KIRJASTOON   Toenperä    Puumala  Sulkava                       OSALLISTU  Lukuketun blogi   Risingshadow    Sivupiiri

ALKUUN
 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu-kilpailu 2015

Koko Juva lukee 2017


KIRJAT
ARJOTTIMET

Maista kotimaista

Maailmalta

Säkeistä sekaisin

Lyhyttä tavaraa

Merta ja kiveä

Kääk! Räiskis!

Fantaasian kartta

Taruja tulevasta

Sodassa ja erällä

Rikos ja rangaistus


KIRJAESITTELYT

  Kotimaisista kirjoista

  Maailman kirjoista

  Runoista

  Novelleista

  Kotimaisista klassikoista

  Sarjakuvista

  Fantasiasta

  Scifistä

  Sota- ja eräkirjoista

  Rikos- ja kauhukirjoista
 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukijoille

Opettajille

Diplomimallit

Tilastokaavake


TEKIJ
ÖIDEN SANAT
Rajulukupusun taustaa

Copyright

LISÄÄ TIETOA
Linkit
 



 

Kotimaisista  klassikoista vähän enemmän

 

 

Aapeli: Pikku Pietarin piha. 16. p. WSOY 1998.

 

Aho, Juhani: Juha. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994.

 

Aho, Juhani: Rautatie. 43. p. WSOY 1994.

 

Arjatsalo, Arvi: Mä oon Maukka. Otava 1981.

 

Rehellinen tarina kahdeksankymmentäluvun alun koulumaailmasta.

Maukka on 15 v ja koulu ja elämä yleensäkin oli lähtenyt alamäkeen.

Maukka ei viihtynyt kotona, ei senkään jälkeen kun faija otti ja häipy.

Koulussa kaikki oli mälsää ja tyhmää.

Joulun jälkeen Maukka ei enää mene kouluun ollenkaan. Mutta sittenkin kaiken sotkun keskellä Maukalle tulee mieleen Manu, yksi vanha ope jolla ois ehkä jokunen järkevä ajatus koskien Maukkaa. Olisko sittenkin vielä tehtävissä jotain..EV


Arjatsalo, Arvi: Näin on Maukka: nuorisoromaani. Otava 1982.

 

Näin on Maukka on jatkoa Mä oon Maukka kirjalle.

Maukka on yrittänyt käydä peruskoulua loppuun TUTKALLA eli tutkinta-asemalla, mutta ei siitä mitään tullu. " Mä kyllä yritin. Mä juoksin tutkalla ja yritin lukea himassa ja keskustella joka saatanan kanssa ja suhtautua myönteisesti, mutta sitten mua alkoi oksettaa koko se hullunmylly. Luulivatko ne että mulla oli joku ruuvi löysällä tai jengat sekaisin?"

Nyt Maukka jakaa lehtiä kun muutakaan työtä ei tunnu olevan tarjolla. Kukapa arvais, että lehtien jakaminen on vaarallista, mutta niin vaan on.

Yks aamu Maukka on väärässä paikassa väärään aikaan. Yks jengi on murtautunu markettiin ja kantaa just kaljakoreja ulos ja pahaks onneks Maukka näkee kaiken. Jengi laittaa Maukan tiukille ja vannottaa, että vasikoinnista voi olla karmeet seuraukset. Tietysti jepet tulee kyselemään Maukalta onko se aamulla nähny jotain epämäärästä marketin lähettyvillä, mutta Maukka vaikenee asiasta.

Maukka joutuu myös näkemään elämän karun puolen, yks jengiläinen ajaa moottoripyörällä ittensä lätyks ja se ei todellakaan tunnu eikä näytä hyvältä. Mutta elämä jatkuu päivä kerrallaan.EV

 

Autio, Orvokki: Pesärikko. Kirjayhtymä 1986.

 

Canth, Minna: Anna Liisa: näytelmä kolmessa näytöksessä. 5. p. WSOY 2001.

 

Finne, Jalmari: Kiljusen herrasväki. Kuvittanut R.Rindell. 16.p. Otava 1982.

 

Haakana, Anna-Liisa: Ykä yksinäinen. WSOY 1980.

"Mie asun Suomen Lapissa metsäseudulla kylässä jota tyhmempi ei heti kyläksi huomaa."

Ykä on 15 v ja yksinäinen, mutta elossa.

"Naapurustossa ei kavereita asu paitsi lähimmässä talossa yks kimuli, mutta se on ihan tööt.
Kun se nousee aamulla bussiin lähteäkseen meidän muiden syrtsien kanssa opintielle, se tuo mukanaan tuulahduksen suurta maailmaa, mie luulen. Ei se ainakaan sonnalle haise vaan jollekin, mikä käy nokkaan ja rupeaa aivastuttamaan. Sen silmistä tippuu velliä katsetta ja maskaraa. Se jauhaa purkkaa ja heiluttaa paitsi leukaperiään myös pyrstöään."

Sitten Ykä tutustuu yksjalkaseen, jolla oli samansuuntaiset ajatukset kuin Ykällä. Tuon tuttavuuden tiimoilta Ykälle selviää elämän rajallisuus ja ajatus siitä että hän on elossa vaikka ihmisiä kuolee ympäriltä koko ajan. Yksjalkasella ei olis enää kauan aikaa jäljellä.

Toki Ykä joskus vietti aikaa muittenkin kanssa, kuten yhellä eräretkellä jolloin kaivettiin likkoja suosta ja muutenkin retki meni sitä rataa.

 

No sitten vääjäämättä sattuu se pahin, yksjalkasta ei enää ole.

Se on kova pala Ykälle, hautajaiset ja kaikki.

Ykä tapaa kirkolla Seijan ja sit tuli  hullu ajatus mieleen: jonain päivänä jonkun ihmisen lähellä mie en enää ole yksinäinenkään. EV

 

Hietamies, Laila: Lehmusten kaupunki. Otava 1972.

 

Luutnantti Vehmaan elämäntehtävänä oli olla sotilas. Kouluttaa miehiä sotaan. Yrittää opettaa heille kuinka pysyä hengissä rintamalla. Vanhemmat upseerit jakelivat auliisti neuvoja miesten kouluttamisessa kuin myös naisasioissa, piti osata käsitellä naisia. Vehmaan mieltä kaiversi Ilona, ompelijatyttö johon hän oli rakastumassa.

Elettiin 1920-luvun loppupuolta pienessä varuskuntakaupungissa. Luokkarajat olivat tuolloin tarkat, ei ollut sopivaa tapailla ketä tahansa ja Ilona ei kaikkien mielestä ollut sopivaa seuraa luutnantille.

Vastustuksesta huolimatta nuoret rakastuivat ja lopulta Ilona tuli raskaaksi. Veikko Vehmas ei saanut avioliittolupaa ja Ilonalla oli edessään tulevaisuus yksinäisen lapsen kanssa. Pojan synnyttyä Ilona muutti Viipuriin --- pakoon ihmisten tuijotusta ja loputonta juoruamista. Vehmas näytti myös toisen puolensa, hänet kuulutettiin toisen naisen kanssa samaan aikaan kun Ilona teki muuttoa vauvan kanssa Viipuriin. Veikko ei ollut edes nähnyt poikaansa. Ilona kuitenkin ajatteli, että joskus heidän tiensä vielä kohtaavat.

 

Lehmusten kaupunki aloittaa Laila Hietamiehen (Hirvisaaren) Lappeenranta-sarjan. Sarjaan on kirjoitettu yhteensä seitsemän teosta.EV

 

Huovi, Hannele: Madonna. Weilin+Göös 1986.

 

Huovinen, Veikko: Havukka-ahon ajattelija. 27. p. WSOY 2005.

 

Konsta Pylkkänen katselee hieman harittavilla silmillään penkin alta ryömivää torakkaa ja analysoi tarkasti sen olemusta ja elämän tarkoitusta. Yhtä tarkasti Konsa miettii ja pohtii kansojen liikkeitä ja avaruuden ihmeellisyyttä ja taivaankappaleita.

Konsta Pylkkänen elää ja vaikuttaa Kainuun korpimaisemissa. Tuonne Lentuan rannoille on tullut pari "lisenssiä" tai mitä tieteenharjoittajia lienevätkään tekemään tutkimuksiaan. Miehet pestaavat Konstan apumiehekseen. Konsta vähän aluksi ihmettelee "lisenssien" kiinnostusta suoheiniin ja lintujen mahanesteisiin. Vähitellen Konsta ja "lisenssit" kuitenkin ystävystyivät ja tutkimukset sujuivat hyvässä hengessä.

 

Huovisen teoksessa murre ja kirjakieli kulkevat rinnakkain sulassa sovussa.EV

 

Hämäläinen, Simo: Kätkäläinen: romaani. 4. p.  Gummerus 1995.

 

Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase. Otava 1984.

 

Alpo Korva eli Allu joutuu tekemään radikaalin muutoksen kesälomasuunnitelmiinsa. Tukholman reissu ei toteudu, vaan hän joutuu "lievän" painostuksen alaisena lähtemään Torvenkylälle sukulaisiin heinätöihin.

 

Torvenkylään saavuttuaan Allu toteaa serkkujensa Rutasen ja hänen veljensä olevan todella omituista jengiä. Mutta ei auta heinäpellolle on mentävä ja Allu kokee ensimmäisen kerran elämässään mitä on ruumiillinen työ kesähelteessä.

Aina löytyy myös jotain positiivista, niin myös nytkin. Allu tutustuu Hurmeen Kerttuun eli Kepaan. Siis tutustuu ja rakastuu ensisilmäyksellä. Kepan kohtaamisen jälkeen Allua ei oikeastaan häiritse yhtään, että joutui kesäksi maalle.

Kepan äiti yrittää kaikin keinoin, jopa voimaperäisesti estää Allua ja Kepaa tapailemasta, mutta huonolla menestyksellä.

Aika kuluu kuin elokuvissa ja kesä on ohitse. Miten käy Allun ja Kepan?EV

 

Kallas, Maria: Sudenmorsian: hiidenmaalainen tarina. 2. p. Otava 2003. Seven.

 

Kauranen, Anja: Sonja O. kävi täällä. WSOY 1981.

 

Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä. Lisäp. Gummerus 2005.

 

Laine, Sinikka: Ohari. WSOY 1982.

 

Se karu ja niin tuiki tavallinen tarina. Tyttö rakastuu, tulee raskaaksi, poika viittaa asian kintaalla ja poistuu takavasemmalle. Tuntuu tutulta - mutta kun se sattuu omalle kohdalle ja joutuu asian kanssa kasvotusten, huomaa, kuinka järkyttävää ja vaikeaa se on.

 

Outi on tilanteessa, josta ei ulospääsyä tunnu olevan. Kotona on asiat siinä jamassa, että kertominen on mahdotonta. Apua on löydyttävä muualta ja kun hätä on suuri, keinoja ei kaihdeta. Lopulta Outin elämä on hiuskarvan varassa, mutta silti siellä takana -- jossain häämöttää toivo ja rakkaus.

 

Sinikka Laineen ensimmäinen nuortenromaani Ohari ilmestyi v. 1982.

Laine kuvaa kaunistelematta aikuisten repaleista elämää. He epäonnistuvat, eroavat, sairastuvat ja juovat, mutta eivät kuitenkaan ole pahoja. Nuoret pitävät kuitenkin tässä rikkinäisessä maailmassa kiinni unelmistaan, silloinkin kun rakkaus johtaa aborttiin ja ystävyys päättyy.

 

Laine uskoo oikeudenmukaisuuteen myös nuortenkirjallisuudessa. Hän karttaa teoksissaan opettajamaisuutta, ylhäältä käsin johdattelua ja moralisointia. Sinikka Laine onkin todennut:

"Eihän vanhakaan ihminen kaipaa elämänkomentoja, ainoastaan samastumista. Miksi sitten nuori? Jokainen haluaa kehystää itse oman elämäntaulunsa. Nuortenkirjailijan, jos kenen, olisi muistettava se." EV

Laine, Sinikka: Töyhtö. WSOY, 1992.  

 

Töyhtö on uusi pieni elämä, jonka Mari 16 v. haluaa pitää omanaan.

Kaverit bailaa ja bilettää, mutta Mari on sidottu Töyhtöön. Mitä sitten, Mari on päätöksen tehnyt ja seisoo sen takana. Mutta ei se aina oo niin helppoo. Onhan kuitenkin oma koti ja yksityisyys. Mari tuntee kavereittensa kanssa itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseks. Mutta sitten Marin ja Töyhtön elämään tallustelee Make -- omapäinen ja erilainen oman tiensä kulkija. EV

 

Lassila, Maiju: Tulitikkuja lainaamassa: kertomus. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2001. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

 

Lehtinen, Tuija: Enkelinkuvia hiekassa. Otava 1986.

 

Enkelinkuvia hiekassa aloitti Lehtisen nuortenkirjatuotannon v. 1986.

Teoksen päähenkilön Marrun kesäsuunnitelmiin tulee muutos ja hän joutuu lähtemään lomalle isänsä kanssa. Tilanne on Marrulle outo, koska isä on hänelle täysin tuntematon henkilö. Marru huomaa, että kaikki aikuiset eivät suinkaan käyttäydy kuten aikuiset yleensä. Isässä Marru huomaa yllättäviä ja jopa tosi ärsyttäviä piirteitä.

 

Marrun kesä on yllätyksiä täynnä. Hän kohtaa lomallaan Nikon, jonka kanssa kokee jotain uutta ja kiihkeää. EV

 

Lehtinen, Tuija: Mun ystävä Rufus. Otava 1987.

 

Kulmakunnan kovin kundi Rufus on iskeny silmänsä Leaan, Leaan, joka aikoo Mullovaksi Mullovan paikalle. Lealle viulu on kaikki kaikessa ja mikään ei MIKÄÄN mee sen ohi. Rufus kuitenkin sekottaa Lean "pelikortit" totaalisesti. Esa, joka on Lean herttanen kundikaveri saa tarpeekseen Rufuksen tempuista ja poistuu hiljakseen takavasemmalle. Vähitellen Lealle selviää Rufuksen todelliset tarkotusperät ja ne ei todellakaan ole mieltä hiveleviä. Rufushan on alunperinkin vain päättänyt käyttää Leaa "hyväkseen" nousussa maailman maineeseen tai ainakin Suomen parhaaksi.

 

Mutta sittenkin Esa ja Jokke eivät taida olla Lean tyyppejä. Lea tarvitsee rinnalleen tyypin, jolla on ripaus hulluutta ja joka pystyy nauramaan itselleen.

Oisko se sittenkin mun ystävä Rufus.EV

 

Lehtinen, Tuija: Siivet varpaiden välissä.  Otava 1989.

 

Laulu väittää, että joka pojalla on siivet kantapäissä, mutta Tinnin kohdalla se ei pitänyt paikkaansa. Tinnillä on siivet varpaiden välissä ja siksi Tinnin elämä on välillä melkoista takkuamista.

"Tinni synty sukuun, jossa ei miehillä sijaa ollu. Suvun naiset naivat ukkoja jotka tekas yhen tytön ja kuolivat sitten pois häiritsemästä naisten elämää. Tinnin suku oli siis täynnä urheita leskiä ja vanhapiikatäteja. Tinni kasvoi vanhapiikatäti Signen komennossa ja se jos mikä söi miestä, mikään ei ollu normaalia."

Mut sit vihdoin Tinni pääs irti ja muutti äitinsä kanssa suureen kaupunkiin ja elämä alkaa --- ainakin Tinni kuvitteli niin. Tinni oli varma että kauniit donnat oottaa sitä kaupungissa, mut Tinni löyskin oman kulmakuntansa jengin ja sit mentiin!!!!EV

 

Lehtonen, Joel: Putkinotko. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1995. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

 

Linna, Väinö: Sotaromaani: tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus. 4. p. WSOY 2000.

 

Tulikaste on ohi, eli ensimmäinen konekiväärikomppanian todellinen koitos on käyty. Syödessä  mietitään ja kommentoidaan tapahtunutta. Lahtinen hieman äreästi totesi:

"-Ei tainnu tulla paraatimarssia Uraaliin. Oli meinaan ilma täysi lyijyä. Saa vaan nähdä kuinka kauan sitä sovitaan sekaan.

Sitten hän jatkoi syvältä kumpuava huvittuneisuus äänessään: - Mutta se mua kaikkein perkeleimmin nauratti, kun se naapuri juoksi katajapensaikkoon semmosta vasikankarkua. Minä paahdon perään minkä mä kiväärillä kerkesin, muttei tommosella saatanan sohlolla mihinkään osaa.

Sotilaat istuskelevat lepotauolla, mutta sitten vihollinen äityy tositoimiin ja kranaatteja sataa niskaan roppakaupalla. Kun keskitys siitä laantuu on ilmassa erilaisia kommentteja:

"Hietanen oli äreä. - Sanon poja vaan et kaikki saatanan valei sodast puhutaan. Et muka kuule äänest millon kranaatti tule lähel. Se on niin suur vale et mää en tier onko semmotti valei ennen ollu. Se kun tule lähel ei vihel yhtikän. Ei sit hiukkaakan. Humahti vaan kun prätkäht tienpenkkaan. Mää ihmettelen oikein kauhiast niit juttui. Et muka länsirintamal kuultiin ja sit lyötiin maahan. Mää sanon suoraan et siel ei sit kranatei tullukkan. Ne ol jotakin muut.

Huumori oli varmasti usein se selviytymiskeino jolla päästiin yli monista vaikeista tilanteista. Kun kaverit kaatuivat vierestä, oli pakko ottaa mukaan myös huumori, muuten ei olisi jaksanut eteenpäin. Joskus kuului hyvinkin huolettomia lausahduksia:

"Pojat lähtivät oikosääristen pataljoonaan... Kerranhan se vaan kirpasee... Ei siinä mene kuin naimalla saatu henki."

Legendaksikin muodostunut Antti Rokka oli taitava ja määrätietoinen sotilas. Hän teki mitä sodassa pitää tehdä, mutta ei suostunut kumartelemaan herroja eikä alistunut joutaviin simputuksiin. Eräs hänen merkittävin suorituksensa oli pelastaa joukkueensa joutumasta mottiin. Vihollinen oli päättänyt kiertää suomalaisten selustaan, mutta Rokalla oli asiasta aavistus ja hän lähti nuoren kaverin kanssa tarkastamaan tilannetta ja huomasi vihollisen aikeet:

"--Upseer ies. Millo hänen pään varjo sattuu tuon pienen kuusen näreen kohal, niin sillo hänel tullookii noutaja. Nii mie olen päättänt häne kohast. Ja sitämukaa rupiaa saamaan muut. Katso mite hyö astuut! Siin taapertaat niin peräjälkee. Ai työ perkeleet! Työ että tiijä mikä uottaa. Koht sie saat nähhä mite herra kutsuu omiaan. Jos hyö mitä syntilöitä ovat tehneet nii anna sie taivaan äijä heil anteeks. Mutta piä kiirettä! Niit rupiaa tulemaa justii."

Rokka ampui kymmeniä vihollisia ja pelasti joukkueensa tuholta.EV

 

Rokka, Rahikainen, Lehto, Hietanen, Määttä, Koskela… Siinä on vain osa tämän tunnetun suomalaisen sotakirjan sankareista. Samalla kun tutustut näihin unohtumattomiin hahmoihin, tulet myös oppineeksi Suomen lähihistoriasta monia asioita. Väinö Linnan kenties rakastetuin teos, jonka monet sukupolvet ovat ottaneet omakseen. Teos sopii niin tytöille kuin pojillekin! SI

Linna, Väinö: Täällä pohjantähden alla. 3. p. WSOY 2000.

"Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi."

Näillä kuuluisilla sanoilla alkaa tämä Väinö Linnan suurteos. Trilogiassa seurataan Koskelan torpparisuvun vaiheita kolmen sukupolven ajan 1800-luvulta 1900-luvulle saakka. Suurta suomalaista kerrontaa! SI
 

Marck, Mary: Eevan luokka. 7. ja 8. p. Otava 1982.


Meri, Veijo: Sata metriä korkeat kirjaimet: Dialoginovelleja.
Otava 1969.

 

Meriluoto, Aila: Ateljee Katariina. 4. p. WSOY 1981. Koulun peruskirjasto.
 

Nojonen, Uolevi: Pallo Sukassa. WSOY 1988.

"Kun Linnainmaan lukion I-C tehtiin, niin se tehtiin sillä periaatteella, että muille luokille turvattaisiin työrauha ja meidän porukkaan pantiin kaikki, joilla oli jotakin rekisterin tynkää koulun arkistoissa. Maistereiden kunnianhimoisena tavoitteena oli tehdä meistä ihmisiä, mutta ei tarvi kuin vilkaista meidän luokkakuvaa, niin tajuaa, että sekin oli aika utopistinen tavoite."

Nuorimies Harri Isoviita on identiteettikriisin kourissa ja välillä hän on valmis vaikka itsariin.

Tytötkin vaivaavat Harrin mieltä. Luokkakaverit järjestävät rahan keräyksen, jotta hän voisi päästä poikuudestaan ammattilaisen avulla.

Mutta sitten PAM Harri rakastuu ja mitä sitten?EV


Nojonen, Uolevi: Ruudussa räntää. WSOY 1990.

"Matka tieltä Hautasaareen oli kartan mukaan kuusi kilometriä. Hautasaari ei ollut varsinaisesti saari, vaan suosaareke, ja juuri siksi, että paikkaan oli vieläkin vaikeampi päästä kuin saareen, Jussi oli oivalluksestaan onnellinen ja juuri siksi hänellä kesäkuun kuudentenatoista päivänä kahdenkymmenen neljän asteen lämmössä, oli matkatavaranaan rinkka ja sen lisäksi muovinen laskettelupulkka.

Piti löytää pitkospuut, se vähä mikä niistä oli jäljellä. Hätätilassa piti kappale hyllyvää suota ylittää pulkassa ja työnnellä seipäällä. Jussi oli esittänyt itselleen haasteen ja lähtenyt siihen vastaamaan. Unelma vuosien takaa täyttyisi nyt tai sitten ei."

Maaseudun rauhassa Jussi törmää rippikoulukaveriinsa Aijaan ja oikopäätä rakastuu. Aijan on kuitenkin tehtävä valintoja elämässään ja nyt valittavana on urheilu tai rakkaus.

Siinä onkin sitten Aijalla ja Jussilla miettimistä.

Jussille päänvaivaa aiheuttaa myös käräjille meno eikä vastus ollut ihan niitä pienimpiä: Suomen valtio vastaan Jussi Inkinen. EV
 

Nojonen, Uolevi: Sigmund Freudin kaamea flunssa. 2. p. WSOY 1975.

 

Otava Merja: Priska: kesästä kesään. 12. p. WSOY 2001.

 

Paasilinna, Arto: Jäniksen vuosi: romaani. 8. p. Gummerus 2002.

 

Toimittaja Vatanen on kyllästynyt elämäänsä. Hän päättää kertaheitolla jättää taakseen niin työnsä, vaimonsa kuin kaupunkilaisen elämäntyylinsä. Matkalla hän kohtaa jäniksen, joka seuranaan hän matkustaa läpi Suomen ja eksyy jopa Neuvostoliiton puolellekin. Toimittaja Vatanen tulee tehneeksi reissunsa aikana niin ihmeellisiä asioita, ettei hän entisessä elämässään olisi voinut niitä kuvitellakaan. Vatasen ohella kirjassa vähintään yhtä tärkeässä roolissa on jänis, joka muuttaa Vatasen maailmankatsomuksen pysyvästi. SI

 

Parkkinen, Jukka: Hipaisusta ei oteta. WSOY 1988.

 

Parkkinen, Jukka: Kaupungin kaunein lyyli. WSOY 1986.

 

Sami, Jali ja Pelkonen ovat frendejä. Samin aivojen paikalle on majansa laittanut laskukone. Jali on nyrkkeilijä ja atleetikko tottakai ja Pelkonen, no hän on kotleetikko, jolle maistuvat kotityöt. Kaikilla kolmella on kiikarissa sama mimmi - kaupungin kaunein lyyli - Hannele, joka tanssii balettia vai mitä lie hömppä tanhua. Kaikilla kolmella on omat keinot joilla lyyli kesytetään. Kuitenkin pojat luottavat toisiinsa kuin muskettisoturit konsanaan. Mutta kuka sai Lyylin???

 

Jukka Parkkinen on syntynyt Kuopiossa 29.3.1948 ja asuu tällä hetkellä Turussa. Lastenkirjailijana hän aloitti 1970-luvun lopussa. Parkkinen on työskennellyt myös radio- ja tv-toimittajana sekä opettajana yliopistossa. Parkkinen on mahtava humoristi. Mm. Suvi Kinos -sarja on oiva osoitus Parkkisen huumorintajusta. Parkkisen kirjat sopivat luettavaksi kaikenikäisille. EV

 

Peltonen: Elmo. WSOY 1978.


Ranivaara, Jorma: Raamit ränniin. WSOY 1979.

 

Kertomus pojasta, jonka haaveena oli tulla mäkihypyn maailmanmestariksi. Elämä kuitenkin opetti kovalla kädellä: kun olit saanut koulussa koviksen ja pinnarin maineen, niin sitä ei muuta mikään! Mäessäkin tuntu ettei mahu raamit ränniin, eli hyppääminen välillä hirvitti. Faijan kanssa piti käydä jatkuvaa valtataistelua, ehkä joskus turhaankin. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, piristihän elämää maailman kaikkeuden kaunein donna Annaliisa.

 

Ruuth: Kämppä. Tammi 1969.

 

Saisio: Elämänmeno. Kirjayhtymä 1975.

 

Salminen, Hellevi: Baby. Otava 1981.

 

Salminen, Hellevi: Elämä on ehkä. Otava 1986.

 

Hauskan hilpeä romaani 17-vuotiaan Katariina elämästä. Katariinan äiti on lievästi sanottuna luulotautinen ja Katariina onkin joutunut hoitelemaan perheen juoksevat asiat ja pitämään yleensäkin asioita järjestyksessä. Katariinan suurin haave on tulla Suomen parhaaksi näyttelijäksi - estradien suurimmaksi diivaksi.

 

Mutta niin kuin aina,  elämä tuo tullessaan pettymyksiä ja vielä suurempia PETTYMYKSIÄ. Katariinan luonnetta koetellaan - eikö olisi helpompaa kuolla pois ?? Paitsi ei ihminen niin helposti kuole. Kaikkihan on aina kovin EHKÄ -- ja se riittää. EV

 

Salminen, Hellevi: Kymmenen pistettä neitsyydestä. Otava 1987.

 

Sillanpää, Frans Emil: Hurskas kurjuus: Päättynyt suomalainen elämäkerta. Otava 2002. Seven. 

 

Sinkkonen: Solveigin laulu. 7. p. WSOY 1992. Best seller.

 

Swan, Anni: Iris-rukka. 24. p. WSOY 2001. Kootut kertomukset.

 

Iiris on orpo tyttö, joka asuu sukulaistensa kanssa omassa syntymäkodissaan. Äiti kuoli kun Iiris oli kuukauden ikäinen ja isä, joka on viulisti lähti tuolloin omille teilleen ja jätti Iiriksen sukulaisten hoidettavaksi. Iiris kasvoi pienessä saarimökissään onnellisena tyttönä. Hänestä pidettiin hyvää huolta ja hän sai kasvaa vapaana. Koulua Iiris ei käynyt ja siitä tulikin ongelma. Kun Iiris oli 12-vuotias hänen enonsa kutsui Iiriksen Helsinkiin asumaan ja niin Iiriskin pääsi kouluun. Sopeutuminen Helsinkiin, ja outoon perheeseen oli Iirikselle vaikeaa. Iiriksen maalaisuus ja erilaiset vaatteet aiheuttivat ongelmia. Serkut pilkkasivat usein häntä. Itku tuli monena iltana ja yönä. Iiris kuitenkin ystävystyi erään Ullan kanssa ja tytöillä on hauskaa yhdessä.

Iiriksen hartain toive oli, että isä saapuisi maailmalta ja ottaisi Iiriksen luokseen asumaan.

Kuinka sitten Iiriksen kävi??EV

 

Swan, Anni: Tottisalmen perillinen. 22. p. WSOY 2000. Kootut kertomukset.


Turunen Heikki: Simpauttaja. 14. p. WSOY 2003.

 

Tuuri, Antti: Pohjanmaa: romaani. 8. p.  Otava 1997.

 

Virtanen, Rauha S.: Ruusunen. 3. p. WSOY 1980. Koulun peruskirjasto.

 

Niina on 17-vuotias lukiolainen. Perhe kuuluu tavalliseen keskiluokkaan statussymboleineen. Mutta Niina on erilainen, hänelle on tärkeintä kirjoittaminen. Hän tarkkailee luontoa sen värejä ja ääniä. Kynänpätkä ja paperinpala on aina saatavilla.

Niinan elämä muuttuu täydelliseksi, kun naapuriin muuttaa kirjailija Antti Rannikko. Niina ihailee ja palvoo Anttia ja samalla myös rakastuu. Ei ole väliä vaikka Antti on perheellinen ja siten paljon Niinaa vanhempi. Myös Antti kiinnostuu Niinasta ja niin syttyy romanssi....

 

Tästä kirjasta on tehty myös TV-sarja, joka on esitetty v. 2005.

 

Rauha S. Virtanen on syntynyt 28.6.1931 Alavudella ja asuu Tampereella. Hänellä on kaksi aikuista lasta ja kuusi lastenlasta.
Virtasen esikoisteos Seljan tytöt ilmestyi v. 1955.

 

Melkein 40 vuoden tauon jälkeen Rauha S. Virtanen palasi Seljan perheeseen: vuonna 2001 häneltä ilmestyi Seljalta maailman ääreen    -romaani. Maailmanpolitiikan tapahtumat, mm. Chilen sotilasvallankaappaus v. 1973 ja sen heijastumat Suomeen, ovat läsnä romaanissa.

 

Kun Rauha S. Virtaselta on kysytty miksi hän on valinnut kirjailijan työn niin hän vastaa:

"Yksinkertaisesti - se on minun alani, se on minulle luonnonmukainen työ." "Kirjoittamisessa on tähänastisen taipaleen 1955-2003 aikana tietenkin tapahtunut muutosta. Minun kohdallani se on lähinnä merkinnyt suuntausta yksityisestä yleiseen, perheidyllin kuvaamisesta yhteiskunnalliseen ongelma-alueeseen." Tällä hetkellä kirjailijaa kiinnostaa pakolaiskysymys. EV

Virtanen, Rauha S.: Seljan tytöt. WSOY 2001. Selja-sarja.

 

Seljan tytöt -teos aloittaa Selja sarjan. Kirja kertoo uusioperheen elämästä 50-luvulla. Perheen isä on kirjailija ja hänellä on neljä tytärtä ja nyt uusi vaimo ja vastasyntyneet kaksospojat. Perheen tyttäret ovat hyvin persoonallisia: Kris: järkevä ja auttavainen, Margarita: temperamenttinen ja omapäinen, Virva: haaveilija, oman tiensä kulkija, Dodo: nuorin tytöistä mutta ei vähäisin, aina auttamassa ja selvittelemässä erimielisyyksiä. Vääjäämättä tällaisessa perheessä tulee vastaan ristiriitatilanteita ja niiden selvittely ja sovittelu ei aina onnistu jälkiä jättämättä.

Viehättävä ja vauhdikas teos. Sarjan toinen kirja Virva Seljan yksityisasia on myös lukemisen arvoinen. EV


Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen. 30. p. WSOY 1994.

 

Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Otava 1995. Sisältää näytelmät Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren Heta, Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä ja Entäs nyt, Niskavuori?