KIRJASTOON   Toenperä    Puumala  Sulkava                       OSALLISTU  Lukuketun blogi   Risingshadow    Sivupiiri

ALKUUN
 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu-kilpailu 2015

Koko Juva lukee 2017


KIRJAT
ARJOTTIMET

Maista kotimaista

Maailmalta

Säkeistä sekaisin

Lyhyttä tavaraa

Merta ja kiveä

Kääk! Räiskis!

Fantaasian kartta

Taruja tulevasta

Sodassa ja erällä

Rikos ja rangaistus


KIRJAESITTELYT

  Kotimaisista kirjoista

  Maailman kirjoista

  Runoista

  Novelleista

  Kotimaisista klassikoista

  Sarjakuvista

  Fantasiasta

  Scifistä

  Sota- ja eräkirjoista

  Rikos- ja kauhukirjoista
 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukijoille

Opettajille

Diplomimallit

Tilastokaavake


TEKIJ
ÖIDEN SANAT
Rajulukupusun taustaa

Copyright

LISÄÄ TIETOA
Linkit
 



 

Sota- ja eräkirjoista vähän enemmän

 

 

Aapa, Uula: Tiedusteluretki Nivastroin voimalaitokselle.  Otava 1978.

 

Luutnantti Kotalan johtama 11-miehinen partio on suorittamassa tiedustelua ja häirintää Muurmannin radan vaiheilla. Partio tuhoaa Tikkakosken sillan ja saa selville sen, että Nivanjoen rannalla sijaitsee elintärkeä voimalaitos. Mutta sitten tilanne kääntyy lähes ylivoimaiseksi. Vihollinen ahdistaa partiota hellittämättä, paluu näyttää toivottomalta! AP

 

Anttala, Esa: Kaukopartio Lapin sodassa. 5. p. Karisto 1985.
 

Callison, Brian: Saattuetaistelu. Suomentanut Juhani Pietiläinen. Tammi 1984.

 

Corbett, Jim: Ihmissyöjäpantterin jäljillä Intiassa. Suomentanut Oiva Talvitie. Tammi 1950.

 

Tämän kollin rinnalla Sylvesterkin on pyhäkoululainen! Rudraprayagin alueen kylissä vallitsee rikkomaton ulkonaliikkumiskielto pimeän tultua, pantteri, "Shaitan" (kuten kyläläiset otusta kutsuvat) on merkinnyt syvillä kynnenjäljillään alueen kylien jokaisen hökkelin ulko-oven. Strykniini, raudat ja jatkuvat väijytykset eivät tuota tulosta; peto on aina onnekkaampi. Pimeän aikaan passista palattuaan Corbett löytää omilta jäljiltään isot tassunjäljet, pantteri on seurannut metsämiestä odottaen tilaisuuttaan. Kymmenen kuukauden piiloleikin jälkeen Corbett onnistuu tehtävässään ja yli kaksikymmentä ihmishenkeä vienyt pantteri kaatuu luotiin. Ja kuinka ollakaan, pantterin etutassu on vanhan ampumahaavan vammauttama. Kiitokseksi Corbettin palveluksista Intian hallitus perusti 30-luvulla maan suurimman ja vanhimman kansallispuiston Himalajan juurelle ja nimesi sen Corbettin mukaan... Ja siellä on muuten tiikerien rauhoitusaluekin! JK

 

Corbett, Jim: Ihmissyöjätiikereitä. Suomentanut Pekka Häkli. Tammi 1947.


Jim Corbett toimi Intian paikallishallinnon palkkaamana tiikeriterminaattorina 1920-luvulla. Corbett oli kuusivuotiaana orvoksi jäänyt brittivirkamiehen poika, joka oli jo lapsuudessaan tutustunut viidakkoon hakiessaan kattilaan täytettä rautalangalla paikatulla tuliluikullaan. Viidakon äänien ja eläinten tuntemuksella oli korvaamaton merkitys Corbettille: jokseenkin kiperissä tiikerijahdeissa osat usein vaihtuivat, ja metsästettävästä tulikin metsästäjä… Corbett ei paukutellut koskaan umpimähkään, hän pyrki aina sataprosenttiseen varmuuteen siitä, että vaanittava riiviötiikeri oli ihmisiin mieltynyt taparikollinen. Terve tiikeri ei Corbettin kokemuksen mukaan hyökännyt koskaan ihmisen kimppuun, ihmissyöjät olivat vanhoja tai haavoittuneita eläimiä. Nämä ovat turskeja tarinoita karskeille kakaroille! JK


Filipovic, Zlata: Zlatan päiväkirja : Nuoren tytön elämä Sarajevossa.  Suomentanut Matti Brotherus. WSOY 1994.

Zlatan päiväkirja on kuvaus tavallisten ihmisten elämästä Sarajevon sodan aikana. Kirja kertoo lähes päivittäin sodan vaiheista. Zlata kuvailee, miten sota vaikuttaa hänen, vanhempiensa, sukulaistensa ja ystäviensä elämään. Hän ottaa myös esille poliittisia näkökulmia, joihin hän vertaa omia näkemyksiään. AP


Frank, Anne:  Nuoren tytön päiväkirja.  Suomentanut Eila Pennanen. 17.p. Tammi 2000.

Anne Frankin päiväkirja kertoo Hitlerin aikaisesta juutalaisiin kohdistuvasta vihasta vuosina 1929-1945. Anne oli päiväkirjansa aloitettuaan 13-15-vuotias. Frankin perhe piiloutui neljän muun ihmisen kanssa Annen isän Otto Frankin yrityksen sivurakennukseen. Päiväkirjassaan Anne kutsuu kyseistä rakennusta salaiseksi siiveksi. He piileskelivät siellä 25 kuukautta, mutta heidät kuitenkin löydettiin. Anne ja hänen perheensä vietiin keskitysleirille. Anne kuoli lavantautiin yhdeksän kuukautta myöhemmin Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Ainoastaan Annen isä selvisi hengissä.


Kirja on todella koskettava kertomus nuoren tytön elämästä salaisessa siivessä. AP

 

Ek, Unto: Hirventappopaikka. WSOY 1984.

 

Ek, Unto: Koiria, miehiä ja koppeloita. WSOY 1987.

 

Eekki on aika veijari mieheksi! Kieli on omaperäistäkin omaperäisempää kalevalais-runollista kaunosuomea. Ek oli hunningolle repsahtanut rajamies, joka vaihtoi ammattia hirvien salametsästäjäksi. JK

 

Haakana, Veikko: Aaveryhmä. Karisto 1994.

 

Haakana, Veikko: Anteri, Lapin poika. Karisto 1971.

Kertomuksen tapahtumat on sijoitettu Suomen Lappiin. Siinä kuvataan Anterin keksintöjä, löytöretkiä erämaihin ja poikien maailmaan kuuluvia seikkailuja. Se on kertomus Sepi-koirasta ja poronvasa Ripsusta sekä etelän ihmisten rakentamasta suuresta altaasta, joka peittää Anterin kotikylän alleen. AP
 

Haakana, Veikko: Pomoaavan ympäri. Karisto 1998.

Kirjallinen eränovelleja, joiden tapahtumat ovat sattuneet Lapin selkosilla. Lapin aavoilla tarpova ajattelija osoittelee lukijalle ovelasti,
miten vähän painoarvoa sittenkin on herätyskelloilla, iltapäiväruuhkilla tai edes kännyköillä. AP

Hassel, Sven: Gestapo.  Suomentanut Renne Nikupaavola. 2.p. Book Studio 1996.

 

Hemingway, Ernest: Afrikan vihreät kunnaat. Suomentanut Tauno Tainio. 5. p. Tammi 1983.  

 

Nyt jahdataan Afrikassa isompia sorkittajia ja pienempiäkin. Vielä käännöksestäkin paistaa H:n mainio kynänjälki. JK

 

Hietamies, Laila: Kallis kotimaa. Otava 2004.


Seitsenosaisen "Lappeenranta"-sarjan päätösromaanissa Kallis kotimaa ratsuväkiprikaati joutuu Kannaksen suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 koviin taisteluihin Viipurinlahden saarilla. Kirjeet eivät kulje, lomat on peruttu, tiet täyttyvät evakoista. Kotirintamalla eletään epätietoisuudessa. Suomen itsenäisyydellä on kalliit lunnaat.

 

Romaanisarjassa kuvataan lappeenrantalaisten ja varsinkin ratsuväkiprikaatin elämää 1920-luvulta alkaen. Viimeisissä osissa koetaan jatkosodan koettelemukset niin sota- kuin kotirintamallakin. AP

 

Hietamies, Laila: Syksyksi kotiin. Otava 2001.

 

Higgins, Jack: Kotkan lento. Suomentanut Heikki Karjalainen. Gummerus 1999.
 

Eletään toisen maailmansodan alkuaikoja. Kohtalon oikusta kaksoisveljet Max ja Harry Kelso taistelevat pelättyinä hävittäjä-ässinä eri puolilla rintamaa. Kumpikaan heistä ei olisi voinut kuvitella, millaisissa oloissa heidän tiensä kohtaavat uudestaan. Veljesten on laitettava likoon kaikki, mikä on heille kallista: perheensä, ystävänsä ja elämänsä. Sodan kulku on viime kädessä heidän teoistaan kiinni. AP

 

Horster, Hans-Ulrich: Lapsi 312. Suomentanut Elli Ristimäki. 13.p. Gummerus 1995.

 

Ivalo, Santeri: Juho Vesainen: historiallinen romaani. Kuvittanut Erkki Tanttu. 17.p. WSOY 1967.

 

Järvinen, A.E.: Tapion taloissa. 2. p. WSOY 1979.

 

Suomalaisen eräkirjallisuuden arkitaataa ei voi sivuuttaa. Hieman ylenpalttisesti J. estetisoi, mutta hänetpä vain nuoremmat yrittäjät muistavat esikuvakseen mainita. JK

 

Karsikas, Leevi: Valkean jäniksen keli. Karisto 1990.

 

Kauhanen, Olli:  Kuukkelin kutsu. WSOY 1994. 


Entinen rantasalmelainen Olli Kauhanen on kokenut kalastaja ja
Lapin kävijä. Hän on kirjoittanut useita eräaiheisia teoksia. Kuukkelin kutsu on Kauhasen kolmas eräkirja. Kirjan seitsemän kertomusta nappaa lukijan mukaan Lappiin ja Savoon, erämaihin ja Järvi-Suomeen. Kertomukset eivät ole vain tavanomaisia kalastustarinoita. Mukana kulkevat Kauhasen tapaamat kalastajat, kansanmiehet ja muu väki. Perhonheiton ohessa pohditaan myös kalataloutta, erämaamatkailua ja ihmisen osaa luonnon kiertokulussa.


Esim. "Selkävettä ja savusaunaa" -kertomus tutustuttaa lukijan savolaiseen nuukuustaiteilija Hermanniin ja hänen ikivanhoihin kalamiehen taitoihinsa. Lämmin huumori höystää tarinoita. RN

 

Korpi, Kalevi: Pienoiskiväärillä. WSOY 2003.


Kalevi Korven erätarinoissa tehdään riistanhoitotyötä ja suojellaan luontoa tavalla, joka saa lainvalvojahenkilön posket punehtumaan. Korven eräkarpaasit lähettelevät pienenpieniä lyijynokareitaan laeista ja asetuksista piittaamatta, mutta aina pettämättömän tarkasti. Korven näkökulma on mielenkiintoinen:  ihminen muuttaa luontoa vääjäämättömästi toiminnallaan, ja näiden muutosten korjaaminen (edes osittain) vaatii ihmisestä hyötyvien lajien kannan harventamista tasapainon säilyttämiseksi. Lainsäädäntö ei pysy muutoksen vauhdissa mukana – varsinkaan päätösvallan karattua Brysseliin – joten havumetsien miesten on noustava, otettava pienoiskiväärinsä ja käytävä toimeen!


Korven tarinat ovat sujuvaa luettavaa, kirjoittaja tuntee käsittelemänsä aihepiirin perinpohjaisesti ja kertojan sumeilemattomassa otteessa on jotakin uutta ja piristävää. Viimeisessä novellissa on muuten hauska viittaus Jim Corbettiin!
JK

 

Kurvinen, Jorma: Kuilu: Kertomus sodasta. Otava 1995.

 

Kurvinen, Jorma: Pako. Otava 1981.

 

Kurvinen, Jorma: Vaellusjoki: kertomus Lapista. Otava 1998.
 

Latvus, Sisko: Evakkojunalla länteen.  WSOY 1984.


Sota on päättynyt ja rauha solmittu. Onko se kuitenkaan ilouutinen? On jätettävä koti, maat ja mannut. 12-vuotias Mari joutuu kotiväkensä kanssa evakkomatkalle Karjalasta pohjoiseen Alatornioon. AP
 

Lehväslaiho, Reino: Kuoleman suo. WSOY 1997.

 

Lehväslaiho, Reino: Panssarisotaa 1941-1944.  Kuvittanut Aimo Virtasalo. 4. p. WSOY 1987.  

 

Vetävä ja vatuloimaton teksti, Vickersin lataaja/ampuja Koivu on Lehväslaiho itse. JK


Ligocka, Roma: Punatakkinen tyttö. Suomentanut Marja Kyrö. WSOY 2001.

 

Kun saksalaiset miehittivät Puolan 1939, Roma Ligocka oli pian kaksivuotias ja nimeltään Rominka Liebling. Neljä vuotta myöhemmin Rominkan perhe piiloutuu puhdistuspartion vaunuihin ja ajaa niiden mukana ulos getton suuresta portista, kyydissään Rominka, jonka aika kellarin pimeydessä ilman ruokaa on tehnyt lähes sokeaksi ja laihduttanut pieneksi kuin kaksivuotias. Roma pakenee äitinsä kanssa toiseen kaupunkiin, jossa he aloittavat uudenlaisen vankeuden: salaisen elämän piilossa maan alla, Kiernikin perheessä. AP

 

Linna, Väinö: Tuntematon sotilas. 59. p. WSOY 2004.

 

London, Jack: Erämaa kutsuu. Suomentanut Jalmari Sauli. Ex Libris 1974.

 

MacLean, Alistair: Saattue Murmanskiin: H.M.S. Ulysses. Suomentanut Martti Montonen. 12. p. WSOY 1984.

 

Britti MacLeanin romaani kertoo kuvitteellisen saattue FR 77:n matkasta Nordkapin ympäri Murmanskiin. Liittoutuneet toimittivat näillä laivasaattueilla Neuvostoliitolle aseita, ajoneuvoja, lentokoneita ja elintarvikkeita (tärkein strateginen artikkeli olivat tiettävästi amerikkalaiset kuorma-autot). Nämä saattueet kärsivät erittäin suuria tappioita; avomerellä niitä vainosivat sukellusveneet ja Nordkapin lähettyvillä Norjan kentiltä operoineet pommittajat ja torpedokoneet.

 

Saattueen tarina kerrotaan kevyen risteilijä H.M.S. Ulyssesin (Odysseus!) vaiheiden kautta, ja aikamoinen harharetki onkin kyseessä; saksalaisten hyökkäykset lähettävät vähitellen aluksen toisensa jälkeen turskien valtakuntaan… Tarina lähtee vetämään pienen alkukangertelun jälkeen, sen kerrontatapa on juonikas, lukijalle ikään kuin kerrotaan ensin, missä ollaan ja sitten miten tässä näin pääsi käymään. Tässä tarinassa on yhtä aikaa kylmä kyyti ja kuumat oltavat! JK

 

Manninen, Kirsti: Taivas sinivalkoinen. 2. p. Gummerus 2001.

 

Paasilinna, Arto: Hirtettyjen kettujen metsä. WSOY 1983.


Paasilinna, Mauri : Valkoinen poro. Gummerus 2001.

Sosiaalihoitaja Suvi Salpakari ja insinööri Otto Bauer törmäävät sattumalta toisiinsa ja eksyvät korpeen Saariselän ja Urho Kekkosen kansallispuiston maisemissa. Heidän yhteinen taipaleensa ei ala suotuisissa merkeissä, mutta vähitellen he oppivat tajuamaan, että vain yhdessä heidän on mahdollista selviytyä erämaassa. AP

 

Paja, Antti O.: Mustan karhun peijaiset ja muita erätarinoita. Tammi 1999.

Kirjan erätarinat perustuvat tositapahtumiin ja ajallisesti ne sijoittuvat
noin sadan vuoden ajalle. Osa tarinoista on kirjoittajan omia eräkokemuksia.
Eräpolulla tavattiin metsänriistaa teerestä aina metsänkuninkaaseen karhuun asti. AP

 

Raustela, Lasse: Taivaansavut. 2.p. Tammi 1990. Taivaansavut 1.


Raustela, Lasse: Isonkallion varjo. Tammi 1982. Taivaansavut 2.

 

Raustela, Lasse: Mikkolanmäki ampuu. Tammi 1982. Taivaansavut 3.

 

Raustela, Lasse: Myrskynsilmä. Tammi 1983. Taivaansavut 3.

 

Raustela, Lasse: Palavat yöt. Tammi 1984. Taivaansavut 4.

 

Raustela, Lasse: Vahdinvaihto. Tammi 1989. Taivaansavut 5.

 

Lasse Raustelan Taivaansavut-sarjan kirjat kertovat Talvelan veljessarjan vaiheita talvi- ja jatkosodan aikana. Pojat asuvat Turussa osoitteessa Läntinen Pitkäkatu 20. Tammikuussa 1939 Esko Talvela täyttää kuusitoista vuotta ja liittyy suojeluskuntapoikiin. Kellariin ruvetaan rakentamaan pommisuojaa ja koulussa harjoitellaan kaasunaamarin käyttöä. Isä lähtee Kannakselle. Ja äkkiä sota on totta. Pommit jysähtelevät ympärillä. Katu on täynnä haavoittuneita. Turku palaa. Sarja on todellinen aarreaitta lähihistoriasta kiinnostuneille. AP

 

Rautava, Heimo: Palokankaan sudet: eräkertomuksia. Karisto 1992.
 

Rekimies, Erkki: Tuomas ja tykkivene. WSOY 1968.

 

Rissanen, Veikko: Teerineva:  eräkertomuksia. WSOY 1981.


Rissanen, Veikko: Naarajärven jahtiyö. WSOY 1968.

Kirja kertoo siitä ajasta, jolloin isät olivat rintamalla ja tuhannet perheet evakkotiellä. Esa oli tuollainen evakkopoika ja Harri naapurimökin poika. Harri oli jo vanhempi, hänellä oli jo aseenkantolupakin. Pojat lähtevät yksinäiselle erämaajärvelle sorsia ampumaan, tosin eri matkassa, Harri edellä ja Esa perässä hiipien ja kirvelevää selkänahkaansa aristellen – muisto haulikon nappaamisesta ja jänikseksi luullusta Timi-koirasta. AP

 

Rissanen, Veikko: Tulipää ja karhunsitoja. WSOY 1998.

Raapion salolla on nähty karhuemo kahden poikasen kanssa. Uutinen saa Teron innostumaan. Pehmoinen nalle käpsyttelemässä keittiön lattialla olisi ihan mukavaa. Lapsellinen unelma muuttuu totiseksi seikkailuksi. Kirjan päähenkilö on Ben, jota tulipääksi sanotaan. Hän ja hänen ystävänsä Tero lähtevät Raapion salolle pyydystämään karhunpentua, mutta Operaatio Otso vie heidät tappelemaan viirupöllöemon kanssa ja kärsimään nälkää, kun tuntematon ryöstäjä vie heidän eväänsä. AP

 

Rytheu, Juri: Ihmissusi. Suomentanut Esa Adrian. WSOY 1983.


Saraspää, Seppo: Kaamosvalon maa. Karisto 1991.

 

Seppo Saraspää on junantuoma etelän mies, joka kuvaa lappilaisten erämiesten tempauksia ja kohellusta lempeällä, mutta osuvalla ironialla. Saraspään siviiliammatti ennen kirjailijan uraa oli eräpoliisi, joten käytännön kosketuspintaa pohjoisen ihmisten elämänmenoon on ehtinyt kertyä. Hyvää Saraspään tekstissä on huumori ja kertakaikkinen rehellisyys; näin hommat hoidellaan elävässä elämässä ja juhlapuheet ovat sitten erikseen. Metsästyksen moraalista puolta Saraspää valotti eräässä tarinassaan niin, että koska riekko on hyvänmakuiseksi luotu lintu, sen tarkoitus on tulla Sepon nappaamaksi ja syämäksi ja siinä se! Saraspään tarinoissa vilahtaa myös vaimo, jonka työnä on jarrutella kuumapäisen eräsiippansa tempauksia. JK.

 

Saraspää, Seppo: Nurmettuneet nuotiopaikat. Karisto 1986.

 

Saraspää, Seppo: Pystykorva kerrostalossa: eränovelleja. Karisto 1995.

 

Saraspää, Seppo: Pyytömiehiä Koilliskairassa. Karisto 1984.

 

Saraspää suhtautuu jahtiasioihin maurikunnasmainen, juonikas virne suupielessään. Asiat kerrotaan niin kuin ne todellisuudessa ovat, S. ei myöskään säästä itseään pieneltä virnuilulta. Esteetikko-Järvisen vastavoima. JK

 

Tikkanen, Pentti: Karhunkaatajia ja erämiehiä. Karisto 1993.

 

Tikkanen, Pentti: Venevaellus. Karisto 1978.

 

Tuuri, Antti: Talvisota: kertomus. 8. p. Otava 1985.

 

Talvisota” perustuu vahvasti dokumenttiaineistoon, sotilaiden haastatteluihin ja päiväkirjoihin. Se kertoo Jalkaväkirykmentti 23:n 2. pataljoonan taisteluista yhden sotilaan, Martin näkökulmasta. Suojeluskunnassa Martti on saanut sotilaskoulutusta, mutta todellinen ”sotatyö” on Martille ja pikkuveli Paavolle uutta. ”Eikö noita pitäisi ampua?” kysyy Paavo veljeltään ensimmäisenä yönä etulinjassa nähdessään sotilaita vihollisen puolella nuotion loisteessa. Aamun koittaessa päästäänkin sitten liipaisemaan koko peltoaukean putkahtaessa täyteen jalkaväkeä ja tankkeja. ”Sotatyö” kävi veljeksille tutuksi:  pakkanen, nälkä, huterat yöunet kosteassa korsussa ja venäläisten jatkuvat hyökkäykset puristavat miehistä mehut. Ja tuttuja poikia kuolee ja haavoittuu tasaiseen tahtiin. Tuurin romaanin vahvuuksia on kerronnan vankka uskottavuus, kirja välittää pohjalaisten tavallisten maatalon poikien ajatusmaailmaa ja tuntemuksia mainiosti. Kenraalieversti Laurila on ehdoton auktoriteetti ja luottamuksen lähde, joukkueenjohtaja samoin. Nämä miehet eivät puhu eivätkä pussaa, mutta jouluaattona virrenveisuu roikaa naapurin asemiin asti. JK

 

Wallenius, Leena: Rosalien laulu. Otava 1999.