvittaa vauhdikkaita runoja mielensä mukaan.

Vuori, Pekka: Hullu hajusuola. Otava 1991.

Ulla kapuaa vintille kirjoittamaan päiväkirjaa. Se tosin on hankalaa, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten Ulla löytää Martta-tädin omenapuisesta laatikostosta pullon hullua hajusuolaa. Mitä tapahtuu, kun ihmiset nuuhkaisevat Ullan hajusuolaa?

Pekka Vuoren kuvakirjat kuluvat suomalaisen kuvakirjallisuuden klassikoihin. Niiden huumori ja mielikuvitusta kutkuttavat tarinat vetoavat niin lapsiin kuin aikuisiin.