KIRJASTOON   Toenperä    Puumala  Sulkava                       OSALLISTU  Lukuketun blogi   Risingshadow    Sivupiiri

ALKUUN
 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu-kilpailu 2015

Koko Juva lukee 2017


KIRJAT
ARJOTTIMET

Maista kotimaista

Maailmalta

Säkeistä sekaisin

Lyhyttä tavaraa

Merta ja kiveä

Kääk! Räiskis!

Fantaasian kartta

Taruja tulevasta

Sodassa ja erällä

Rikos ja rangaistus


KIRJAESITTELYT

  Kotimaisista kirjoista

  Maailman kirjoista

  Runoista

  Novelleista

  Kotimaisista klassikoista

  Sarjakuvista

  Fantasiasta

  Scifistä

  Sota- ja eräkirjoista

  Rikos- ja kauhukirjoista
 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukijoille

Opettajille

Diplomimallit

Tilastokaavake


TEKIJ
ÖIDEN SANAT
Rajulukupusun taustaa

Copyright

LISÄÄ TIETOA
Linkit
 




 

Fantasiasta vähän enemmän

Alexander, Lloyd: Kolmen kertomus. Suomentanut Ritva-Liisa Pilhjerta. Weilin+Göös 1987. Prydainin kronikka 1.

 

Kolmen kertomus on tarina vaeltamisesta, tehtävästä, kasvamisesta, ystävyydestä ja sankaruudesta. Taran tempautuu tapahtumiin mukaan varoituksetta: yhtäkkiä hän huomaa olevansa haavoittuneena matkalla Caer Dathyliin - Prydainin pääkaupunkiin - varoittamaan kuningas Sarvipään sotajoukoista. Matkakumppaneiksi ilmaantuvat prinssi Gwydion, aina nälkäinen gurgi, surkea bardi Fflewddur ja lörpöttelevä velhoprinsessa Eilonwy. Löytävätkö kumppanukset Hen Wenin - Prydainin ainona ennustajasian -, pystyvätkö he pysymään piilossa Sarvipään joukoilta ja ehtivätkö he Caer Dathyliin ajoissa?

 

Lloyd Alexanderin Kolmen kertomus on kiihkeätempoinen jännitystarina. Se on viisiosaisen Prydainin kronikan ensimmäinen jakso. Alkexanderin fantasiasarjaa pidetään yhtenä modernin fantasiakirjallisuuden klassikoista. Alexanderin henkilöhahmojen kirjo on laaja ja kiinnostava. Myös eläimillä on merkittävä osansa tarinassa. Lämmin huumori ilahduttaa lukijaa sekä tilanteiden että henkilöiden kuvauksessa. Lloyd Alexander on englantilainen. "Book of three" ilmestyi vuonna 1964. PL

 

Alexander,  Lloyd: Hiidenpata. Suomentanut Ritva-Liisa Pihljerta. Gummerus 1988. Prydainin kronikka 2.

 

Alexander, Lloyd: Llyrin linna. Suomentanut Ritva-Liisa Pilhjerta. Gummerus 1989. Prydainin kronikka 3.

 

Alexander, Lloyd: Taran vaeltaja. Suomentanut Ritva-Liisa Pilhjerta. Gummerus 1990. Prydainin kronikka 4.

 

Alexander, Lloyd: Suurkuningas. Suomentanut Ritva-Liisa Pilhjerta. Gummerus 1991. Prydainin kronikka 5.

Appelgate, K.A.: Viikatenaisen valtakunta. Suom. Marianna Leikomaa. WSOY 2002. EverWorld 4.

EverWorld - maailma, joka ei ole tai sitten on. Ainakin sen kirput kutittavat yhtä verisesti kuin oikeassa maailmassa. Jalil, David, April ja Christopher on temmattu painajaiseen, jossa he joutuvat elämään nukkuessaan. EverWorldissa ei ole sääntöjä, tai säännöt muuttuvat jatkuvasti. Siellä tapaa puhuvia eläimiä ja koko ihmiskunnan jumalkunta on kerääntynyt sinne taistelemaan vallasta. Mikä heidän tavoitteensa on? Päästä takaisin valtaan ihmiskunnan keskuudessa? Miksi yhteys Sennaan on vienyt heidät kaikki Everworldiin?

Viikatenaisen valtakunta on neljäs osa K.A. Appelgaten EverWorld-sarjaa. Viikatenainen on puoliksi lumoavan kaunis nainen, puoliksi mätänevä ruumis, joka vaatii miesuhrinsa joka yö... PL 

Auer, Ilkka: Sysilouhien sukua: Lumen ja jään maa. Otava 2004. 

Kauan ennen suurta sotaa maailmaa hallitsivat louhet. Niistä suurimmat olivat Audun, Tyrfing, Geitir ja Cerbiurus - sysilouhi. Vanhan ennustuksen mukaan louhet palaavat takaisin, kun Suuren Louhen tähtikuvioon ilmestyy takaisin neljä tähteä. Nyt tähdet ovat palanneet. Nonnan elämä muuttuu rajusti, kun hänen isänsä ja kylän väki surmataan ja hänet vangitaan. Nonna pakenee Fenriksen - oman jääkarhunsa - avulla. Yhdessä äitinsä Gunhilden kanssa he vaeltavat Nonnan isän kotiseudulle kauas pohjoiseen. Mutta Nonnan ja Fenriksen pako on vasta alussa: se vie heidät Louhien syntysijoille ja Nonnan oman suvun salaisuuksiin.  

Ilkka Auerin Sysilouhien sukua on suomalaisen fantasiakirjallisuuden uusi aluevaltaus. Se on täysveristä seikkailufantasiaa. Auer luo maailman, jossa hän käyttää aineksinaan suomalaista ja skandinaavista mytologiaa ja uskomusperinteitä. Hieman hitaan alun jälkeen tarina vie vahvasti mukaansa ja jättää jälkeensä jatko-osien kaipuun.  PL 

Barrie, J.M: Peter Pan. Suomentanut Sari Karhulahti, kuvittanut Petri Hiltunen. Art House 2002.

 

Carroll, Lewis: Liisan seikkailut ihmemaassa. Suomentanut Anni Swan, kuvittanut Tove Jansson. WSOY 1983.

Colfer, Eoin: Artemis Fowl. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. WSOY 2001. 

Artemis Fowl on 12-vuotias nero ja ihmelapsi, joka aikoo tehdä suvustaan jälleen rikkaan. Tarina alkaa Ho Chi Minhistä, jossa Artemis hovimestarinsa ja henkivartijansa Butlerin kanssa on menossa tapaamaan alkoholisoitunutta keijua. Ilmahinen tulee huiputetuksi: hän luovuttaa keijujen pyhän kirjan Artemikselle. Teos antaa Artemikselle vallan kiristää keijumaailman kulta-aarteen. 

Irlantilaisen Eoin Colferin Artemis Fowl sävähdytti kustannusmaailmaa Harry Potterin ilmestymisen jälkeen. Kuinka nuortenkirjassa voi olla sankarina suurrikollinen! Mutta Coflerin taitavan, hauskan ja tyylitietoisen kertojan otteessa viihtyy ja nauttii. Piinallisen älykkään Artemiksemme seikkailuista voi lukea myös teoksista "Tehtävä Pohjoisessa", "Ikuisuuskoodi" ja "Salaiset kansiot". PL 

Cooper, Susan: Yllä meren, alla kiven. Suomentanut Kristiina Rikman. 5.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 1.

 

Mikä voi olla meren yllä ja kiven alla? Merkit, jotka vaihtuvat ja muuttuvat ja silti pysyvät samoina? Vuosikausia, vuosisatoja? Jane, Simon ja Barney löytävät vanhan käsikirjoituksen ja himmeän kartan ullakolta. Se osoittautuu hyvin arvokkaaksi. Sitä tavoittelevat pian muutkin - eikä kovin puhtain keinoin. Nuorten kesäloma muuttuu turhankin jännittäväksi, kun kilpajuoksu kuningas Arthurin aikaisen maljan löytämiseksi alkaa Cornwallin rannikolla.

 

Susan Cooperin fantasiasarja alkaa näennäisen viattomasti, mutta kutoo pian mukaansa aineksia Arthur-kuninkaan ritareista, Graalin maljasta ja hyvän ja pahan taistelusta. Sarjan ensimmäinen osa loppuu leikittelyyn isosetä Merriman Lyonin nimestä: Merry Lyon - Merlion - Merlin... PL

 

Cooper, Susan: Pimeä nousee. Suomentanut Kristiina Rikman, runot suomentanut Panu Pekkanen. 3.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 2.

 

Cooper, Susan: Viheriä noita. Suomentanut Kristiina Rikman, runot suomentanut Panu Pekkanen. 3.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 3.

 

Cooper, Susan: Kuningas harmaa. Suomentanut Kristiina Rikman, runot suomentanut Panu Pekkanen 2.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 4.

 

Cooper, Susan: Hopeapuu. Suomentanut Kristiina Rikman, runot suomentanut Panu Pekkanen. 2.p. WSOY 2003. Pimeä nousee 5.

 

Crossley-Holland, Kevin: Näkyjen kivi. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2001. Arthur 1.

 

Arthurilla on sama nimi kuin tarukuninkaalla. Hän asuu linnassa lähellä Walesin rajaa. Vuosisata on vaihtumassa. Merlin kutsuu niitä ylityspaikoiksi. Merlin on Arthurin ystävä. Onko hän velho? Kuten tarujen Merlin? Merlin antaa Arthurille mustan kiven, joka on peili ja outojen näkyjen kivi. Näkeekö Arthur kivestä menneisyyden vai tulevaisuuden? Tuleeko hänestä ritari? Onko hän isänsä poika?

 

Kevin Crossley-Holland on kaivautunut syvälle Arthur-kuninkaan tarinoihin ja keskiajan elämäntapaan. Arthur osaa lukea ja kirjoittaa ja hänellä on kaksi tietä: päästä ritariksi niin kuin hän palavasti tahtoo tai joutua kirjuriksi tai papiksi kirkon palvelukseen. Omassa kammiossaan Arthur kirjoittaa elämästään: kolmesta surusta, kolmesta pelosta ja kolmesta ilosta. Hienoa fantasiaa, joka juurevasti kertoo myös keskiajan todellisuudesta. Näkyjen kivi on ensimmäinen osa trilogiasta.   PL

 

Crossley-Holland, Kevin: Ylityspaikalla. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2002. Arthur 2. 

 

Arthur pääsee kuin pääseekin aseenkantajaksi, vaikka hän pelkäsi joutuvansa kirjurimunkiksi. Lordi Stephenin luona hän opiskelee ja valmistautuu ristiretkeen yhdessä isäntänsä kanssa. Näkyjen kivi näyttää Arthurille Pyöreän pöydän ritarien elämää. Jollakin kummallisella tavalla se aina tuntuu liittyvän Arthurin omaan elämään. Arthurin suurin suru on se, ettei hän tiedä, kuka hänen äitinsä on. 

 

Ylityspaikalla on Arthur-sarjan toinen teos. PL

 

Crossley-Holland, Kevin: Rajaseudun kuningas. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2004. Arthur 3.

 

Curley, Marianne: Muinainen taika. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2002.

Kun Kate näkee Jarrodin, hän huomaa heti, että Jarrodilla on outoja voimia. Suuttuessaan Jarrod saa aikaan säätilan muutoksia. Jarrod itse ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Hän pitää Katea vain kummajaisena, niin kuin koko kyläyhteisö. Kaikesta huolimatta Kate ja Jarrod tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. 

Jarrodin perhettä ovat aina piinanneet traagiset vastoinkäymiset, ja Kate oivaltaa, että kyseessä on vuosisatoja sitten langetettu kirous. Aluksi Jarrod pitää Katen puheita järjettöminä, mutta lopulta Kate saa Jarrodin avaamaan silmänsä totuudelle. Katen isoäidin avustuksella Kate ja Jarrod siirtyvät ajassa taaksepäin, kirouksen alkulähteille 1200-luvun Englantiin. Miten kaksi 2000-luvun nuorta selviää keskiajan maailmassa? Voivatko he murtaa kirouksen ja muuttaa tulevaisuuttaan? EV

Eddings, David: Kiven vartija. Suomentanut Tarmo Haarala. Karisto 1991. Belgarionin taru 1. 

 

Garion on orpo poika, joka kasvaa elämänsä ensimmäiset neljätoista vuotta Faldorin maatilalla Sendariassa. Pol-täti on hänen rakkain ihmisensä, jonka tiukassa valvonnassa Garionin elämä soljuu turvallisesti ja onnellisesti. Aika ajoin maatilalla vierailee tarinankertoja, jota Pol-täti kutsuu Vanhaksi Sudeksi. Garionin elämän perusasiat muuttuvat äkisti: hän huomaa olevansa matkalla vankkurikaravaanissa, jonka lastina on nauriita. Matkaseurue on täynnä salaisuuksia, joista Garion yrittää ottaa selvää. Onko Pol-täti hänen tätinsä? Kuka Herra Susi oikein on? Mikä on varastettu ja ketä he oikein jäljittävät? Ketkä hänen vanhempansa ovat? Keitä Silkki ja Barak ovat oikeasti? Mitä hänen oikeassa kämmenessään oleva syntymämerkki tarkoittaa?

 

David Eddingsin seikkailufantasiasarjojen ensimmäinen osa "Kiven vartija" esittelee Lännen ja Angarakien maat ja taruston. "Belgarionin taru" seuraa Garionin ja hänen seuralaistensa matkaa Aldurin kiven varkaan jäljillä. Sarjan edetessä Garion selvittää oman elämänsä salaisuudet ja pääsee perille voimistaan ja kohtalostaan ennustusten toteuttajana.

 

Yhdysvaltalainen Eddings kirjoitti "Belgarionin tarun" vuosina 1982-1984. Seuraavaksi syntyi "Mallorean taru", joka kertoo Garionista Lännen kuninkaana. Samaan fantasiamailmaan sijoittuvat myös "Belgarath - Velhon tarina" sekä "Polgara - Velhottaren tarina". Eddingsiltä on suomennettu myös "Elenium-trilogia" sekä "Tamuli-trilogia", joissa päähenkilöt ovat toisia kuin edellä mainituissa. PL 

 

Eddings, David: Ennustusten aika. Suomentanut Tarmo Haarala. Karisto 1991. Belgarionin taru 2.

 

Eddings, David: Velhojen taistelu. Suomentanut Tarmo Haarala. 3.p. Karisto 1995. Belgarionin taru 3.

 

Eddings, David: Rivan kuningatar. Suomentanut Tarmo Haarala. 3.p. Karisto 1995. Belgarionin taru 4. 

 

Eddings, David: Kohtalon täyttymys. Suomentanut Tarmo Haarala. Karisto 1995. Belgarionin taru 5. 

 

Ende, Michael: Tarina vailla loppua. Suomentanut Marja Kyrö,  kuvat kirjaimineen piirtänyt Roswitha Quadflieg. Otava 2000.

 

Halme, Antti: Markus Light ja palautuspullon henget. Otava 2004.

Hearn, Lian: Satakielilattia. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2003. Otorin klaanin tarina 1. 

Tomasu menettää nimensä vesiputouksen ja vuorenhuipun välillä, hänestä tulee uusi ihminen ja siitä lähtien hänen kohtalonsa liittyy Otorien klaaniin. Köyhästä kätkettyjen kyläläisestä tulee ylimyssuvun jäsen. Hänestä koulutetaan soturi, tappaja ja oppinut. Mutta Takeon kohtalo ei liity vain Otorien sukuun. Hän kuuluu myös Heimoon, salamurhaajien ja vakoojien salaiseen klaaniin. Heidän verenperintönsä ilmenee Takeossa yhtä äkisti, kuin hän menettää kaikki läheisensä: hän alkaa kuulla tarkasti kuin eläin, hän pystyy olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa ja muuttumaan näkymättömäksi. Shigeru Otorilla on hänelle tehtävä: Takeon on ylitettävä satakielilattia ja murhattava Iida Sadamu, Tohanin klaanin verinen ja julma päämies.   

Hearn, Lian: Nurmi vuoteenaan. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2005. Otorin klaanin tarina 2. 

Takeota repii kolme vastakkaista voimaa. Lapsuus ja äidin usko sitovat hänet kätkettyhin, joita vainotaan säälimättömästi. Kätketyt uskovat salaiseen jumalaan, jonka edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja joka kieltää tappamasta. Shigeru Otorin ottopoikana hänelle kuuluu suuri omaisuus ja asema soturiklaanin ylimystössä. Mutta Heimo - salamurhaajien ja vakoojien armoton sukuyhteisö - ei päästä Takeota käsistään. Takeon lahjat ovat huomattavat: Kikutojen verenperintönä hänellä on unen lahja, kuulemisen lahja ja näkymättömäksi tulemisen lahja. Kun Heimo lähettää Takeon anastamaan vanhalta opettajaltaan Ichirolta heimoa koskevat salaiset muistiinpanot määräyksenään tappaa tämä, Takeon on valittava suuntansa.   

Lian Hearnin fantasiasarja sijoittuu kuvitteelliseen Japanin keskiaikaan. Tarina on vangitsevan jännittävä. Hearn kertoo vuorotellen kahdesta päähenkilöstään, Takeosta ja Kaedsta. Hearn on englantilaissyntyinen kirjailija, joka asuu tällä hetkellä Australiassa. 

Holopainen, Anu: Welman tytöt. Karisto 2003. Syysmaa 1.

Banukilla on neljä tytärtä eikä toivoakaan pääsystä hoviin. Se on oppineelle miehelle ja kirjailijalle katkera kohtalo. Adaira on tyttäristä vanhin ja osaa lukea - se tosin ei ole naiselle suotavaa eikä ainakaan tarpeellista. Eräänä aamuna Adairan maailma suistuu raiteiltaan: Banuk ilmoittaa löytäneensä Adairalle sopivan aviomiehen. Adairaan iskee pakokauhu. Ja kun hän tapaa tulevan aviomiehensä, paniikki kasvaa. Mutta vaihtoehtoja ei Syysmaassa ole. Niinpä Adaira nousee alistuneena vaunuihin, joiden on määrä kuljettaa hänet Samakin taloon...

Mutta Syysmaassa kytee vastarintaliike, josta Anu Holopaisen uusin fantasiasarja kertoo. Welman tytöt on sen ensimmäinen osa.

Holopainen, Anu: Sisarpuut. Karisto 2004. Syysmaa 2.

Holopainen, Anu: Viinikauppias. Karisto 2005. Syysmaa 3. (Ennakkotieto).

Huovi, Hannele: Höyhenketju. Tammi 2002.

 

Huovi, Hannele: Vladimirin kirja. Tammi 1991.

 

Hyvönen, Viivi: Etsijä. Kuvittanut Petri Hiltunen. WSOY 1995.

 

Hyvönen, Viivi: Mahlaa suonissaan. WSOY 1999.

 

Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva. Suomentanut Jaakko Anhava. WSOY 1991.

 

Jansson, Tove: Muumipeikko ja pyrstötähti. Suomentanut Laila Järvinen. 6.p. WSOY 1981.

 

Janson, Tove: Taikurin hattu. Suomentanut Laila Järvinen. 15.p. WSOY 2001.

 

Jansson, Tove: Muumipapan urotyöt. Suomentanut Laila Järvinen. 6.p. WSOY 1984.

 

Jansson, Tove: Vaarallinen juhannus. Suomentanut Laila Järvinen. 17.p. WSOY 2003.

 

Jansson, Tove: Taikatalvi. Suomentanut Laila Järvinen. 19.p. WSOY 2003.

 

Jansson, Tove: Muumipappa ja meri. Suomentanut Laila Järvinen. 17.p. WSOY 2003.

 

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu. Suomentanut Kaarina Helakisa. 6.p. WSOY 1986.

 

Jones, Diana Wynne: Derkinhovin musta ruhtinas. Suomentanut Susanna Paarma. WSOY 2001.

 

Blade karjuu isälleen Derkille, että tämä aina yrittää estää häntä tekemästä, mitä hän haluaa. Derk huutaa vastaan: yliopistossa ei kenelläkään ole ollut yhtäkään uutta ajatusta kolmeenkymmeneen vuoteen! Perheriidan keskeyttää Querida - velhoyliopiston rehtori - kertoakseen, että Derk on Musta ruhtinas herra Chesneyn tämän vuoden kiertueilla ja Blade viimeisen kiertueen opasvelho. Perheen on pidettävä yhtä, sanoo Shona, Bladen ihmissisko. Elda, nuorin perheen aarnikotkalapsista, rääkyy innoissaan ja räpyttelee vielä kehittymättömiä siipiään. Calette kantaa sisään sadevesitynnyrin sammuttaakseen Derkin ja Maran - perheen äidin - riitelyn sytyttämän maton. Kit ja Don auttavat Maraa talon ja puutarhan suurentamisessa kahdeksaakymmentä velhoa, kahta ihmistä ja yhtä demonia varten. Lydda alkaa heti suunnitella jotain jumalaista naposteltavaa juhlia varten. Derk vaeltaa onnettomana ruokkimassa lentäviä sikoja, lempeitä lehmiä ja muita elävän taikuutensa luomuksia.

 

Miten perhe selviää herra Chesneyn samoojaryhmien pääpahuuden roolista? Toteutuuko oraakkeleiden ennustus, jonka mukaan maailma vapautuu lopullisesti herra Chesneyn elämysmatkoista?

 

Englantilaisen Diana Wynne Jonesin fantasiamaailmaan sijoittuvassa tarinassa on imua ja oivalluksia vaikka muille jakaa. Ja Jonesin luoma velhoperhe räiskyy riitoja, kohtalokkaista väärinkäsityksiä ja kaikenvoittavaa rakkautta. Teos voitti 1999 Mythopoetic Award -palkinnon, jota tavoitteli myös ensimmäinen Harry Potter. PL

 

Jones, Diana Wynne: Aarnikotkan vuosi. Suomentanut Susanna Paarma. WSOY 2002.

 

Velhokoulun ensimmäiselle vuosikurssille saapuneita yhdistää sekä lahjakkuus että vaara. Kukin heistä on koulussa vastoin jonkun tahtoa. Koulun johtajaopettaja Corkoran unohtaa mainita siitä Myrnalle, jonka tehtävänä on lähettää avustuspyyntökirjeet kaikille vanhemmille. Eldalla on onnea: kun Derk on aikansa raivonnut Maralle, hän lentää paikalle mukanaan ruokaa ja vihjeitä kiinnostavasta kirjallisuudesta. Niitä tarvitaankin pian, sillä emiirikuntien Felim vapisee lamaantuneena pelätessään salamurhaajia. Seuraavaksi saapuu paikalle Olgan merirosvoisä miehistönsä keralla. Tapahtumat alkavat vyöryä vaarallisen lujaa, kun paikalle marssivat pajamestarit vaatimaan kääpiö Ruskinia takaisin ja Imperiumin sotilasosasto ehdottamaan Claudian puhdistamista. 

 

Lukija alkaa olla hysteerisessä tilassa viimeistään silloin, kun kirjailija vyöryttää paikalle lisää aarnikotkia ja järjestää Corkoranille hänen kaipaamansa kuulennon. Tapahtumien farssimainen vauhti ja kaiken fantasiakirjallisuuden aihioiden villi yhdistely tekee kirjasta karusellimaisen ilotulituksen. Siinä vaiheessa kun kirjailija alkaa yhdistellä pareja erittäin romanttiseen tyyliin, lukija on vähintään hengästynyt. Nautittavaa ja fantasiakirjallisuudella ilkamoivaa luettavaa, jossa silti on paljon onnellista ja oivaltavaa. PL

 

Kanto, Anneli ja Rannela, Terhi: Tähystäjäneito. Karisto 2011. (Kuparisaari 1).

 

Merenkulkumaa Sarmatian kuninkaallisen parin tytär Amaya on 17-vuotias, kun hänet lähetetään ensimmäiselle edustusmatkalleen kuninkaallisiin hautajaisiin naapurimaahan Khalkokseen. Sarmatia on hyvin riippuvainen Khalkoksesta ja sen kuparista. Perillä Amaya saa tietää etteivät hautajaiset olekaan päätarkoitus hänen matkalleen eikä nuori neuvonantaja Miroslavkaan ole sitä miltä näyttää. Amayalle alkaa valjeta matkan todellinen tarkoitus kaikessa karmeudessaan...

 

Tähystäjäneidon tarina jatkuu kirjoissa Korkea puoliso (2012) ja Kapinallinen (2013). IR 2015.

 

Kerr, P.B.: Lampun lapset: Faaraon haudan vangit. Tammi 2005

 

John ja Philippa Gaunt, kaksitoistavuotiaat kaksoset asuvat New Yorkissa. Heillä on myös kaksi tosi fiksua rottweileria. Kaksoset eivät ulkonäöltään juurikaan muistuta toisiaan, mutta  usein he näkevät samoja unia ja heillä on yhteisiä ajatuksia. Sitten alkaa tapahtua kummia heille puhkeaa viisaudenhampaat poikkeuksellisen aikaisin. Johnin järkyttävät finnit paranevat yhdessä yössä. Molemmat  kasvavat parissa päivässä ainakin kymmenen senttiä. Kun vielä rouva Trump, perheen taloudenhoitaja voittaa lotossa päävoiton jota Philippa oli rouva Trumpille toivonut lapset ovat täysin ällistyneitä. Myös lasten vanhemmat käyttäytyvät omituisesti, he eivät enää kiellä lapsiltaan juuri mitään.

Vähitellen lapsille selvisi, että heidän äitinsä Layla on dzinni, joka kuitenkin on luopunut henkivoimien käytöstä mentyään naimisiin herra Gauntin kanssa. Kun kaksosten viisaudenhampaat puhkesivat harvinaisen varhain, kävi ilmi että kaksosetkin ovat täysiverisiä dzinnejä. Niinpä John ja Philippa saivat lähteä kesäloman ajaksi Lontooseen Nimrodenon oppiin. Lontoon matkalla lapset kokivat huikean seikkailun jossa joutuivat kokeilemaan dzinnin kykyjään taistelussa Iblistä, kaikkien aikojen ilkeintä henkeä vastaan. Etsiessään Akhenatenin hautakammioon vangittuja seitsemääkymmentä henkeä koko joukko päättyy Egyptin ja British Museumin kautta lopulta Pohjoisnavalle.

 

Kyseessä on jännittävä ja ennen kaikkea huikean hauska lukukokemus.

Loppuvuodesta 2006 ilmestyy Lampun Lapset -sarjaan jatko-osa nimeltään Babylonin sininen dzinni EV

 

 

Le Guin, Ursula: Maameren velho. Suomentanut Kristiina Rikman. 3.p. WSOY 1990. Maameren tarinat 1.

 

Gont on syrjäinen Maameren saari, jonka noituuden kerrotaan olevan väkevää ja alkuvoimaista. Kymmenen lepän kylässä Gontin vuorilla kasvaa äiditön poika, jota kutsutaan Varpushaukaksi. Hän oppii muutamia loitsuja ja tosinimiä tädiltään, joka on kylän noitavaimo. Niin lahjakas Varpushaukka on, että hän pelastaa kylänsä kargilaisten sotilaiden hyökkäykseltä nostattamalla sumun kylän suojaksi. Samalla hän käyttää voimansa niin tyhjiin, että hänet pelastaa vain Ogion Hiljaisen kädet ja parannusloitsut. Ogionista tulee Gedin opettaja. Gedin kunnianhimo johtaa hänet kuitenkin Rokelle, Viisaiden saarelle, velhokouluun. Siellä Ged päästää maailmaan varjon, jota hän joutuu pakenemaan läpi Maameren, kunnes Ogion avaa hänen silmänsä. Varjon voi voittaa vain kääntymällä sitä kohti: muuttumalla saaliista metsästäjäksi.

 

Yhdysvaltalaisen Ursula Le Guinin "Maameren tarinat" on fantasiakirjallisuuden helmiä. Teksti on hengästyttävän tiivistä ja taloudellista. Uudet lukukerrat nostavat kirjoista uusia oivalluksia juonen pitäessä silti otteessaan. Sarjan alkuperäiset kolme osaa ovat syntyneet vuosina 1968-1972. 1990-luvun alussa Le Guin palasi Maamerelle kirjassaan "Tehanu". 2000-luvun taite on synnyttänyt jälleen uusia jaksoja: niistä viimeisin on suomennettu 2005. 

 

Le Guin, Ursula: Atuanin holvihaudat. Suomentanut Kristiina Rikman. 3.p. WSOY 1990. Maameren tarinat 2.

 

Le Guin, Ursula: Kaukaisin ranta. Suomentanut Kristiina Rikman. 3.p. WSOY 1990. Maameren tarinat 3. 

 

Le Guin, Ursula: Tehanu. Suomentanut Kristiina Rikman. WSOY 1992. Maameren tarinat 4.

 

Le Guin, Ursula: Kertomuksia maamereltä. Suomentanut Kristiina Rikman. WSOY 2002. Maameren tarinat 5.

 

Le Guin, Ursula: Toinen tuuli. Suomentanut Kristiina Rikman. WSOY 2003. Maameren tarinat 6.

 

Lewis, C.S: Velho ja leijona. Suomentanut Kyllikki Hämäläinen, kuvittanut Pauline Baynes. 5.p. Otava 1988. Narnia 1.

 

Narnia - eihän sellaista ole olemassa? Ja mikä on, on aina eikä vain toisinaan? Ei vaatekaapista voi päästä toiseen maailmaan - vai voiko?

 

Lucy piiloutuu eräänä sadepäivänä vaatekaappiin ja löytää itsensä lumiselta polulta, joka johtaa lyhtypylvään luo. Hän tapaa ystävällisen faunin, joka tarjoaa hänelle teetä. Muut lapset eivät usko Lucya, eikä varsinkaan Edmund. Mutta sitten Edmund itse piiloutuu vaatekaappiin ja huomaa olevansa lumisella polulla... Siitä alkaa julma, suloinen ja liikuttava seikkailu Narnian pelastamiseksi Valkean Velhon vallasta kuningas Aslanin avulla.

 

Englantilainen C.S.Lewis (1898-1963) oli kirjailija ja kirjallisuuden professori, jonka mielestä fantasia on oma erityinen kirjallisuudenlajinsa. Hyvän fantasian tärkeänä piirteenä hän piti "iloa", "lumousta" ja "suloista kaipausta". Niitä Narnia on tulvillaan, jota on kuvattu kristilliseksi fantasiaksi. Lewisin kirjalliseen ystäväpiiriin kuului myös J.R.R.Tolkien. Narnian tarinat ovat syntyneet vuosina 1950-1956. PL

 

Lewis, C.S: Prinssi Kaspian. Suomentanut Kyllikki Hämäläinen, kuvittanut Pauline Baynes. 4.p. Otava 1988. Narnia 2.

 

Lewis, C.S: Kaspianin matka maailman ääriin. Suomentanut Kyllikki Hämäläinen, kuvittanut Pauline Baynes. 3.p. Otava 1988. Narnia 3.

 

Lewis, C.S: Hopeinen tuoli. Suomentanut Kaarina Helakisa,  kuvittanut Pauline Baynes. 3.p. Otava 1988. Narnia 4.

 

Lewis, C.S: Hevonen ja poika. Suomentanut Kaarina Helakisa, kuvittanut Pauline Baynes. 2-3.p. Otava 1988. Narnia 5.

 

Lewis, C.S: Taikurin sisarenpoika. Suomentanut Kyllikki Hämäläinen, kuvittanut Paulinen Baynes. 3.p. Otava 1988. Narnia 6.

 

Lewis, C.S: Narnian viimeinen taistelu. Suomentanut Kaarina Helakisa, kuvittanut Pauline Baynes. Otava 1988. Narnia 7.

 

Mikkanen, Raili: Kuolleet kaupungit. Otava 1996. Gaealian tarustoa 1. 

 

Mikkanen, Raili: Hämähäkkitemppeli. Otava 1999. Gaealian tarustoa 2. 

Paolini, Chirstopher: Eragon. Suomentanut Tero Kuittinen. Tammi 2005.

Eragon on syksyn viimeisellä metsästysretkellä Selkärankavuoristossa, kun hän löytää keskeltä oudosti hiiltynyttä aluetta tummansinisen, soikean ja pinnaltaan silkkisen kiven. Eragon yrittää myydä kiven kiertäville kauppiaille ennen talvimyrskyjä, mutta kukaan ei suostu ostamaan sitä. Markkinoilla Brom, kylän vanha runoniekka, kertoo tarinan valtakunnasta, kuningas Galbatorixista ja lohikäärmeratsastajien tuhosta. Eragon tutkii kiveään palattuaan markkinoilta. Yöllä hän havahtuu outoon ääneen. Kivi vingahtelee ja liikkuu: sen pintaan ilmestyy halkeama ja siitä kuoriutuu safiirinsininen lohikäärmeen poikanen. 

Näin alkaa kiehtova ja ihana tarina Eragonista ja lohikäärme Saphirasta, heidän ystävyydestään ja seikkailuistaan Valtakunnassa. Christopher Paolini aloitti tämän esikoisteoksensa kirjoittamisen 15-vuotiaana. Hänen perheensä julkaisi teoksen alunperin itse. Nyt se on siirtynyt isolle kustantamolle, joka on myynyt sen oikeudet jo 36 maahan. Kirjasta on myös suunnitteilla elokuva. PL   

Parvela, Timo: Tuliterä : Sammon vartijat –sarjan ensimmäinen osa. Tammi 2007.

Ahtin ja Ilmarin hartaasti odottama kevätjuhla ja heidän esityksensä siellä päättyvät dramaattisesti. Ahti soittaa kanteletta ja yllättäen koko yleisö on hurmoksessa ja rehtori vajoaa kaikkine tuoleineen nurmikkoon. Ahti ja Ilmari pakenevat paikalta lähimetsikköön. Kumpikaan pojista ei tajua mitä oikein tapahtui.

Ammoisna aikoina Väinämöisen ja Louhen taistelu Sammosta päättyy ihmekoneen hajoamiseen. Osa palasista vajosi mereen, osa ajautui rannoille, missä ne toivat vaurautta kansoille. Louhi vei mukanaan kannen, mutta julisti kostavansa Sammon ryöstön ja sammuttavansa auringon. Siitä lähtien Sammolla on ollut vartijat, joiden tehtävä on siirtynyt aina sukupolvelta toiselle – isältä pojalle - .

Ahtin ja Ilmarin isät ovat kadonneet mystisesti kalaretkellä. Kummastakaan ei ole tuon reissun jälkeen kuultu sanaakaan. Vähitellen pojille selviää, että isät ovat näitä Sammon vartijoita ja nyt on poikien vuoro astua kehiin.

Pojat joutuvat kohtaamaan Hiisiä, noita kuvottavia, vahvoja pikkuolentoja – hajukin on järkyttävä. Tarinaan nivoutuu myös pahamaineinen moottoripyöräjengi nimeltään Tuonelan joutsenet jotka ilmiselvästi kuuluvat vastapuolen leiriin. Myös pikkurikollinen Jokkeri järjestää säpinää. Hän murtautuu Tuonelan joutsenten majapaikkaan ja varastaa sieltä himoitun Tuliterän – miekan jolla on VOIMAA. Lähtiessään Jokkeri vielä räjäyttää ”vahingossa” jengiläisten moottoripyörät.

Tämän kirjan tarina on uskomattoman jännittävä se saa hiuksetkin nousemaan pystyyn. Kirja loppuu aivan kesken ja jää todella jännittävään kohtaan, siitä johtuen jatko-osaa odotetaan kiihkeästi !!

Kirja ei todellakaan ole verrattavissa Timo Parvelan aikaisempiin lastenkirjoihin, se on jotain aivan uutta. Tosin Parvelan huumori pilkistää tuolta jännityksenkin keskeltä mukavasti. EV 

Pratchett, Tony: Magian väri. Suomentanut Marja Sinkkonen. Karisto 2000. Rincewind-velho 1.

 

Pratchett, Tony: Valon tanssi. Suomentanut Marja Sinkkonen. Karisto 2001. Rincewind-velho 2. 

 

Pratchett, Tony: Velhous verissä. Suomentanut Mika Kivimäki. Karisto 2002. Rincewind-velho 3. 

 

Pratchett, Tony: Eric. Suomentanut Mika Kivimäki. Karisto 2003. Rincewind-velho 4. 

 

Pullman, Philip: Kultainen kompassi. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 1996. Universumien tomu 1. 

 

Pullman, Philip: Salaperäinen veitsi. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 1997. Universumien tomu 2.

 

Pullman, Philip: Maaginen kaukoputki. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2001. Universumien tomu 3. 

 

Sinisalo, Johanna: Sankarit. Tammi 2003.

 

Swindells, Robert: Lohikäärmeen sisällä.  Suomentanut Taija Mård, kuvittanut Jon Riley. Karisto 1993.

 

Tammimaa, Essi: Noaidin tytär. Otava 2013.

 

Aura on tavallinen 16 -vuotias tyttö, joka alkaa nähdä näkyjä. Hän alkaa kirjoittaa kirjaa näyistään, soturitytöstä ja susista. Kun kirja julkaistaan, Aura tajuaa sen olevan totta....


Noaidin tytär aloittaa trilogian, jossa yhdistyvät saamelainen mytologia ja lukiolaistytön todellisuus. IR
 

Teräs, Mila: Tyttö tulevaisuudesta. Otava 2004.

 

Toivola, Ritva: Turmankukka. Tammi 1998.

 

Anubis-planeetalla on kaksi kuuta: Hopeakuu ja Varjokuu. Mamottikansan vanha legenda kertoo maahan pudonneesta meteoriitista, joka hohkaa ympärilleen myrkyllistä usvaa: pelkoa, vihaa ja väkivaltaa.

 

Anisa saapuu Lumen kaupunkiin kesällä ja tutustuu mamottikansaan kuuluvan Mirikiin. Talven kuluessa Lumen kaupungissa alkaa tapahtua outoja asioita. Mustavyöt saavat yhä enemmän jäseniä riveihinsä, jääsotilaat heräävät henkiin, eivätkä asukkaat enää uskalla liikkua kaupungilla. Mirik ja Anisa lähtevät mamottien suurelle kuvaluolalle tapaamaan Mirikin isoisää. Onko satu Turmankukasta sittenkin totta?

 

Ritva Toivolan Turmankukka on ensimmäinen osa Anubis-planeetasta kertovasta trilogiasta. Sarja on hienoa suomalaista fantasian ja scifin välimaastossa risteilevää nuortenkirjallisuutta. PL 

 

Toivola, Ritva: Rautalintu. Tammi 2000.

 

Toivola, Ritva: Ruosteusva. Tammi 2001.

 

Tolkien, J.R.R.: Hobitti. Suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen. 9.p. WSOY 1997.

 

Tolkien, J.R.R.: Sormuksen ritarit. Suomentanut Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen. 11 p. WSOY 1995. Taru sormusten herrasta 1. 

 

Tolkien, J.R.R.: Kaksi tornia. Suomentanut Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen. 11.p. WSOY 1995. Taru sormusten herrasta 2.

 

Tolkien, J.R.R.: Kuninkaan paluu. Suomentanut Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen. 11.p. WSOY 1995. Taru sormusten herrasta 3. 

 

Weis, Margaret & Hickman, Tracy: Syyshämärän lohikäärmeet. Suomentanut Mika Renvall. 3.p. Jalava 1995. Dragonlance kronikat 1. 

 

Weis, Margaret & Hickman, Tracy: Talviyön lohikäärmeet. Suomentanut Mika Renvall. 3.p. Jalava 1995. Dragonlance kronikat 2. 

 

Weis, Margaret & Hickman, Tracy: Kevätaamun lohikäärmeet. Suomentanut Mika Renvall. 3.p. Jalava 1996. Dragonlance kronikat 3. 

 

Weis, Margaret & Hickman, Tracy: Kesätulen lohikäärmeet.  Suomentanut Mika Renvall. Jalava 1996. Dragonlance kronikat 4.