KIRJASTOON   Toenperä    Puumala  Sulkava                       OSALLISTU  Lukuketun blogi   Risingshadow    Sivupiiri

ALKUUN
 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu-kilpailu 2015

Koko Juva lukee 2017


KIRJAT
ARJOTTIMET

Maista kotimaista

Maailmalta

Säkeistä sekaisin

Lyhyttä tavaraa

Merta ja kiveä

Kääk! Räiskis!

Fantaasian kartta

Taruja tulevasta

Sodassa ja erällä

Rikos ja rangaistus


KIRJAESITTELYT

  Kotimaisista kirjoista

  Maailman kirjoista

  Runoista

  Novelleista

  Kotimaisista klassikoista

  Sarjakuvista

  Fantasiasta

  Scifistä

  Sota- ja eräkirjoista

  Rikos- ja kauhukirjoista
 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukijoille

Opettajille

Diplomimallit

Tilastokaavake


TEKIJ
ÖIDEN SANAT
Rajulukupusun taustaa

Copyright

LISÄÄ TIETOA
Linkit
 





 

 

MAAILMALTA eli käännetystä kaunokirjallisuudesta vähän enemmän

 

 

Aksjonov, Vasili: Matkalippu tähtiin.  Suomentanut Esa Adrian. Tammi 1964.

 

Alcott, Louisa M.: Pikkunaisia.  Suomentanut Tyyni Haapanen. 14. pWSOY 1986.

 

Almond, David: Pimeän peli. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2001.

 

Kit Watson on juuri muuttanut perheineen isoisänsä luo Stoneygateen. Vaari kertoi Kitille tarinoita vanhoista kaivoksista, joissa hänkin oli jo lapsesta asti työskennellyt, tuona aikana jo pienet lapset työskentelivät kaivoksissa ja juuri pienimmät mahtuivat menemään syvimmälle ja vaarallisiin paikkoihin. Tuolloin lapsia kuoli paljon kaivosten pimeyteen.

Vaari näytti Kitille myös muistomerkin, johon oli kirjoitettu kaivoksessa menehtyneiden nimet ja yllätyksekseen Kit huomasi muistomerkissä myös oman ja erään toisen tutun pojan nimet.

Kylän pahis Askew houkutteli Kitin mukaan kaivoksille pelaamaan pimeän peliä, peliä nimeltä Kuolema. Pelissä istuttiin ringissä ja veitsen pyörityksellä katsottiin kenen vuoro oli kohdata kuolema. Valitulta kysyttiin, oliko tämä valmis kohtaamaan kuoleman ja hylkäämään elämän. Kun Kitin vuoro oli kohdata kuolema, hän näki jotain uskomatonta ....kadonneet lapset.EV

 

Almond, David: Taivassilmä.  Suomentanut  Kaisa Kattelus. Tammi 2002.

 

Erin, January ja Hiiri Cullane asuvat lastenkodissa, jossa on vain "vaurioituneita" lapsia. lapset ovat päättäneet, että tänne he eivät jää ja niin eräänä päivänä nuo kolme karkaavat ja purjehtivat rakentamallaan lautalla kohti merta ja suuria unelmia. He ajautuvat autiolle teollisuusalueelle, jossa he tapaavat merkillisen tytön ja omituisen huoltomiehen. Tytön nimi on Taivassilmä ja hänellä kasvaa seittejä sormien välissä. Onko hän syntynyt mudasta vai onko hän kenties mutantti?

 

Brittiläisen David Almondin kirjoissa tapahtuu aina mystisiä asioita; on taikoja ja riittejä. Hänen kirjoissaan pääsee tutustumaan tarinoihin vanhoista ajoista. Kirjat kertovat myös peloista ja siitä kuinka ne voitetaan. Almond on saanut teoksistaan useita arvostettuja palkintoja. Almondilta ovat ilmestyneet kirjat: "Nimeni on Skellig", "Pimeän peli", "Taivassilmä" ja "Tiikerisydän". EV

 

Austen, Jane. Ylpeys ja ennakkoluulo.  Suomentanut S-L. Norko-Turja. 11. tark. p. WSOY 1996.

 

Bach, Richard: Lokki Joonatan. Kuvittanut Russel Munson. Suomentanut Kaija Kauppi. 6. p. Gummerus 1978.

 

Beattie, Geoffrey: Belfastin pojat. Suomentanut Jukka Nyman. Otava 1999.

 

Bell, Theodore: Aikojen arkku. Suomentanut Ilkka Äärelä. WSOY 2002.

On vuosi 1939. saksan tarkimmin vartioitu sotasalaisuus - huippumoderni U-33-sukellusvene - on koeajelulla ja tiedustelutehtävissä Englannin kanaalissa. Nick on 12-vuotias poika, joka rakastaa purjehtimista ja tuntee Harmaaparran majakkasaaren vedet kuin omat taskunsa. Kate on hänen hurmaava, nokkela ja rohkea 6-vuotias sisarensa. Heidän paras ystävänsä on Gunnar, vanha merikarhu ja Hänen Majesteettinsa kuninkaallisen laivaston entinen tykistöupseeri. Yhdessä koiransa Jipin kanssa Nick ja Kate löytävä hiekkapoukamasta uutuuttaan hohtavan 1800-luvun merimiesarkun. Arkkua tavoittelevat myös oudosti ilmestyneet luihut merimiehet Billy Blood, Käärmeenkieli ja papukaija Bones. Ystävykset päättävät viedä arkun lordi Hawken linnaan turvaan. Siitä alkaa hurja seikkailu, joka vie Nickin, Gunnarin ja lordi Hawken 1800-luvun fregatille. Fregatti vuotaa kuin seula ja vihollislaiva on tulossa kohti purjeet täysillä. Kate ja komentajakapteeni Hobbes taas kutsutaan vierailulle U-33:n kyytiin. Onnistuuko Nick luovimaan fregatin turvaan hengenvaarallisen riutan läpi? Ja onnistuvatko Hobbes ja Kate huijaamaan natseja ja selviämään hengissä sukelluslaivalta?

Englantilaisen Theodore Bellin Aikojen arkku jatkaa klassisten poikakirjojen parhaita perinteitä. Se on ylistyslaulu rohkeudelle, urheudelle, uskollisuudelle ja isänmaallisuudelle. Kaiken tämän Bell kirjoittaa keveästi ja ilmavasti unohtamatta huumoria kiperimmässäkään tilanteessa. Kirja on jokaisen seikkailuja ja jännitystä janoavan toivekirja. PL 

Brink, Andre: Valkoinen kuiva kausi. Suomentanut Seppo Loponen. WSOY 1992.

 

Bronte, Emily: Humiseva Harju. Suomentanut Eila Pennanen. WSOY 1991.

 

Calvino, Italo: Paroni puussa. Suomentanut Pentti Saarikoski. 3. p. Tammi 1994.

 

Camus, Albert: Rutto. Suomentanut Juha Mannerkorpi. Otava 1990.

 

Carrol, Jacgueline: Deittailun alkeet. Suomentanut Johanna Henriksson. Otava 2004. So little time 1.

 

Christiane, F.: Huumeasema Zoo. Suomentanut Marja Kyrö. Kirjateos 1986.

 

Cooper, James Fenimore: Ruohoaavikko. Kuvittanut Burian Z. WSOY 1956. 

 

Cruz, Nicky: Juokse poika juokse. Suomentanut Tytti Vanhala. 9. p. Ristin voitto 1977. 

 

Defoe, Daniel: Robinson Crusoe. Suomentanut Samuli Suomalainen. 11. p. Otava 1990.

 

Dickens, Charles: David Copperfield. Suomentanut J. A. Hollo. Karisto 1924.

 

Dickens, Charles: Oliver Twist. Suomentanut Maini Palosuo. Otava 1990.

 

Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia.  Suomentanut Lauri Hirvensalo. 7. p. WSOY 1986.

 

Ende, Michael: Momo. Suomentanut Marikki Makkonen. WSOY 2000.

 

Gaarder, Jostein: Appelsiinityttö. Suomentanut Katriina Savolainen. Tammi  2004.

"Istutko tukevasti Georg? On melko tärkeää, että istut hyvin, sillä aion kertoa sinulle nyt kihelmöivän tarinan."

Georg on saanut käsiinsä isänsä Jan Olovin jo vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. Georg oli tuolloin pieni poika ja Jan Olov tiesi kuolevansa pian. Hän halusi kuitenkin poikansa tietävän, millaista elämä tuolloin oli. Jan Olovin oli vaikea luopua rakkaimmistaan ja jättää heidät, mutta kirjeen avulla hän halusi tuoda terveiset pojalleen.

 

Norjalaisen Jostein Gaarderin kirja on koskettava, mielikuvituksellinen ja todellinen. 

 

Norjalainen Jostein Gaarder on syntynyt v. 1952 Oslossa.  Gaarder pyrkii herättämään nuorten kiinnostusta syvällisten kysymysten pohdintaan tuomalla filosofisen näkökulman esille teoksissaan. Gaarderin teoksista on suomennettu mm. "Pasianssimysteerio", "Sofian maailma", "Joulumysteerio" ja "Appelsiinityttö". EV

 

Garcia Marquez, Gabriel: Rakkautta koleran aikaan. Suomentanut Matti Brotherus. WSOY 1988.

 

Hayden, Torey: Pöllöpoika. Suomentanut Suvi Mikkola. Otava 2005.

Davidilla ei ole koskaan ollut mitään omaa. Äiti ja isä ovat hylänneet sekä Davidin että isosisko Lilyn. David on vuosien saatossa vaeltanut sijaiskodista toiseen, mutta joka paikassa änkyttävä ”vammainen” poika on todettu liian vaikeaksi tapaukseksi. Nyt hän on päätynyt ”mummon” luo ja jälleen pitäisi sopeutua uuteen paikkaan ja kouluun. Koulussa Davidin ainoa ystävä on lapsinero Mab jota kiusataan fiksuutensa takia. Eli vastakohdat löytävät toisensa.

Eräänä päivänä kotimatkalla David löytää maasta pöllön pesän. David hätistää pöllöemon matkoihinsa ja pihistää yhden munan pesästä. Mabin avustuksella David ryhtyy hautomaan munaa ja vihdoin siitä kuoriutuu pieni pöllönpoikanen.

Pöllönpoikasen kasvattaminen osoittautuu mahdottomaksi ja edessä on jälleen luopuminen. David on onneton ja kun tilanne päättyy pahimmalla mahdollisella tavalla Davidin elämä romahtaa jälleen kerran.

Mutta aina on toivoa ---- niin tässäkin tapauksessa.

Liikuttavan koskettava selviytymistarina hyljeksitystä ja kiusatusta pojasta.

Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri.  Suomentanut Tauno Tainio. 18. p. Tammi 1983.

 

HUOMIO, HUOMIO Tässä erikoistarjouksena hieno klassikko, sivuja vain 129, aiheena kalastus ja mukana myös jännitystä!!! Tartu tarjoukseen!

 

Kertomus vanhuksesta, joka oli laiha, kuin luuta ja nahkaa, niskassa syvät rypyt, mutta silmät olivat hilpeät ja lannistumattomat kuin meri.

"Hän oli vanha mies ja kalasteli yksinään soutuveneellään Golfvirrassa. Nyt oli mennyt jo kahdeksankymmentäneljä päivää hänen saamatta kalaa. Ensimmäiset neljäkymmentä päivää hänen mukanaan oli ollut muuan poika. Mutta kun oli kulunut neljäkymmentä päivää eikä kalaa tullut, pojan vanhemmat olivat sanoneet hänelle, että vanhus oli nyt kerta kaikkiaan jo lopullisesti  salao, mikä merkitsee pahinta epäonnea, ja poika oli heidän käskystään mennyt erääseen toiseen veneeseen, joka oli saanut kolme kunnon kalaa heti ensimmäisellä viikolla."

Vanhus kuitenkin vaistosi että 85 on onnen luku ja hän oli varma, että seuraavana päivänä hän saisi ison saaliin. Varhain aamulla vanhus varusti veneensä lähtökuntoon ja soutu kohti ulappaa alkoi. Vanhuksen siimat olivat tarkoin asetetut, tarkemmin kuin kenenkään muun. Toiset antoivat syöttien ajelehtia virran mukana, mutta vanhus piti ne tarkalleen paikallaan ja oikeassa syvyydessä.

 

Vanhuksella oli eväänään vain vesipullo, hän ei osannut aavistaa että tämänkertainen pyyntiretki muodostuisi parivuorokautiseksi.

 

Ja sitten nappasi, kala oli venettäkin pitempi siis todellinen SAALIS. Taistelu alkoi, vanhus toivoi että poika olisi ollut mukana tässä sodassa. Vanhus taisteli tunnista toiseen taltuttaakseen saaliinsa, mutta taistelu ei loppunut siihenkään vaan sitten tulivat HAIT. EV

 

Herrndorf, Wolfganfg: Ladaromaani. Suomentanut Heli Naski. Atena 2012.

 

Maik ja Tschick ovat ainoat, joita ei ole kutsuttu Tatjanan bileisiin. Syntymäpäiväbileisiin. Kesäloma on alkanut ja Maik on yksin kotona. Äiti on lähtenyt alkoholistiparantolaan. Isä on sihteerinsä kanssa ”työmatkalla”. Maik ei voisi olla enemmän masentunut. Silloin rähjäinen vaalenasininen Lada pysähtyy kadunkulmaan. Siitä nousee Tschick. Ja niin Maik ja Tschick kuitenkin menevät käymään Tatjanan bileissä.

”Järjetön idea. Tarkkaan ottaen ideoita oli kolme, ja joka ikinen niistä oli järjetön: kuokkavieraaksi pölähtäminen, ajo Ladalla Berliinin halki ja – kaikkein pimein idea – piirustuksen vieminen. Sillä selvää oli, että myös Tatjana huomaisi, mitä se piirustus merkitsi. En todellakaan halunnut sinne.”

Berliiniläisen Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani on hauska ja hervoton "roadmovie", joka kertoo hienosti kuinka kaksi täysin eri lähtökohdista olevaa nuorta kohtaa ja kasvaa kohdatessaan. Maik ja Tschick ajavat Ladalla ympäri Saksaa ja suuntaavat kohti Venäjää ja Prahaa ja Tschikin sukulaisia. PL 2014
 

Hiaasen. Carl: Hu-huu! Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava 2003.

 

Sen maanantain Roy muistaisi aina. Hän matkusti aamulla koulubussissa kun koulun pahin idiootti Dana Matherson tarrasi Royn niskaan ja painoi hänet bussin ikkunaa vasten. Juuri silloin tahmaisen ikkunan läpi Roy huomasi oudon pojan juoksevan jalkakäytävällä. Hänellä oli yllään rähjäiset vaatteet ja omituisinta oli ettei hänellä ollut kenkiä. Hänen paljaat jalkapohjansa olivat hiilen mustat. Juoksijan vauhti oli henkeä salpaava.

Samana aamuna poliisikonstaapeli nimeltä David Delinko oli tutkimassa outoa tapahtumaa Paula-tädin Pannukakkupirtin työmaalla. Jälleen joku tai jotkut olivat sabotoineet työmaata edellisenä yönä. Delinko tunsi saavansa kohta harmaita hiuksia näistä jatkuvista tihutöistä. Jos tämä jatkuu ravintolan rakennustyöt eivät todellakaan pääse jatkumaan.

 

Roy, joka kiinnostui tuosta paljasjalkaisesta juoksijasta, etsii tyypin käsiinsä ja joutuu samalla vauhdikkaiden kepposten ja väärinkäsitysten sotkuun.

 

Humoristinen veijaritarina! Merkillisiä juonenkäänteitä, hulvattomia henkilöhahmoja ja luonnonsuojeluaatetta Floridan rehevissä maisemissa.EV



Hinton, S.E.: Me kolme ja jengi.  Suomentanut Marja Leskinen. 10. p. Otava 1996.

 

Curtiksen veljekset Ponyboy, Sodapop ja Darrel ovat jääneet orvoiksi, heidän vanhempansa menehtyivät auto-onnettomuudessa. Veljekset saavat olla kolmestaan vain siinä tapauksessa, että kukaan ei möhli. Veljeksistä nuorin Ponyboy on vasta 14 v. Pojat kuuluvat jengiin nimeltä Rasvikset. Rasvikset on köyhiä ja kuuluvat keskiluokkaan. Snobit ovat puolestaa rikkaita ja parempaa kastia. Jengit käyvät yhtenään kiihkeitä taisteluita, joissa ei veitsiä ja muita aseita kaihdeta.

 

Eräänä iltana haaveiluun taipuvainen Ponyboy jää katselemaan tähtiä ja aika rientää. Ponyboy myöhästyy kotiintuloajasta ja vanhin veli Darrel saa raivarin ja lyö Ponyboyta poskelle. Ponyboy järkyttyy, kukaan perheenjäsen ei ole koskaan lyönyt häntä. Hän karkaa ja yhdessä parhaan kaverinsa Johnnyn kanssa he miettivät mitä tehdään. Rauhoituttuaan Ponyboy päättää kuitenkin palata kotiin. Mutta kotimatkalla kaverukset törmäävät Snobeihin ja tappelu on valmis. Yks Snobi yrittää hukuttaa Ponyboyn suihkulähteeseen ja Johnny rientää apuun ja iskee hukuttajaa kuolettavasti veitsellä.

 

Pojat pakenevat kaverinsa Dallasin ohjeiden mukaan maaseudulle erääseen vanhaan kirkkoon. Aikansa piileskeltyään Johnny aikoo ilmoittautua poliisille, mutta kun pojat poistuvat hetkeksi kirkosta ja palaavat sitten takaisin kirkko onkin tulessa ja sisällä on lapsia joita pojat syöksyvät pelastamaan. Johnny loukkaantuu hengenvaarallisesti.

Ponyboylla ei todellakaan ole helppoa. EV

 

Hinton, S.E.: Olimme kuin veljet. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Otava 2005. Seven.

 

Mark ja Byron ovat parhaat kaverukset. Markin äiti on adoptoinut Byronin kun hänen vanhempansa kuolivat ja Byron olisi jäänyt yksin.

Charlie, baarinpitäjä on poikien ystävä ja kun Charlie ammutaan siitä alkaa Markin ja Byronin erimielisyydet. Byron löytää itselleen tyttöystävän ja se myös hiertää ystävysten välejä. Byronin tyttöystävän veli sortuu huumeisiin ja lopulta selviää, että Markilla on siinäkin asiassa sormensa pelissä.

Lopulta käy niin että pojat vihaavat toisiaan.

Mihin asti tilanne kärjistyy??EV
 

Hinton, S.E.: Taistelukala. Suom. Anu Jaantila. Otava 1977.

 

Hugo, Victor: Kurjat. 11. p. WSOY 1990.

 

Hugo, Victor: Pariisin Notre-Dame.  Suomentanut Huugo Jalkanen. 7. p. WSOY 2000.

 

Ilmestynyt myös nimillä Notre-Damen kellonsoittaja, Notre-Dame, Pariisin Notre-Dame 1482.

 

Jacobsson, Anders: Bertin päiväkirja. Suomentanut Tuula Pölsä. Otava 1992.

 

  Kalland, Ben: Villihaukka. Suomentanut Rauni Hukka. Otava 2004.

Max 13 v on isänsä kanssa purjehtimassa ja hän on tylsistynyt. Isä on tietysti innoissaan, kesän viimeinen mahdollisuus purjehtia ja siitä on otettava kaikki irti. Max kaipaa kuitenkin äitiään joka on lähtenyt työmatkalle ja samalla toteuttamaan unelmiaan ja viipyy siellä ties kuinka kauan. Isä ja Max ovat rantautuneet kallioiseen niemeen ja Max huomaa kiikaroidessaan villihaukan. Haukka käy taistelua parin variksen kanssa ja Max jää seuraamaan lintujen kisaamista. Yhtäkkiä Max huomaa että haukka lentää suoraan kohti radiomastoa tukevaa vaijeria ja törmää siihen. Lintu tipahtaa maahan kuin kivi. Max ryntää katsomaan kuinka linnun kävi ja huomaa että lintu on aitauksen sisäpuolella ja portit ovat suljetut, kuinka hän nyt pääsee auttamaan lintua. Vihdoin isä suostuu kiipeämään aidan yli ja tarkastaa linnun kunnon. Isän mielestä lintu on lopetettava ettei se kärsisi enempää. Max on toista mieltä, hän haluaa ottaa linnun mukaan ja toimittaa sen eläinlääkärille. Eläinlääkäri lastoittaa haukan siiven ja kehottaa isää ja Maxia toimittamaan linnun pieneläinklinikalle. Suostuttelun jälkeen isä kuitenkin lupaa, että Max voi hoitaa lintua itse ja näin he ottavat sen mukaansa purjehtimaan Max antaa haukalle nimen Spitfire.

Max päättää hoitaa haukan kuntoon ja palauttaa sen sitten luontoon. Tuon suunnitelman toteuttaminen ei suinkaan ole helppoa ja yksinkertaista. Max kohtaa suuria vaikeuksia, häntä syytetään jopa eläinrääkkäyksestä. Apuun tulee kuitenkin naapurissa asuva kuudesluokkalainen Sara ja hänen ukkinsa Raymond. Raymond on lapsena ja nuorena asunut Englannissa ja kouluttanut metsästyshaukkoja. Nyt tarvitaan vain välineet: huppu, talutin, nilkkaremmit, vaaka ym. Kaikki tarvittava tilataan Englannista. Homma johon Max, Raymond ja Sara ryhtyvät on laitonta, mutta se on nyt sivuseikka. Tärkeintä on saada Spitfire lento- ja pyydystyskuntoon jotta se pärjäisi vapaana luonnossa. Max on nimittäin päättänyt ettei hänen haukkaansa suljeta mihinkään eläintarhaan loppuelämäkseen.

Huikean jännittävä ja todella mielenkiintoinen kirja. Tätä kirjaa lukiessani tuntui aivan kuin itse olisi hoitanut ja kouluttanut tuota haukkaa. Niin todellinen tarina oli, suosittelen lämpimästi.

Suomenruotsalaisen Ben Kallandin esikoisteos.

 

Küchen, Maria: Perhosen lento. Suomentanut Tuula Kojo. Tammi, 2002. 

 

9B on luokka, jolla menee hyvin - mukava ja kunnollinen - mallikelpoinen, sanovat kaikki. Julkisivun takana on toisin - mitä on olla 100 prosenttisesti yksin, mitä on olla RUMA, mitä on olla EI KUKAAN ja EI MIKÄÄN. Yksi laukaus tyttöjen vessassa - mitä seuraavaksi?EV

 

London, Jack: Korpien kutsu. Suomentanut Timo Martin. 4. p. WSOY 1982.

 

London, Jack: Susikoira. Suomentanut Toivo Vallenius. 9. p. Otava 1990.

 

Mahy, Margaret: Hitaat tunnit. Suomentanut Kristiina Rikman. Tammi, 2003.

 

Kiltti poika Ellis törmää vanhaan ystävään, jonka mukana hän ajautuu aivan uuteen ystäväpiiriin. Kuluva vuorokausi tuo eteen sellaisia asioita, joita Ellis ei kuvitellut kokevansa kuin vasta joskus myöhemmin. Ellis joutuu syvälle maailmaan, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Myös entisen elämän vaikeat ja kipeät asiat on otettava uuteen käsittelyyn.

 

Margaret Mahy on syntynyt Whakatanessa, Uuden Seelannin maaseutukaupungissa 1936.  Mielikuvituksen maailman tunkeutuminen todellisuuteen ja todellisuuden muuttuminen kuvitteluksi on Mahyn tuotannon keskeisiä teemoja. Maaginen on Mahyn mielisanoja - "tavallisen" tasapainottajana lapsen ja nuoren elämässä on "maagisuus", joka sähköistää arjen. EV

 

Montgomery, L. M.: Annan nuoruusvuodet.  Suomentanut Hilja Vesala. 15. p. WSOY 1991. Anna-sarja.

 

Montgomery, L.M.: Anna ystävämme. Hilja Vesalan uudistettu ja tarkistettu suomennos. 19. p. WSOY 2005. Anna-sarja.

 

Montgomery, L. M.: Annan unelmavuodet. Toini Kaliman uudistettu ja tarkistettu suomennos. 16.p. WSOY 2002. Anna-sarja.

 

Montgomery, L. M.: Anna omassa kodissaan. Hilja Waldenin uudistettu ja tarkistettu suomennos. 14.p. WSOY 2002. Anna-sarja.

 

Montgomery, L. M.: Sateenkaarinotko. Aili Viherheimon uudistettu suomennos. 11. p. WSOY 2002. Anna-sarja.

 

Montgomery, L. M.: Kotikunnan Rilla. Lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen. 10. p. WSOY 2002. Anna-sarja.

 

Montgomery, L. M.: Tie eiliseen. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Karisto 1976. Anna-sarja.

 

Mori, Kyoko: Shizukon tytär. Suomentanut Sirpa Kähkönen. Otava 1999.

 

Nilsson, Per: Seitsemäntoista. Suomentanut Marja Kyrö. Tammi 2005.

"Tässä. Olemme tässä. Tiet olivat pitkät ja mutkaiset, tiet jotka johtivat tänne. Hetken kuljimme yhdessä, lyhyen aikaa seurasimme samaa tietä. Nyt olemme tässä, tässä saakka. Sinä ja minä. Sinä makaat siinä lattialla, minä istun tässä ja katselen sinua. Silmäsi ovat kiinni, mutta sinä hengität."

Isä ja poika kohtaavat vuosien jälkeen, tosin poika ei taida sillä hetkellä tiedostaa isänsä läsnäoloa. Kohtaamispaikka ja tilanne on erikoinen. Poika makaa sairaalahuoneen lattialla alkoholimyrkytyksen partaalla ja isä istuu hämmentyneenä ja huolissaan pojan vieressä. Kohtaamisien väliä on 11 vuotta. Miksi, miksi isä ei ole nähnyt poikaansa yhteentoista vuoteen, mutta kohtaa hänet nyt, 17-vuotiaan poikansa sairaalan lattialla.

Isä alkaa muistella ääneen menneiden vuosien tapahtumia alkaen pojan äidin tapaamisesta ja jatkuen pojan syntymään ja kasvuun viisivuotiaaksi ja vielä siitäkin eteenpäin. Isä ei ole varma kuuleeko poika hänen tarinaansa, mutta ainakin hän toivoo niin.

Vähitellen joukkoon liittyy pojan tyttöystävä, äiti, pikkusisko ja äidin aviomies. Mitä tästä kaikesta ajattelee poika -- Jonatan? EV.

 

Norsdström, Gunnar: Suuntana NHL. Suomentanut Risto Pakarinen. Karisto 2002.

 

Adam Wallgren on nuori jääkiekkoilija ja hänen unelmanaan on pelata joskus NHL-joukkueessa. Adamilla on yksi kausi maajoukkueessa takana ja edessä tuntematon tulevaisuus. Mutta sitten Adamin yllätykseksi hän saa mahtavan tarjouksen josta ei pysty kieltäytymään. Asiat etenee hurjaa vauhtia ja niin Adam huomaa istuvansa lentokoneessa matkalla kohti tuntematonta. Perillä Adamia odottaa farmijoukkueeseen meno ja sieltä pitäisi ponnistella kohti pääsarjaa. Adamin tehtävä on vaikea ja rankka, Adam on maalivahti ja maalivahtien keskeinen kilpailu on kova. Sitten Adamille kuitenkin avautuu tilaisuus ... pelipaikka on tarjolla pääsarjaan. Nyt ei tarvitse muuta kuin onnistua tuossa ratkaisevassa pelissä. Pitääkö Adamin hermo vai tuleeko totaalinen romahdus.EV

 

Oates, Joyce Carol: Syntipukki. Suomentanut Nora Schuurman. Otava, 2002.

 

Matt on jälleen kerran sortunut höpöttämään älyttömyyksiä ruokalassa, mutta nyt nuo puolihuolimattomat nokkeliksi tarkoitetut höpinät aiheuttavat Matille sanoinkuvaamattoman tilanteen. Matt leimataan koko koulun syntipukiksi - pommiuhkaajaksi. Matt viedään käsiraudoissa poliisiasemalle. Lue kirja ja selvitä, mitä tapahtui sen jälkeen. EV

 

Olsson Sören & Jacobsson Anders: Emanuel. Suomentanut Jukka Itkonen. Otava 2002.

Paver, Michelle: Suden veli. Muinainen pimeys –sarja. Suomentanut Tarja Rouhiainen. Tammi 2006.

Suden veli –kirjan tarina vie Sinut kuudentuhannen vuoden taakse kivikauden metsiin. Tuolloin ihmiset kuuluivat eri heimoihin ja vaelsivat ruoan ja juoman perässä paikasta toiseen.

Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Torak, joka kuuluu suden heimoon.Torak on pystyttänyt isänsä kanssa leirin ja he viettävät aikaa kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä tapahtuu jotain käsittämätöntä, valtava karhu hyökkää leiriin, raatelee Torakin isän henkihieveriin ja myös Torak saa vammoja. Vihdoin karhu poistuu metsään ja Torakille selviää että isä on kuolemaisillaan. Viimeisillä voimillaan isä selittää Torakille, että karhu on riivattu ja se tappaa kaiken eteensä tulevan ja tuhoaa lopulta koko metsän. Isä antaa Torakille tehtävän: Torakin on mentävä Maailman hengen vuorelle ja tuhottava karhu jopa oman henkensä uhalla. Torak ei tiedä missä tuo Maailman hengen vuori on mutta sen hän tajuaa, että nyt on paettava, sillä karhu voi palata minä hetkenä tahansa. Torak kerää vähäiset tavaransa ja ruokansa ja lähtee matkaan. Nyt Torak on yksin ja hänen on itse huolehdittava itsestään.

Aikansa vaellettuaan eväät loppuvat ja on pakko ryhtyä etsimään jotain saalista josta saisi syötävää. Torak törmää pieneen sudenpentuun ja tuumaa että tuossapa helppo saalis, mutta loppujen lopuksi Torak ei pysty sudenpentua ampumaan vaan alkaa tehdä tuttavuutta pennun kanssa. Torak ja sudenpentu ystävystyvät ja jatkavat matkaansa kahden. Torak ja pentu kohtaavat matkallaan monia vaikeuksia, joutuvat mm. Korpin klaanin vangeiksi, mutta tutustuvat samalla tyttöön nimeltä Ren.

Torak saa kuulla myös ennustuksen: ”Metsään varjo hyökkää. Sen kynsiin kaikki sortuu. Silloin Kuuntelija tulee. Ilmalla hän taistelee, ilman ääntä puhuu. Hän sydänverensä vuorelle antaa. Se uhri varjon tuhoaa.” Torak ei ymmärrä mitä tuo ennustus tarkoittaa, onko hänen kuoltava jotta Metsä pelastuisi ??

Suden veli on kuusiosaisen Muinainen pimeys –sarjan ensimmäinen osa. Kirjan on täynnä yllätyksiä ja henkeä salpaavia seikkailuja.

Olen varma, että kun aloitat tämän kirjan lukemisen sen kesken jättäminen on mahdotonta..

Michelle Paver on syntynyt Keski-Afrikassa, mutta hän on ollut aina kiinnostunut pohjoisesta luonnosta. Muinainen pimeys –sarjaa varten hän on tutustunut luontoon Grönlannissa, Pohjois-Norjassa ja Suomen Lapissa. Paver on perehtynyt hyvin myös saamelaisten, aboriginaalien, ainujen, inuiittien ja Amerikan alkuperäiskansojen vaiheisiin.

Michelle vietti lapsuutensa Lontoossa ja nykyisin hän asuu Lontoon Wimbledonissa.

 

Ruohoa lunta. Tekijä tuntematon. Suomentanut  Pirkko Talvio-Jaatinen. Otava 1985.

 

Sachar, Louis: Paahde. Suomentanut Jaana Kapari. Otava 2001.

 

Stanley Yelnats on epäonnistuja ja köyhä ja ylipainoinen ja itsestään selväähän on että ystäviä ei ollut. Näinkin huonoilla pelimerkeillä varustetulle tyypille ei siis voi sattua muuta kuin katastrofeja. Yksi katastrofi oli taivaasta tippuneet vanhat hikiset lenkkarit ja hetken päästä poliisiauto kurvasi Stanleyn viereen ja pidätti hänet. Stanley sai syytteen kuuluisan baseball-pelaajan tossujen varastamisesta, vaikka Stanley tietenkin oli syytön.

 

Stanleylle annettiin vaihtoehdot: joko menet vankilaan tai sitten Greenejärven leirille. Stanley valitsi tietenkin leirin, koska hän ei ollut koskaan ollut leirillä.

Valinta saattoi olla VIRHE.

 

Greenejärvi oli ollut Texasin suurin järvi, mutta nyt se oli vain kuivunut hiekka-aavikko. Leirillä riitti vaaroja: oli kuumuutta, kalkkarokäärmeitä ja skorpioneja. Vaarallisinta oli kuitenkin keltatäpläliskot. Ohje kuului, että "Keltatäpläliskon puremaa ei kannata hankkia. Se on pahinta mitä voi saada. Se tappaa hitaasti ja tuskallisesti. Aina, jos keltatäplälisko puree, voit hyvin mennä tammien varjoon ja maata riippukeinussa. Kukaan ei enää mahda sinulle mitään."

Leirillä kaivetaan kuoppia. Se kuulema kasvattaa luonnetta.  Jokaisena päivänä kaivetaan yksi kuoppa myös lauantaina ja sunnuntaina. Jokaisen kuopan täytyy olla puolitoista metriä syvä ja puolitoista metriä halkaisijaltaan. Lapio on mittatikku. Aamiainen tarjoillaan klo 4.30.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että maa ei todellakaan ollut pehmyttä.

Stanley ystävystyy leirillä olevan pojan, Zeron, kanssa. Zero on lukutaidoton ja Stanley alkaakin opettaa Zeroa lukemaan ja he ystävystyvät. Pian Zero kuitenkin päättää karata ja Stanley lähtee hänen peräänsä henkensä uhalla. Greenejärven arvojärjestyksessä Zero on täysi nolla hänen nimensä vain poistetaan rekistereistä: häntä ei ole koskaan ollutkaan.
Kuinka Stanley selvisi leiristään?? EV

 

Salinger, Jerome David: Sieppari ruispellossa. Suomentanut Pentti Saarikoski. 8. p. Tammi 1964.

 

Saint-Exupery, Antoine de: Pikku prinssi.  Suomentanut Irma Packlen. 24. p.  WSOY 1998.

 

Sebold, Alice: Oma taivas. Suomentanut Pirkko Biström. WSOY 2003.

 

Seton, Ernest Thompson: Villejä eläimiä. Suomentanut Pentti Eskola. 6. p.  WSOY 1987.

 

Seton, Ernest Thompson: Eläinten sankareita. Tekijän kuvittama. I.K.Inhan uudistettu suomennos. WSOY 1967.

 

Edelliset ilmestyneet yhteisniteenä Eläinsankareita. WSOY 1991.

 

Shakespeare, William: Romeo ja Julia. Suomentanut Yrjö Jylhä.

 Otava 1997.

 

Epätoivoinen rakkaustarina. Romeo ja Julia rakastavat toisiaan, mutta sukujen välisten riitojen vuoksi rakkaus on kiellettyä. Kaikesta huolimatta Romeo ja Julia menevät salaa naimisiin. Romeo joutuu tappeluun Julian serkun kanssa ja serkku saa surmansa. Ruhtinas määrää Romeo maanpakoon. Romeon ja Julian vihkinyt pappi päättää auttaa nuoria ja järjestää heille tapaamisen. Romeo ei koskaan saa kohtalokasta kirjettä ja seuraukset ovat traagiset.EV

 

Snow, Alan: Varokaa juustokiltaa : Lierolan kronikka, osa 1. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2007.

Kirjan tarina kertoo omituisesta Lierolan kaupungista ja sen asukkaista. Tämän kirjan sankari Arttu asuu isoisänsä kanssa maan alla, Lierolan alapuolella sijaitsevassa Alholassa. Myös ujot laatikkopeikot ja kaalinpäät ovat Alholan asukkaita. Artun tehtävänä on käydä Lierolan puolella ruoan hankinnassa. Tuossa hommassa hänellä on apunaan isoisän rakentamat siivet. Arttu on jälleen saapunut Lierolan kaupunkiin etsimään ruokaa, kun kaikki menee pieleen. Arttu joutuu todistamaan laitonta juustometsästystä, eikä sitten siivistään huolimatta pääse enää palaamaan kotiinsa.

Kielletty ja salainen juustokilta suunnittelee jotakin karmeaa ja noita suunnitelmia vastustamaan asettuu olemattoman pieni joukko laatikkopeikkoja, kaalinpäitä, järvimerilehmiä sekä purjehduspesulan rottia.

-         Miksi juustokilta pyydystää juustoja ?

-         Miksi myös maan alla asuvia pyydystetään ?

-         Kuka tehtailee kutistettuja alholaisia

-         Löytyykö järvilehmän vasikka ?

-         Miksi vesi nousee maan alla ja

-         ennen kaikkea MIKÄ on Artsipauli Kähmyn JUONI ???

Hulvattoman hauska seikkailukirja. Vauhtia riittää ja hauskoja sattumia. Kirjassa on lisäksi vastustamaton kuvitus.

Kannattaa tarttua kirjaan – et tule pettymään. EV

Alan Snow on brittiläinen kuvataiteilija, lastenkirjakuvittaja ja kirjailija. Hän on työskennellyt myös animaatioelokuvien parissa. Varokaa Juustokiltaa! on hänen ensimmäinen romaaninsa, alkua uskomattomille seikkailuille hämmästyttävässä, omalaatuisessa Lierolassa.

 

Sonnenblick, Jordan: Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja. Otava 2006

 

"Jos voisit valita yhden sanan kuvaamaan maailmankaikkeutta, mikä se olisi?"

Epäreilu. Epäreilu. Epäreilu. Epäreilu.

Siltä tuntuu 13-vuotiaasta Stevenistä, kun hän saa kuulla pikkuveljensä sairastuneen leukemiaan. Tuohon tietoon saakka Stevenin elämä on edennyt tasaista tahtia. Hän rakastaa rumpujen soittoa, on ihastunut mahtavaan mimmiin ja hermostuu jatkuvasti viisivuotiaaseen  pikkuveljeensä.

Jeffreyn sairastuminen mullistaa Stevenin elämän. Vanhempien kaikki voimat keskittyy Jeffreyn hoitoihin ja Stevenin taakka perheen asioiden hoidossa on tuskastuttavan suuri. Koulussa Steven ei kerro asiasta kenellekään vaan yrittää olla kuten aina ennenkin. Hänen on soitettava rumpuja paremmin kuin koskaan aiemmin.  Mutta pelko on kamalaa. Steven tajuaa, ettei hän pysty pikkuveljeä parantamaan. Mutta jotakin Steven voi tehdä. Hän voi ajaa päänsä kaljuksi ja järjestää Jeffreyn hyväksi konsertin.EV

 

Spungen, Deborah: Nancy. Suomentanut Anna Salo. Gummerus 1996.

 

Nancyn vaikeudet alkoivat jo heti synnyttyä, hän kärsi hapen puutteesta ja myös muista ongelmista. Vauvaiässä hän oli itkuinen ja häntä hoidettiin unilääkkeillä. Elämän lähtöasetelmat eivät siis olleet ruusuiset. Tilanne paheni vuosi vuodelta ja lopulta päädyttiin siihen, että Nancy sijoitettiin sisäoppilaitokseen. Sijoitus ei kuitenkaan tehnyt hyvää Nancylle, hän tutustui siellä huumeisiin ja pahanolon kierre vaan jatkui. Nancy tunsi kiihkeää vetoa rock-tähtiin ja musiikkiin. Muutettuaan New Yorkiin hän pääsi sisään rock-piireihin.  Lontoossa asuessaan Nancy aloitti seurustelun rock-tähti Sid Viciousin kanssa.

Nancyn elämä päättyi traagisesti 12.10.1978 Hotel Chelsean huoneessa n:o 100. Oletus oli, että Sid oli tappanut Nancyn metsästysveitsellä. Varmuutta tähän ei saatu, sillä Sid kuoli huumeiden yliannostukeen 2.2.1979.EV

 

Stevenson, Robert Louis: Aarresaari.  Suomentanut Jukka Kemppinen.  3. p. Otava 1990.

 

Swindells, Robert: Kivikovat kadut. Suomentanut Katriina Kauppila. Otava 1997.

Thompson, Kate: Vihreän saaren laulu. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Gummerus 2008.

Kinavaran kylässä on alituinen kiire. Sen enempää lapset kuin aikuisetkaan eivät ennätä tehdä kaikkea tarpeellista ja aina ollaan myöhässä.

JJ. Liddy on musiikkia harrastavan perheen poika ja kun Liddyn äidin synttärit lähestyvät äiti mainitsee, että olisi kiva saada lahjaksi lisää aikaa päättää Liddy ottaa tuon pyynnön todesta.

Jälleen kerran on kiire, Liddy joutuu viemään äitinsä valmistaman juuston Anne Korffille. Tuo vierailu muuttaa Liddyn elämän. Liddy mainitsee Annelle, että hän on luvannut äidilleen lisää aikaa syntymäpäivälahjaksi ja tuosta innostuneena Anne saa idean. Liddy lähtee Annen matkaan vanhoille raunioille ja pian hän huomaa olevansa Keijujen maassa, maassa jossa aikaa ei ole, ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Pian kuitenkin selviää, että Keijujen maassa ei kaikki ole kunnossa. Aika on alkanut kulua ja se merkitsee Keijujen kuolemaa. Keijut ovatkin varmoja että aika vuotaa ihmisten maailmasta. Tuo vuoto on tukittava, siten keijut pelastuvat ja ihmiset saavat aikansa takaisin.

Miten tähän kaikkeen liittyy JJ Liddyn isoisoisä ja vanhan papin murha ja kylästä salaperäisesti katoavat ihmiset?

Kirjan tarina on vauhdikas ja yllätyksellinen.

Thydell, Johanna: Katon kokoinen tähtitaivas. Suomentanut Nora Schuurman. Otava 2004.

 

Jenna on 13-vuotias tavallinen tyttö, jolla on 13-vuotiaan ongelmat. Mutta toisaalta kaikki onkin toisin. Äiti on sairas... Jenna ei välillä edes halua kuulla sanaa syöpä. Äitiin koskee koko ajan, hän on väsynyt ja voi pahoin. Äiti voi kuolla... Jennan huoneen katossa on tähtitaivas ja yhden tähden alle hän on kirjoittanut lapun: "Jos sinä kuolet, äiti, niin minä tapan itseni." EV

 

Tolstoi, Leo: Anna Karenina. Suomentanut Eino Kalima. 13. p. WSOY 1981.

 

Townsend, Sue: Elämä on tautista, Hardianus. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Otava 1985.

 

Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut.  Suomentanut  Yrjö Kivimies. 14. p. WSOY 1989.

 

Twain, Mark: Tom Sayerin seikkailut.  Suomentanut Yrjö Kivimies.
16. p. WSOY 1989.

 

Wahl, Mats: Emma ja Daniel. Suomentanut Marja Kyrö. Tammi 2003.

 

Wahl, Mats: Ruotsia Idiooteille. Suomentanut Nora Schuurman. Otava 2004.

 

Wahl, Mats: Syvässä vedessä. Suomentanut Marja Kyrö. Tammi 2002.

Widmark, Martin: Sinisen peilin antikvariaatti. Suomentanut Outi Menna. Tammi 2007.

Davidin aloittaessa yläasteen hänen vanhempansa saavat päähänsä muuttaa Nigeriaan töihin. David on kuitenkin sitä mieltä, että hän jatkaa koulua entisten kavereidensa kanssa eikä lähde vanhempiensa mukaan. Niinpä David muuttaa Melkior nimisen antikvariaatin yläkertaan josta hänelle vuokrataan oma huone. Ensimmäinen koulupäivä on jännittävä ja David saa myös uuden ystävän tietokonenero Larissasta. Sitten alkaakin tapahtua. Yhtenä aamuna kun David tulee aamupalalle hän huomaa, että Melkioria ei näy missään. Seuraavana päivänäkään Melkior ei ole kotona joten David on varma että jotain kamalaa on tapahtunut. Larissan kanssa David ryhtyy selvittämään asiaa ja he löytävätkin talon takapihalta salaperäisen puutarhan ja puutarhan perältä vajan ja vajasta oven jonka takaa laskeutuu portaat alaspäin.

Alhaalla on tila joka on täynnä mitä erilaisempia eläimiä ja jonkinlainen laboratorio. David löytää Melkiorin kirjoittaman kirjeen joka on osoitettu Davidille ja vähitellen Davidille selviää, että Melkior on keksinyt ikuisen nuoruuden lähteen… Mitä sitten tapahtuu ja missä on Melkior tuo kaikki selviää Sinulle kun luet tämän jännittävän kirjan.

Wilkes, Paul: Keskuspuiston yksinäinen.  Suomentanut Riitta Kallas. 2. p.  WSOY 1980.

"Keskuspuistosta voi sanoa samaa mitä monet sanovat New Yorkista: "mukava paikka, mutta asua siellä -- ei kiitos!" Mutta oli eräs, jolle se todella oli asuinpaikka."

Tuo Eräs oli villiintynyt sekarotuinen koira. Koira asusti Keskuspuistossa syöden ruoantähteitä roskiksista. Tuo koira ei laskenut ketään ihmistä lähelleen. Oli varma, että ihminen oli sen pettänyt muuten tuollainen käyttäytyminen ei olisi mahdollista. Kerrostalon asukkaista useat seurasivat koiran selviytymistaistelua talven aikana. Moni asukas yritti päästä koiran lähelle, mutta turhaan. Koira ei huolinut ruoanmuruakaan keneltäkään ihmiseltä. Sitten eräs vanha mies ryhtyi kesyttämän koiraa. Sitkeä työ palkittiin ja vihdoin koira päätti luottaa tuohon vanhukseen. Koko talo oli tyytyväinen tilanteeseen ja piti koiraa omanaan. Kuitenkin vanhus joutui luopumaan koirasta, koska häntä uhkasi häätö. Vuokrasopimus kielsi koirien pidon ja niin vanhus joutui hylkäämään Fitzgon, sillä nimellä vanhus koiraa kutsui.

Koira oli siis jälleen koditon ja vanhus onneton. Tilanne oli epätoivoinen.EV

 

Pl 28.8.2014