KIRJASTOON   Toenperä    Puumala  Sulkava                       OSALLISTU  Lukuketun blogi   Risingshadow    Sivupiiri

ALKUUN
 

UUTTA

Ajankohtaista

Lukukilpailu 2014

Rajulukupusu-kilpailu 2015

Koko Juva lukee 2017


KIRJAT
ARJOTTIMET

Maista kotimaista

Maailmalta

Säkeistä sekaisin

Lyhyttä tavaraa

Merta ja kiveä

Kääk! Räiskis!

Fantaasian kartta

Taruja tulevasta

Sodassa ja erällä

Rikos ja rangaistus


KIRJAESITTELYT

  Kotimaisista kirjoista

  Maailman kirjoista

  Runoista

  Novelleista

  Kotimaisista klassikoista

  Sarjakuvista

  Fantasiasta

  Scifistä

  Sota- ja eräkirjoista

  Rikos- ja kauhukirjoista
 

VERKKOKIRJASTOON

 

OHJEET
Lukijoille

Opettajille

Diplomimallit

Tilastokaavake


TEKIJ
ÖIDEN SANAT
Rajulukupusun taustaa

Copyright

LISÄÄ TIETOA
Linkit
 



 

Kotimaisista kirjoista vähän enemmän

 

Autio, Maria: Ajatustenlukija. Karisto 2011

 

Tiuku muuttaa pois kotoa heti peruskoulun jälkeen ja aloittaa lukion uudessa koulussa. Toisaalta muutto pelottaa nuorta tyttöä, mutta toisaalta se on helpotus, sillä vanhempien alkoholin huuruiset illat ovat nyt vihdoin ohi. Tiukulle jää huoli pikkusisko Amaliinasta, joka jää asumaan äiti-Hillen ja Retun luo. Isäänsä Tiuku ei ole koskaan tavannut eikä äiti ole edes varma kuka Tiukun isä on.


Tiuku ystävystyy lukiossa Iidan kanssa ja oppii tuntemaan "Lintutytön", joka ei puhu kenellekään ja jonka vaatteet haisevat pahalle. Tiukua jännittää muistaako äiti laittaa hänen tililleen ruokarahaa, aina ei muista.


Netissä Tiuku tunnistaa lintutytön blogin ja seuraa tämän elämää sitä kautta. Pian hän huomaa lintutytön tarvitsevan apua ja myös itsensä..... IR 2014

 

  Delikouras, Aleksi: Nörtti: new game. Otava 2012.

 

Nörtti elää virtuaalimaailmassa, pelaa ja tykittää kiihkeää tekstiä elämästään.

 

Aleksi Delikouras on syntynyt vuonna 1990. Hän on helsinkiläinen näyttelijä, elokuvantekijä ja kirjailija. Nörtti - new game perustuu Delikourasin You tubessa julkaistuihin megasuosittuihin lyhytelokuviin "Dragonslayer666". New game on saanut jatkoa: Next level ilmestyi 201e3 ja Game over 2014. IR 2015.

 

Hauhia, Marita: Rikottu ikkuna. Gummerus 2002.

 

Petetty ihminen on rikki kuin särjetty ikkuna. Tämän joutuivat kokemaan Aki, Noora ja Virva. He kaipaavat rakkautta, läheistä ihmistä ja hyvää tulevaisuutta. Tunteet ja oudot kokemukset voivat johdattaa ihmistä joskus mitä merkillisimmällä tavalla.

 

Mutta... ikkunan voi uusia.  Vielä voi löytyä joku joka kasaa sirpaleet. 

 

Marita Hauhia on syntynyt Vehkalahdella 10.4.1946. Hauhia käsittelee kirjoissaan useasti huumeita, ja niissä käydään läpi vaikeitakin asioita, mutta kirjoista löytyy aina myös positiivinen ote. EV

 

Hauhia, Marita: Viilletty elämä. Karisto 2000.

 

Istuskella mukavasti puiston penkillä ja ottaa aurinkoa ja olla tekemättä mitään. Tämän idyllin Jakelta riistää Emma, joka istahtaa puistossa samalle penkille. Emma nappaa Jaken sydämen ja se on menoa. Mutta mikään ei ole helppoa. Emma käyttäytyy omituisesti: tulee treffeille, mutta katoaa saman tien. Tämä toistuu eikä selityksiä  tule. Jake huomaa, että elämä voi olla todella MUSTAA. 

 

Marita Hauhia on syntynyt Vehkalahdella 10.4.1946. Hauhia käsittelee kirjoissaan useasti huumeita, ja niissä  käydään  läpi vaikeitakin asioita, mutta kirjoista löytyy aina myös positiivinen ote. EV 

 

  Hotakainen, Kari: Satukirja. Kuvittanut Priit Pärn. WSOY 2004.

 

Kun haluat nauttia hulvattomista nykysaduista ja niiden huimasta kuvituksesta, tartu tähän kirjaan. Sadut on suureksi osaksi kirjoitettu satumaailman säännöillä, mutta satumaisinta on usein kaikkein arkisin. Asiat kääntyvät päälaelleen. Hotakaisen sadut ovat kielen ja mielen leikkiä. Ne naurattavat, mutta myös mietityttävät. Kirjassa seikkailevat jo Hotakaisen aiemmista kirjoista tutut hahmot: Viluttitanssijat, Juntti-Mutteri ja Humppa-Veikko. Kun Humppa-Veikon sininen lapio häviää Hirvaskankaan Esson parkkipaikalta, sen löytää Kauko Saarinen, kalju läski, jolla on reikä päässä. On myös lehmä, joka alkaa tökkiä neulalla ihoon kuvioita. Omasta mielestään se on ihotaiteilija, muiden mielestä tökkijä. Juntti-Mutteri on vaarassa kasvaa kieroon ilman kehuja: ”Oi Juntti-Mutteri, sinä päiviemme tuli ja öittemme tappura, sinä Puhin Nalleakin viisaampi otus, sinä suloinen äänijänne, Maunulan Varpunen ja Jakomäen Satakieli!”

 

Kari Hotakainen (s. 1957) on tämän hetken tunnetuimpia ja monipuolisimpia kirjailijoitamme. Romaanien, runojen ja lastenkirjojen lisäksi on hän kirjoittanut tv-sarjoja, näytelmiä, kuunnelmia. Hän on saanut tuotannostaan lukuisia palkintoja, mm. Topelius-palkinnon vuonna 2000 ja Finlandia-palkinnon vuonna 2002. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon Hotakainen sai vuonna 2004. RN

 

Hotakainen, Kari: Ritva. Kuvittanut Priit Pärn. WSOY 1997.

"Kerran oli Ritva Kumpunen. Hän oli 164 senttiä pitkä ja talonmies Laitimmaisen vaimo. Hän painoi 58 kiloa ja sisälsi tarinaa."

Ritva Kumpusen kuuntelijoita olivat Juntti-Mutteri, Humppa-Veikko ja Viluttitanssija. Tarinat käsittelevät yleensä talon hahmoja ja heidän elämänsattumuksiaan ja kohtaloitaan. Niissä kerrotaan vaikkapa puhumattomista ihmisistä, lapiojalkaisesta ballerinasta, Keijo-pojasta, joka melkein tappaa isänsä munkin vuoksi ja Juntti-Mutterista, joka ei halunnut laittaa silmiään kiinni. Niinpä Juntti-Mutteri jää yksin kellarin betonilattialle, kun muut nousevat ilmaan. Tarinoiden voimasta näet noustaan ilmaan, jos laittaa heti alussa silmät kiinni. Kirjan tarinat ovat uskomattomia.

 

Kari Hotakainen on sanataituri, joka leikittelee kielellä ja kielen merkityksillä. Hän on avannut suomalaiselle kirjallisuudelle tietä kohti postmodernia. Kirjan on kuvittanut virolainen taiteilija Priit Pärn mykistävällä kynällään. Pärn on kuvittanut myös Hotakaisen Lastenkirjan 1990 ja Satukirjan 2004.

 

Hotakainen on syntynyt v. 1957 Rautalammilla ja on nykyisin vapaa kirjailija. Hotakaisen laajaan tuotantoon kuuluu lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi aikuisten romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmakäsikirjoituksia ja tv-sarjojen käsikirjoituksia. Palkintoja ja palkintoehdokkuuksia on kertynyt useita. Ritva oli Finlandia Junior –palkintoehdokkaana vuonna 1997. Teoksen aihe muokattiin teatteriesitykseksi nimellä Hukassa on hyvä paikka. Finlandia-palkinnon Kari Hotakainen sai vuonna 2002 teoksestaan Juoksuhaudantie. Sama teos voitti vuonna 2004 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Teoksesta on tehty myös elokuva. RN

 

  Hotakainen, Kari: Juoksuhaudantie. WSOY 2002.

 

Lämmin kesäilta, leikatun ruohon tuoksu ja makoisat grilliherkut koko perheelle omassa pihassa. Siinä on unelmaa kerrakseen.

 

Matti Virtanen "kotirintamamies", taitaa kaikki kotityöt ruuanlaitosta siivoukseen ja satujen lukemisesta vaipanvaihtoon.

Mutta sitten, yksi nyrkinisku ja kaikki romahti. Helena otti Sinin kainaloon ja pakeni ystävänsä luo.

 

Matilla on pakkomielle saada perheensä takaisin ja vihdoin Matti keksii siihen keinon. Omakotitalo -- sitä Helena juuri toivoo. Näin alkaa Matin pakkomielteinen urakka. Rintamamiestalo on saatava hinnalla millä hyvänsä. EV


  Huovi, Hannele: Lasiaurinko. Tammi 1996.


  Huovi, Hannele & Neuvonen, Kirsi: Gepardi katsoo peiliin : Faabeleita. Tammi 2003.


Gepardi katsoo peiliin on kokoelma nykyajan faabeleita. Tarinoiden eläimet muistuttavat kummasti ihmisiä. On tapiiri, joka ei piittaa muiden seurasta. On kengurunpoika, joka kasvaa jättisuureksi ja jää imemään rintaa äitikengurun taskuun. ”Joku saattaa elää taskussa koko elämänsä.” On kaupungin liepeille muuttanut karhu, jota roskiksessa majaileva mies luulee naiseksi, vielä suttuisemmaksi ja sekoilevammaksi kuin itseään:

"- Sä oot dyykannu pitkään, sanoi mies. – Ei oo kynsisaksia löytyny koskaan?
- Öö, sanoi karhu
- No, mikäs siinä. Sä varmaan tykkäät tommosista. Kai se on erilaista kun on nainen, mies mumisi.
- Köks, sanoi karhu."

Kun kohtaat kirjan tapiirin, sarvikuonon, kilpikonnan, krokotiilin, sisiliskon, kirahvin, kameleontin, leijonan, hummerin, elefantin, pensselisian, hain, kamelin, herttua-apinan, vuorikauriin ja mäyräkoiran – kohtaat samalla joukon ihmisiä, ehkä itsesikin. Omituiset kohtaamiset huvittavat ja naurattavat. Tämä kirja on juuri sopiva iltaherkkupala.

Kirja on pieni taideteos. Faabelikokoelman kuvat ovat Kirsi Neuvosen teossarjasta Maailman eläinkuvasto, 1987-1988. Työtapa on etsaus-akvatinta- kuivaneula. Kirsi Neuvonen (s. 1960) on palkittu taidemaalari. Hänen töissään on laaja ja herkkä väriskaala usein eksoottisissa ja unenomaisissa kuvissa.

Hannele Huovi (s. 1949) on monipuolinen kirjailija ja runoilija, joka on kirjoittanut lapsille, nuorille ja aikuisille. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja hänen kirjojaan on käännetty monille kielille. RN
 

Härkönen, Anna-Leena: Akvaariorakkautta. Otava 1990.

 

Akvaariorakkautta romaani ilmestyi vuonna 1990.

Kirja on kertomus intohimosta, rakkaudesta ja seksuaalisuuden etsimisestä.

Saara rakastuu Jouniin ja Jouni on ihana, mutta kaikki ei suju kuitenkaan niin kuin Saara oikeasti haluaisi.

Saaralle tulee pakkomielle nimeltään orgasmi. Mikään ei tunnu ja jotain puuttuu.

"Mä en koskaan unohda itseäni, en hetkeksikään. Mä tarkkailen itseäni koko ajan, kuuntelen äännähtelyäni, katselen reittäni jota pitkin alushame liukuu, vatsaani joka poimuttuu niin kuin paksu viltti kun mä istun miehen päällä. Vaikka mä kuinka yritän keskittyä siihen toiseen ja tilanteeseen niin aina mä näen vaan itseni ulkopuolelta heilumassa erilaisissa asennoissa. Itseni. En mitään muuta".

Härkönen kirjoittaa rohkeasti aikamme tabuista ja käsittelee muutenkin vaikeita asioita kirjoissaan. Hän tuo reilusti mielipiteensä esille ei kainostele eikä ujostele.

 

Anna-Leena Härkönen on syntynyt Limingassa. Hän on näyttelijä ja kirjailija. Härkösen kirjoissa käsitellään usein parisuhteita sekä äitiyttä ja naiseutta. Kirjojen naiset ovat rohkeita ja reipasotteisia.

 

Anna-Leena Härkösen esikoiskirja Häräntappoase oli menestys. Kirja on käännetty usealle kielelle ja siitä on tehty myös näytelmiä ja se on esitetty sarjana televisiossa. EV

 

Härkönen, Anna-Liisa: Avoimien ovien päivä. Otava 1998.


Jansson, Tove: Kesäkirja. Suom. Kristiina Kivivuori. WSOY 1973.


Krohn, Leena: Ihmisten vaatteissa : Kertomus kaupungilta.  4.p. WSOY 2004.

 

Hämäläinen, Karo: Barrikadirakkaus. Gummerus 2004.

 

Ikola, Kaisa: Hullu luokka. 2. p. Kirjapaja 1999.

Juurikkala, Kaija: Aada ja pimeyden lapset. WSOY 2007.

Aadan perhe on saapunut terapialeirille hakemaan apua Aadan puhumattomuuteen. Aadan kaksoissisko on kuollut ja sen jälkeen Aada ei ole puhunut sanaakaan. Leiriä pitää kuuluisa opettaja Rothovius. Leirille on tullut myös Petteri ja hänen ongelmansa on juuri päinvastainen kuin Aadan. Petteri on kokoajan äänessä ja muutenkin ylivilkas ja herkästi suuttuva. Aada ja Petteri ystävystyvät ja he tutustuvat myös Helmiin. Kummallista on kuitenkin se, että Aada ja Petteri huomaavat ettei Helmiä tunnu muut näkevän lainkaan. Rothovius on Aadan mielestä jotenkin pelottava ja Petterikään ei liiemmin hänestä välitä. Kun sitten Rothoviuksen ankarat ja Petterin mielestä jopa sadistiset kasvatusmenetelmät kohdistuvat Aadaan Petteri raivostuu ja päättää, että hänen on autettava Aadaa.

Aada ja Petteri joutuvat yllättäen seikkailulle maailmaan jossa on sekä henkiä että eläviä. Välillä tuntuu siltä, ettei tuolta oudosta maailmasta ole pois pääsyä ollenkaan. Rothoviuksen salaisuuskin paljastuu ja Helmi on suurena apuna Aadalle ja petterille.

Kirjan tarina on oiva esimerkki ystävyydestä ja luottamuksesta. EV


Kallioniemi, Tuula: Lanka palaa. Otava 1999.


Kallioniemi, Tuula: Linda K. Otava 1993.


Kähkönen, Sirpa: Lukittu lähde. Otava 1994.


Anna, Niina ja Aleksi ovat sisaruksia, joiden olohuoneessa asuu virtahepo – alkoholiongelmainen äiti. Salailun piiri on tiivis, sitä on vaikea murtaa. Nuoret etsivät selviytymiskeinoja. Tasainen Anna on abiturientti ja pinnistelee koulussa. Räväkkä Niina rakastuu itseään paljon vanhempaan teatteriohjaan. Herkkä Aleksi, kuopus, haluaisi olla rohkea kuin samurai.

Vanhemmat ovat eronneet. Äidin kanssa otetaan yhteen jatkuvasti. Isää tavataan joskus, välit ovat etäiset. Läheinen ja tärkeä ihminen on mummo. Joku opettajakin ymmärtää. Virtahevon olohuoneessa jokainen suojelee toistaan. Sieltä on vaikea löytää ovea ulos. Kaikesta huolimatta löytyy toivoa, unelmia, kauneutta.

Sirpa Kähkönen (s. 1964) kirjoittaa elävää kieltä ja käyttää myös savon murretta. Hän on syntynyt Kuopiossa. Sirpa Kähkösen ensimmäinen kirja ”Kuu taskussa” sai valtion kirjallisuuspalkinnon 1992. ”Lukittu lähde” on hänen toinen kirjansa. Nämä kirjat kannattaa lukea, niin oiva kielitaituri ja tarinankertoja  Kähkönen on. Voi vaikka ottaa oppia, miten kirjoitetaan todenmakuinen dialogi. RN

 

Kallioniemi, Tuula: Pää kylmänä, Papriikka. Otava 2007.

Papriikka Piiparin kotona ei leveillä rahalla ja tavaroilla mutta läheisyyttä ja rakkautta on sitäkin enemmän. Papriikan perhe, johon kuuluu myös isoveli Tomotei, pienet kaksospojat, gerbiili, koira ja tietysti äiti ja isä muuttavat kerrostaloon vuokralle. Pian selviää, että naapurissa asuu varsinainen jäkättäjä ja kyttääjä Salli Laiho. Laihojen Ilona-tyttö on oikea kiusanhenki ja aiheuttaa Papriikalle, kaksosille ja monelle muulle ikävyyksiä ja mielipahaa.

Vielä kun Papriikalle selviää, että Laihojen perhe havittelee Papriikan uuden ystävän pappa Laihon taloa ja yrittävät pakottaa papan vanhainkotiin Papriikka suuttuu todella. Papriikan pelastusoperaation aikana selviää arvaamattomia asioita ja seikkailuiltakaan ei vältytä.

Tuula Kallioniemi kirjoittaa vauhdikkaasti ja mukaansatempaavasti, hänen kirjoja lukiessaan ei todellakaan pitkästy.

Hän on julkaissut yli 60 kirjaa, lasten ja nuorten kirjojen lisäksi mm. selkokirjoja.

Laitinen, Eija & Leinonen, Anne: Neljän biisin bändi. WSOY 2001.

 

Lauran eli Rastiksen haaveena on perustaa bändi josta ei girl poweria puutu. Vielä koittaa aika jolloin Lontoon areenat aukeaa ja koko maailma on mun.

Laura pestataan basistiksi punkbändiin ja juttu lähtee rullaamaan. Lauran tavoitteena olis myös saada kundirintamalla asiat kuntoon. Amislainen Roni vaivaa yhä Lauran mieltä. Roni suvaitsi yhtenä yönä vain ilmoittaa, että meidän juttu on ohi. Ei selityksiä ei perusteluja.

Toisaalta bändin Migu vaikuttaa suorastaan sukulaissielulta.

Ripari pitäs myös hoitaa pois alta tänä kesänä. Tosin pastori Aku on ihan kiehtova tapaus.

Lauran elämässä tapahtuu paljon asioita kevään ja kesän aikana. On pakko välillä ryhdistäytyä ja ottaa myös vastuuta. EV

 

Laitinen, Eija & Leinonen, Anne: Lokkeja rakastava veli. WSOY 2000.

Tuukka on 19-vuotias ja kotoisin Etelä-Savosta, Ristiinasta. Elämä on edessä. Tuukka on muuttanut Helsinkiin. Helsingissä on myös Krista. Mikään ei tahdo sujua, mielessä pyörii ja ahdistaa isoveljen kuolema: ”Tumppi oli valinnut Korson aseman. Mä näin sen uutisen tuoreeltaan teeveestä, vaikka mä en tiennyt että kyse oli mun veljestäni. Tumppi oli seissyt raiteella minuutin, ja vaikka ihmiset olivat huutaneet ja varoittaneet sitä, oli se nostanut kätensä ilmaan kuin maalinsa saavuttanut.”

Matka Kristan kanssa Ristiinaan tuo mieliin monia muistoja, painajaisiakin. Tuukka kohtaa vanhempansa ja ihmisiä, joiden kanssa hän ja Tumppi kasvoivat. Asiat on kohdattava, jotta niistä voi päästä irti ja löytää uusia polkuja.

Lokkeja rakastava veli voitti WSOY:n järjestämän kirjoituskilpailun ensimmäisen palkinnon ja avasi Bulevardi-pokkarisarjan. Kilpailulla etsittiin uuden vuosituhannen nuortenkirjaa.

Ja mikä hienointa: kirjan tekijät ovat Juvalta syntyisin olevat ystävykset Eija Laitinen (s. 1975) ja Anne Leinonen (s. 1973). Molemmat olivat kirjoittaneet jo kouluaikoina kirjeitä ja päiväkirjoja ja lisäksi he alkoivat tehdä yhdessä jatkokertomuksia. WSOY:n kirjoituskilpailuun he kirjoittivat vakavissaan ensimmäisen yhteisen käsikirjoituksen.

Eija Laitinen on graafinen suunnittelija. Eijaan törmäät joka kerran, kun liikut lukudiplomiemme sivuilla. Sivujen ulkoasu on Eija Laitisen käsialaa.
Anne Leinonen on kustannustoimittaja.

Yhdessä kirjoittaminen ei ole kovin yleistä. Eija Laitinen ja Anne Leinonen tapaavat kirjoittamisen aikana niin usein kuin mahdollista. Silloin he suunnittelevat tapahtumia, rakennetta ja henkilöitä. Kirjoittaessaan he muokkaavat tarinaa vuorotellen. Kumpikin voi muokata toisen kirjoittamaa tekstiä. RN

 

Laitinen, Eija & Leinonen, Anne: Peilikuvarakkaus. WSOY 2005.

 

Laitinen, Eija & Leinonen, Anne: Saga. WSOY 2003.

Neljä suomalaista nuorta matkustaa viikoksi Islantiin, tarujen saarelle, Saga-seikkailuohjelman finaaliin. Päähenkilö Kasper taistelee voitosta Jusan, Kiian ja Iineksen kanssa. Viikko Islannissa kuluu larpaten viikinkirooleissa. Kisan vaiheet kuvataan ja yleisö äänestää voittajan. Nuoret ehtivät myös tutkimaan ympäristöään – löhöilemään kuumissa lähteissä ja maleksimaan kauppakeskuksissa. Kauppakeskuksessa Kasper törmää Saga-nimiseen pikkutyttöön. ” Tyttö oli kokonaan harmahtava, ihoa myöten niin kuin hän olisi kieriskellyt uunituhkassa. Hiukset olivat piikkisuorat, puolipitkät, silmät pistävän tummat ja hieman vinot.”

Muut eivät näe Sagaa. Kasper törmää tyttöön useasti, pyytää häneltä jopa apua kilpailussa. On Saga, mutta on myös Kiia ja Iines, joihin molempiin Kasper ihastuu.

Islanti on oiva ympäristö seikkailuohjelman loppukilpailulle. Kuka voittaa? Tapasiko Kasper maahisia? Kirjan tapahtumat laajenevat reaalimaailmasta fantasian puolelle.

 

Laulajainen, Leena: Lumilinnut. Tammi 2001.

 

1950-luvulle sijoittuva Lumilinnut on jatkoa Sininen soittorasia -teokselle. Laura on siirtynyt Merenrantakaupungin tyttölyseosta Kyläsalmen yhteiskouluun ja asuu nyt alivuokralaisasunnossa veljensä Veli-Matin kanssa.

 

Koulussa vallitsee tiukka kuri ja järjestys ja muualta tulleita oppilaita siellä kutsutaan lumilinnuiksi.

Irina Lauran paras ystävä järjestää tempauksillaan Lauran ja monet muutkin pinteeseen jos toiseenkin.

 

Kyläsalmen koulussa Laura tapaa jälleen Peten. Siitä on jo kolme vuotta kun Laura on viimeksi tavannut hänet. Saksan vuodet ovat muuttaneet Peteä, mutta myös Laura on muuttunut. Tästä huolimatta Laura tykkää Petestä.

 

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta "lumilinnut" selviävät. EV

 

Laulajainen, Leena: Sininen soittorasia. Tammi 1998.


Lehtinen, Tuija: Minun Veljeni Jon. Otava 1992.

 

Nanna on pikkusiskonsa kanssa ostoksilla, kun he törmäävät outoon katulaulajaan. Kundi muistutti intiaania tai sitten se vaan esitti.

 

Nannalla meni kaikin puolin hyvin, koulu suju ja perhekin oli ihan OK.

Mutta nyt tää kundi, katulaulaja tai soittaja -- mitä se tahto musta. Yks ilta se lähti seuraan mua ja norkoili kotinurkille asti, mä olisin tahtonu rynnätä sisälle ja unohtaa koko jutun mutta pakko oli kysyä mitä se musta halus ja kuka se on ja se vastas " Sinun veljesi Jon".

 

Mulle selvis, että elämä on pienestä kiinni ja mä huomasin, että kesän jälkeen kaikki oli muuttunu. EV

 

Lehtinen, Tuija: Piiitkä jäähy. Otava 2011.

 

Pitkä jäähy on kertomus Roopesta - 15 vee - jonka isä kyllästyy poikansa sähläilyyn. Niinpä Roope joutuu muuttamaan jonnekin Persläpeen lähelle Kuopiota äitinsä ja tämän uuden miesystävän luokse. Ei elämä ole sielläkään kovin helppoa ja Roopen "kasvatukseen" osallistuu myös paikallinen poliisi Seppo, joka on isän koululaikainen kaveri. Miten Roopelta sujuu 9. luokka kaukana kotoa viäntäjien ja kiäntäjien kanssa? Entä miten käy karting-harrastuksen? IR 2015.

Lehtinen, Tuija: Sara@ crazymail.com. Otava 1998.

"Mä en tarvinnut ketään ja piste. Mä olin Sara Niinistö, 16 v. ja pärjäsin hemmetin hyvin ilman muita ihmisiä. Heti kun saisin vähän rahaa kasaan, mä häipyisin täältä kauas pois."

Sara on pakollisessa "maanpaossa" enonsa luona. Sara oli ajautunut vaaralliseen porukkaan ja näin ollen muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin häipyä maan alle. Sara oli kuitenkin päättänyt, että hän sanoo enolle hyvästit mahdollisimman pian, enää puuttui vain RAHA. 

Tuija Lehtinen on syntynyt v. 1954. Lehtinen kirjoittaa tasapuolisesti lapsille, nuorille ja aikuisille.

Tuija Lehtisen motto on: "Minä en piruja pelkää, enkä kuvia kumarra. Sen toivon myös välittyvän lukijoille. Sillä jos ei koskaan uskalla mitään, ei myöskään mitään saavuta".

Lehtisen kirjoissa asioista puhutaan suoraa ja oikeilla nimillä, vaikeat asiat käsitellään reippaalla otteella. EV

Lehtinen, Tuija: Tanja Tavis, Jäkälärinteentie 9 D. Otava 2005.

 

Huumorilla sävytetty tarina ysiluokkalaisista isänmaan toivoista.
Tanja on omasta mielestään koulun tavallisin tyttö - TAVIS,

Mutta todellisuudessa Tanja onkin erikoinen tapaus. Muut oppilaat ovat joko superkauniita, tyylikkäitä, huippumuodikkaita, hurahtaneita tai muutan vähän outoja. Esim. rastatukkainen Eppu, Tanjan paras kaveri ja koulun lehden toimittaja.

Tanja päättää repästä ja siinä saa Eppu tulla apuun. Tanja pestautuu Epun avustuksella koulun lehden toimittajaksi. Taka-ajatuksena on päästä tutustumaan koulun kingiin, jääkiekkohurmuri Rampeen.

Vielä koittais päivä jolloin Tanja ois Rampen tyttöystävä.

Lehden toimittajana Tanja kokee monta yllätystä ja tutustuu mitä omituisimpiin tapauksiin -- ja saattaa siellä mukana olla jotain yllättävääkin.EV

 

Lehtinen, Tuija: Roskisprinssi. 2. p. Otava 1992

 

KIITTI. MULLE RIITTI.
Tuo teksti ylettyi seinänkorkuisen peilin ylälaidasta alalaitaan ja oli koko huoneen levyinen. Kolme spraypulloa siihen upposi, mutta kyllä kannatti. Ois ollu kiva olla näkemässä ne reaktiot, mitä tuo juttu aiheuttais, mutta se ei nyt ollu mahdollista sillä silloin mä olisin jo kaukana täältä.

Toivotin itselleni hyvää syntymäpäivää hymy huulessa, täytinhän 17 v. Oli lämmin kesäpäivä tarkalleen ottaen kesäkuun kuudes ja just hyvä hetki hypätä junaan ja matkustaa kohti tuntematonta tulevaisuutta. Ostin lipun Hesaan, vaikka aikomukseni ei todellakaan ollu mennä sinne, mutta näin päätin harhauttaa jäljittäjiäni.
Mikkeli oli määränpääni. Joku syrjäkadun parturi leikkasi mulle uuden lookin, lyhyt sänkitukka ja pienenä lisänä pitkä ohut letti päälaella.
Nyt vaan ettimään majapaikkaa ja sitten töitä, tästä se elämä alkaa.
Leirintäalue sopi majapaikaksi, mutta töitä ei tuntunu löytyvä. Sitten mä kohtaisin Jesse Jameksen -- koiran josta tuli ystäväni. Työrintamalla oli myös onnee, pääsin jakamaan lehtiä. Yks aamu törmäsin Luluun, se makas omassa oksennuksessaan puutarhassa, oisko se mun elämäni nainen?? EV

 

Lempinen, Marja-Leena: Punainen lumme. WSOY 2008.

 

Kirjan päähenkilö on Ella, 16-vuotias valokuvausta harrastava tyttö. Ella on sopinut tapaamisen valokuvaajan kanssa Tallinnan laivalle muun perheen ollessa matkalla. Tapaaminen ei suju Ellan suunnitelmien mukaan. Laivalla tapahtuu jotain, mikä palauttaa Ellan mieleen muistoja ja tapahtumia, jotka hän on luullut jo unohtaneensa.

 

Marja-Leena Lempinen on kirjoittanut useita nuortenkirjoja rankoista aiheista ja rankka tarina on myös Punainen lumme. Kirja on kertomus nuoren tytön hyväksikäytöstä, mielen särkymisestä ja pitkästä toipumisajasta kohti eehytymistä. IR 2015.
 

Leskinen, Leena: Stella. WSOY 2002.

Järventauksen pikkukaupungin kioskille tulee myyjäksi maitokahvinvärinen tähtisilmätyttö Stella. Ossi ja Jykä, kaverukset, ihastuvat molemmat Stellaan. Ja niin ihastuu moni muukin, kuvanveistäjä Kärkkäinen ja pilleridiileri yleismies Hese Hartikainen. Stella on tavattoman kaunis ja rohkea, jopa kansalaisopiston alastonmalli.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun puoliväliin. Leningrad oli silloin vielä nuorten matkakohde ja hiipuvan hippiaatteen rakkauslaulut kuuluvat taustalla. Vaikeaa on nuorten matka kohti aikuisuutta. On huumeita, sodassa sielunsa vammauttaneita miesopettajia, jotka kohtelevat lapsia huonosti.

Kirjan alussa olevasta hauskasta sanastosta selviävät 1970-luvun termit. Jos et tiedä, mitä tarkoittaa evakkoreki, katso selitys kirjasta!

Leena Leskinen (s. 1957) on Joensuussa asuva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hän on kirjoittanut myös kuvataide- ja kirjallisuuskritiikkejä sekä kolumneja sanomalehtiin. Stellan lisäksi Leena Leskinen on kirjoittanut teokset "Eurotarinoita" 2001 ja "Huhtikuun puutarhassa" 2003. RN
 

Levola, Kari: Tahdon. Tammi 1999.

 

Peippo jaksoi pitää meteliä. Tai kaunistahan se oli, mutta teki mieli karjaista, että vaihda jo biisiä. Olisin voinut sen tehdäkin, olinhan metsän kuningas, istuin oksalla korkeimman puun latvassa. Voi että minä olin lapsellinen! Voi että minä olin tyytyväinen itseeni. 

Silloin minä näin tytön. Vaalea siilitukka vilkkui puitten välissä. Näin äitelästihän sen piti mennä: poika joka on kiivennyt viemään suuren sydämen puun latvaan näkee valkovuokkometsässä prinsessan!

Kun tilanne muutenkin oli kuin elokuvasta, niin tietysti oksan piti rasahtaa minun allani ja tytön kirkaista. Kesti hetken ennen kuin se tajusi, miksi se oikein kirkaisi. 

- Saatana, että minä säikähdin, kuului minun prinsessani avausrepliikki.

Kari Levola on syntynyt Porissa v. 1957 ja asuu tällä hetkellä Raisiossa.

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajana toimiva Levola on tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut kolmisenkymmentä teosta. Joukossa on romaaneja ja runokokoelmia, mutta suurin osa Levolan tuotannosta on lasten- ja nuortenkirjoja. 47-vuotias kirjailija on palkittu useilla kirjallisuuspalkinnoilla, mm. Finlandia Junior -palkinto myönnettiin hänelle v. 1999 nuortenromaanistaan Tahdon. EV

Levola, Kari: Unisieppari.Tammi 2007.

Aleksi on poika joka viihtyy omissa oloissaan ja vetäytyy ämpäri eli mp3 soitin korvillaan omiin ajatuksiinsa joita ei toisille paljasta. Kunnes eräs koulupäivä muuttaa tämän tilanteen. Kouluun saapuu yllättäen kesken kevätlukukauden uusi tyttö Emilia. Emilia ajautuu keskusteluun Aleksin kanssa ja Aleksi kiinnostuu Emilian hieman oudoista jutuista.

Emilia ja Aleksi keskustelevat unista, joita Aleksi ei omien sanojensa mukaan näe ollenkaan. Emilia kuitenkin kehottaa Aleksi pitämään unipäiväkirjaa ja yllättäen heti samana päivänä Aleksi näkee ensimmäisen päiväunensa ja kirjoittaa unen muistiin näyttääkseen sen myöhemmin Emilialle.

Aleksin ja Emilian ystävyys syvenee ja Aleksi haluaisi tietää Emiliasta hiukan enemmän. Emilia ei kerro kotioloistaan juuri ollenkaan ja se vaivaa Aleksi. Vähitellen ”salaisuudet” alkavat paljastua ja edessä on yllätyksiä.

Unisieppari on Kari Levolan kahdeksas nuorten kirja. Levola jatkaa tässä kirjassaan omaa erinomaista ja rehellistä tyyliään kirjoittaa nuorille.

Luukkonen, Marja: Kivinen kello.Tammi 2007. 

Eletään vuotta 1977, Malla perheineen viettää kesäpäivää mökillä. Mallan isä ja äiti riitelevät kiivaasti, koko kesä oli sittenkin ollut erehdystä. Haave luonnon keskellä elämisestä ei tuntunut enää ollenkaan helpolle ja mukavalle. Riitelyn tiimellyksessä Malla yrittää keskittyä englannin ehtojen lukemiseen. Vihdoin Malla kyllästyy vanhempiensa riitelyyn ja lähtee metsään poimimaan sieniä.

Aikansa kuljettuaan Malla alkaa ihmetellä outoja maisemia ja yhtäkkiä orava kiinnittää Mallan huomion itseensä. Mallan on aivan pakko seurata oravaa ja niin hän joutuu yhä syvemmälle metsään.

Alkaa rankkasade ja Malla käpertyy suuren puun suojaan pitämään sadetta. Sateen lakattua Malla jatkaa matkaa ja aikansa metsässä harhailtuaan ja ihmeteltyään maiseman muuttumista hän löytää takaisin mökille. Hämmästys on suuri kun mökki on aivan ränsistynyt ja vain Mallan oma huone yläkerrassa on suurin piirtein ennallaan. Malla huomaa kuitenkin, että huoneen seinälle on kiinnitetty pari lehtileikettä joissa kerrotaan että 13-vuotias tyttö on kadonnut metsään ja suurista etsinnöistä huolimatta hänestä ei ole löydetty jälkeäkään. Ainoastaan sienikori on löytynyt suonsilmäkkeen reunalta. Malla on ihmeissään ja alkaa pohtia missä äiti ja isä nyt ovat.

Vähitellen Mallalle selviää että on kulunut 26 vuotta siitä kun hän lähti metsään, mitä tuona aikana on tapahtunut on Mallalle suuri mysteeri. Malla itse on kuitenkin pysynyt edelleen 13-vuotiaana.

Vihdoin Malla pääsee kaupunkiin ja löytää vanhempansa, mutta kumpikaan heistä ei tunne Mallaa. Ainoastaan Mallalle itselleen tuntematon pikkuveli tunnistaa Mallan. EV.

Lähteenmäki, Laura: Marenkikeiju. WSOY 2007.

Ulpu rakastaa ruokaa ja herkkuja mutta siitä seuraa vääjäämättä ongelmia. Terveydenhoitaja vihjailee hienovaraisesti terveellisen ruoan tärkeydestä ja liikunnan lisäämisestä. Ulpun mielestä terkkarilla käynnit ovat lähinnä kiusallisia tilaisuuksia ja hän yrittääkin vältellä niitä parhaansa mukaan.

Koulussa Ulpu on yksinäinen, kavereita ei ole ja jokapäiväistä on ottaa vastaan toisten oppilaiden pilkkahuutoja ja Ulpun polkupyöräkään ei saa olla rauhassa vaan kumit tyhjenevät päivittäin.

Mutta onhan Ulpulla Silja, Kivi veljen tyttöystävä jota Ulpu ihailee varauksetta. Tanssitunnillekin Ulpu ilmoittautuu vain päästäkseen samaan ryhmään kuin Silja. Suuri pettymys on kun Ulpu joutuu aloittelijoiden joukkoon ja niinpä Ulpu lopettaakin tanssitunnit heti alkuunsa.

Ainoa pakopaikka Ulpulle on lähimetsässä sijaitseva maja jonne Ulpu pakenee haaveilemaan ja majan lähellä olevalla kalliolla Ulpu voi tanssia ja kuvitella olevansa loistava ja upea taiteilija. Mutta sitten eräänä päivänä Ulpu tajuaa, että piilopaikkaan on tullut TUNKEILIJA. Kuka on tuo tyyppi joka selvästi vakoilee Ulpua mutta ei suostu tulemaan esille ??? EV.

Laura Lähteenmäki on syntynyt v. 1973 ja asuu Jyväskylässä. Marenkikeiju on Lähteenmäen kymmenes teos.


Lähteenmäki, Laura: Mohair. WSOY 2000.

Petra on jättänyt lukion kesken. Päivät kuluvat sängyssä löhöillen. Poikaystävä Antti eli Aldomovar on armeijassa. Välit Antin kanssa eivät ole parhaassa kunnossa. Väleissä on kränää myös äidin ja kahden sisaren, Susannan ja Amandan kanssa.

Petrasta löytyy kuitenkin sisukkuutta. Äiti pestaa hänet kotiapufirmaansa töihin. Petran entiset luokkatoverit valmistautuvat ylioppilaskirjoituksiin, kun Petra imuroi, keittää viinimarjamehua ja auttaa potilaita hoitohuoneeseen. Työpaikalta löytyy myös lähes isän ikäinen Otso. Aldomovar, Otso ja Petra. Kuka kulkee kenenkin kanssa? Onko Petra pehmeä ja lämmin kuin mohairvillapaita? RN
 

Lähteenmäki, Laura: Rinkkadonna. WSOY 1998.
 

Rinkkadonnan päähenkilö on 17-vuotias lukiolaistyttö Moona, joka on tyytymätön itseensä ja oikuttelee perheelle ja kavereille. Moona ajautuu mielettömään kuntoilukierteeseen ja sen kautta suhteeseen itseään huomattavasti vanhemman aerobic-ohjaaja Matin kanssa. Mikään ei selkene, kaikki käy vain vaikeammaksi. Paras ystävä Riinakin alkaa saada kylläkseen Moonan oikuista. Käännekohta Moonan elämässä on kesän luokkaretki Lappiin. Retken johtajana on Moonan kauhuksi oma opettajaisä, jota Moona on häpeillyt.
 
Laura Lähteenmäki (s.1973) kirjoittaa tämän päivän tavallisista suomalaisista nuorista. Kirjoissa käsitellään kasvamiseen liittyviä ongelmia. On vaikeaa vastata vanhempien, sisarusten ja ystävien asettamiin odotuksiin ja velvollisuuksiin. Nuorilla on tarve tulla aikuisiksi entistä aikaisemmin. Helppoa ei ole, mutta hankalatkin nuoret kuvataan hyväksyen ja ymmärtäen. RN

Marttinen, Tittamari: Rohkeusleikit. Tammi 2007.

Ronjan elämä Ainon luona sijaiskodissa on päättymässä, huostaanoton purku on tosiasia ja uusi elämä oman äidin kanssa alkamassa. Samalla pitää jättää taakseen ”kasvattisisko” pikkuinen Emmi ja poikaystävä Kalle sekä bestis Johanna. Ronja on asunut Ainon luona yli puolet elämästään ja uusi elämä äidin luona Helsingissä saa perhoset pyörimään vatsassa.Äidin luo muuttaminen tuo vääjäämättä Ronjan elämään uusia ihmisiä. On tutustuttava äidin poikaystävään ja hänen poikaansa Veetiin ja myös biologinen isä ja siskopuoli Jannika astuvat kuvioihin. Ronjasta tuntuu kuin joutuisi liimaamaan omaa kuvaansa vanhoihin perhepotretteihin, ei oikein tiedä mihin kuuluisi.

Tilanteen pelastaa ainakin osittain lähistöllä asuva Sahara josta tulee Ronjan paras kaveri. Myös kauppakeskuksen suihkulähteen reunalla istuskeleva Aleksi hivuttautuu Ronjan elämään ja välillä Ronjasta tuntuu että Aleksiin voisi jopa luottaa ja ystävyyttä kehitellä.Äidin kanssa eläminen ei ole helppoa ja mutkatonta Ronjalle ja myös äidillä on omat vaikeutensa sopeutua uuteen tilanteeseen. Ronja ei välttämättä hyväksy äitinsä vaihtuvia poikaystäviä ja odottaa äidin ottavan enemmän vastuuta perheen asioista. Ainolle Ronja ei kuitenkaan suostu vaikeuksista kertomaan, koska uusi huostaanotto ei Ronjaa innosta.

Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina rohkeasta Ronjasta ja ystävyyden merkityksestä.

Tittamari Marttinen kirjoittaa iloisen sekamelskan keskellä, koska perheeseen kuuluu neljä lasta ja Tittamari kirjoittaa kotona. Kirjat syntyvätkin lelujen, pyykkien, kirjojen, kattiloiden ja koululaukkujen seassa. Tittamari harrastaa ulkoilua ja kasvisruokaa ja tietysti lukemista.

Mikkanen, Raili: Koukussa. 2.p. Otava 2003.


Mäki, Harri Istvan: Perhoset lentävät matalalla. Kirjapaja 2000.

Unto Koistinen on 13-vuotias koululainen, jonka elämää varjostavat päivästä toiseen kinterillä pysyvät kiusaajat. Miten selvitä tilanteesta? Maatessaan naama koulun pihamaan pölyssä Koistinen muistaa vielä kuolleen isänsä tokaisut: ”Eksä osaa?”

Laihaa lohtua Koistiselle tuo punatukkainen Jannike, tyttö kuin perhonen, ja paras kaveri Heikki. Kerran Koistinen pääsee niskan päälle. On mahdollisuus lyödä takaisin, mutta Koistinen kieltäytyy. Kieltäytymisestä alkaa itsenäistyminen, oman elämän ottaminen omiin käsiin. Isän äänikin lakkaa kuulumasta.

"Perhoset lentävät matalalla" on mukaansa tempaava kirja tämän päivän koulumaailmasta ja koulukiusaamisesta.

Harri Istvan Mäki (s. 1968) on sekä Suomen että Unkarin kansalainen. Hän asuu Tampereella. Hän on kirjoittanut nuorten- ja lastenromaaneja, näytelmiä, kuunnelmia ja lyhytelokuvien  käsikirjoituksia. Muita nuortenromaaneja ovat ”Päivän saldo plus” 1999, "Sata makeaa suudelmaa" 2001, ”Aina söpönä” 2001, ”Hupaista hakkerit” 2002 ja ”Maailman tärkein” 2003. RN

 

Mörö, Mari: Kiltin yön lahjat. WSOY 1998.

 

”Painoin korvan Jalkasen oveen. Siellä oli vatkain päällä tai imuri. Oven takaa tuli hajuja ja muita ääniä. Jasper huusi mummolle jotain, se on lellipälli. Huusi postiluukusta sen mitä Mette aina niille huutaa. Ime mummon tissiä niin jaksat aina pissiä. Nauratti kun menin portaat alas. Avain karkasi polveen.”

 

Siia on kuusi vuotta vanha tyttö, jonka maailmaa ovat televisiosarjojen todellisuus, ostosparatiisien tavaramaailma ja lähiön pikkurikollinen piiri. Siia luuhaa rappukäytävässä ja pihalla tai työntyy naapuriin. Äitiä ei Siia usein näe, korvikkeena on kiltin yön lahja. Pienen tytön yksinäiseen elämään tulee kaksi Pietarista kotiutunutta miestä, luuseri Pöyhönen ja epämääräisiä bisneksiä pyörittävä Viikki. Miehillä on kuitenkin sydän paikallaan. Viikki ottaa Siian hoiviinsa.

 

Mari Mörön romaani ei selitä eikä moralisoi maailmaansa. Se on surkea ja hauska, ja siinä on myös toivoa. Mörön kieli on humoristista, herkkää ja yllätyksellistä. Kirjojen sankarit ovat usein poikia. Kiltin yön lahjassa päähenkilönä on kuitenkin pieni tyttö. Kirjasta on tehty myös tv-näytelmä.

 

Vuonna 1963 syntynyt Mari Mörö on Mikkelissä asuva vapaa kirjailija. Mörö kirjoittaa lapsille, nuorille ja aikuisille: novelleja, romaaneja, kuunnelmia, pakinoita ja sketsejä. Lisäksi hän ohjaa harrastajakirjoittajia eri oppilaitoksissa ja arvostelupalveluiden kautta. Mari on vieraillut monissa oman alueemme kouluissa ja kirjastoissa ja vetänyt useita harrastajakirjoittajien ryhmiä.

 

Mari Mörö on saanut lukuisia palkintoja ja ollut palkintoehdokkaana. Kiltin yön lahjat oli Finlandia-palkintoehdokas 1998. Samana vuonna hän sai Arvid Lydecken palkinnon. Vuonna 1999 Mari Mörö sai Runeberg-palkinnon ja Etelä-Savon taidepalkinnon. Viimeisimmät palkinnot olivat Mikkeli-palkinto 2001 ja Lasten LukuVarkaus-ehdokas 2002. RN

 

Niskanen, Kirsi-Marja: Vastaamatta jääneet puhelut. Otava 2006

 

Kahdeksantoistavuotias kuljettaja on saanut surmansa
sunnuntain vastaisena yönä. Seitsemäntoistavuotias matkustaja on sairaalahoidossa. Poliisi epäilee, että liukkaus ja liian korkea tilannenopeus ovat syynä onnettomuuteen.”


Atte ei voi käsittää, että Hapa on kuollut. Hapa,
joka aina oli kaikkien suosikki.

Atte miettii koko ajan olisiko Hapa hengissä jos hän vain olisi viitsinyt vastata Hapan viesteihin, mutta ei hän vain bailasi kotibileissä.

Miten Järven käy, selviääkö hän tolpilleen.


Kun Järvi pääsee sairaalasta kotiin Atte huomaa, että kaverilla on tohjona muutakin kuin pelkät jalat. Sinnikkäästi Atte työntää kaveriaan pyörätuolissa ja yrittää saada Järven edes hetkeksi unohtamaan nuo kauhunhetket.

 

Attea masentaa koko tilanne mutta on eräs, joka tuo lohtua Aten elämään jo pelkällä läsnäolollaan. Söde, johon Hapa oli kuolettavasti lätkässä tekee vaikutuksen myös Atteen...

Porilainen Kirsi-Marja Niskanen kirjoittaa vakavasta aiheesta nuoria puhuttelevalla tavalla. Niskanen osaa tuoda vakavan asian käsittelyyn myös huumorin. EV
 

Nousiainen, Inka: Kivienkeli. Otava 1993.

Sini ja Tiku ovat ystävyksiä. Kummankin perheeseen liittyy vaiettuja asioita, kipeitä tapahtumia, jotka yritetään unohtaa puhumattomuudella. Sinin äiti ei halua puhua Sinin pikkusiskon tapaturmaisesta kuolemasta. Äiti pakenee maalaamiseen, isä kuntoiluun ja Sini omaan huoneeseensa.

Sitten on Tiku, ystävä, joka välillä on lähellä ja välillä häätää Sinin kauas. Tiku ei uskalla puhua painajaisestaan edes ystävälleen. Tikun äidin uusi miesystävä ahdistelee tyttöä. Tikun isäänkin liittyy puhumaton salaisuus. Tiku on täynnä vihaa, jota Sini ei voi ottaa pois ystävänsä sydämestä. Joskus riittää, että on vain olemassa toisen lähellä.

Sini ja Tiku elävät nuoruuden myllerrysvaihetta. Kaiken keskellä heidän ystävyytensä on vahvaa ja pysyvää. Ystävyyden voima kantaa kirjan 
tummien asioiden läpi ja yli.

Inka Nousiainen (s. 1976) on Juvalta kotoisin. Kivienkeli on hänen esikoisteoksensa, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana. Kirja on kielellisesti tyylikäs ja herkästi aistiva puheenvuoro nuorten hädästä. Inka Nousiainen kertoo kirjoittaneensa kirjaa kolme vuotta. Kivienkeli sai vuoden 1994 Topelius-palkinnon. Inka Nousiaisen muita kirjoja ovat ”Kiinalaiset kengät” 1996, ”Seitti” 1998, ”Kaksi kevättä” 2001 ja ”Karkkiautomaattti” 2003. RN

Nousiainen, Inka: Kiinalaiset kengät. Otava 1996.

Anna ei tahdo saada otetta elämästään. Erityisesti hiertää mieltä mielisairaan äidin tilanne. Anna yrittää löytää selkeää suuntaa elämälleen, mutta haparoi menneisyyden ja lähipiirin epäselvyyksissä. Arki sekoittuu muistoihin ja kuvitelmiin. Sitten tulee Toni. Toni on salaperäinen ja samalla tutun oloinen. Tonin avulla Anna yrittää irrota
äitinsä vaikutuksesta ja päästä kiinni omaan itsenäiseen elämään.

Inka Nousiainen osaa sanoa. Kieli on tiivistä, koskettavaa ja runollista. Kiinalaiset kengät on hänen toinen kirjansa, ja se palkittiin Savonia-palkinnolla. Inka Nousiainen (s. 1976) on lähtöisin Juvalta. RN
 

Nousiainen, Inka: Karkkiautomaatti. Otava 2003.

 

Vilja ja Tuukka seurustelevat, ovat yhdessä, asuvat erillään. Molemmat ovat töissä, kulkevat menojaan. Onko suhteella jatkomahdollisuuksia? Vilja tuntee kaiken valuvan käsistä, yhteiseen keskusteluun ei tunnu olevaan aikaa, mitä Viljan tunteet ovat? Suhteen ravistaa yllättäen eloon Siiri, Tuukan entinen tyttöystävä.

 

Inka Nousiainen kirjoittaa nuorille aikuisille. Nousiainen on kotoisin Juvalta. PL 2014

 

Parkkinen, Jukka: Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä. WSOY 2002.

Karmea totuus valkenee Kalle-Yrjänälle... EI TYTTÖYSTÄVÄÄ...nyt on tehtävä jotain. Eipä aikaakaan kun Kallella on jo yksitoista rautaa lupaavasti tulessa. Lempi ei aina suinkaan ole molemminpuolista eikä ainakaan samanaikaista, mutta yritetty ainakin on. Ja sitten... Kallen palikat ovat AIVAN sekaisin: on älykkörunoilija, eläinaktivisti, mummojen ystävä ym. Vihdoin on kohdattava tosiasiat!!!! EV

Parkkinen, Jukka: Onnenpoika ja pelienkeli. WSOY 2000.

 

Kirjaesitelmä yäk, opelle ei kelpaa Mikan netistä kopioimat esseet ja kirjan lukeminen on siis edessä. Mutta kosto on suloinen. Mika on tietokonenörtti, ja niin käy, että koulun verkossa olevien koneiden näytönsäästäjät väittävät eräänä kauniina aamuna: MINÄ OLEN RIITTA MÄKINEN, MINULLA ON LÄSKIPERSE... Äidinkielen opettaja Mäkinen on raivona.

 

Mika on jäänyt koukkuun pelikoneisiin, koskaan ei voi mennä minkään härvelin ohi, ettei sinne laittaisi muutamaa kolikkoa - ja koskaan ei ole onnea, ei pelissä eikä rakkaudessa. Mutta sitten Mika kohtaa pelienkelin, pikkukundilla on uskomaton kyky tietää mitä pelikone seuraavaksi aikoo. EV

 

Parkkinen, Jukka: Rahunen Ruotsista. WSOY 1993.

 

Nuoria ollaan kerran, mutta vanhuus kestä loppuelämän, sanoi Rahunen.

Rahunen Ruotsista, etunimeltään Björn eli todellinen hybridinallukka. Rahunen, joka näyttää koulun pihalla rekka-autolta, joka on eksynyt pikkuautojen parkkipaikalle.

Rahunen "ui" Johnnyn, Mäkisen, Nooran ja Ruthin joukkoon kesken lukuvuoden.

Sopivasti piilodisko tulossa ja kaapin kokonen Rahunen on passelin  kokonen järkkäriksi ... sitten odotellaan vaan skoudeja

Merirosvoradio on myös kova juttu. Rosvo Roope suoltaa juttua kanavaltaan, niin kauan kunnes kiinni jääminen on vääjäämätöntä.

 

Parvela, Timo: Poika. Tammi 1989.

 

Mä olen poika, pienellä tai isolla peellä. Tulevaisuus ei mua juuri huvita. Kaikki muut tuntuu tietävän mitä minusta tulee isona. Insinööri, ajattelee isä, opettaja miettii äiti.

 

Poika on oman tiensä kulkija ja ajattelija. Hän asui ennen keskikaupungilla, mutta nyt neljän kilsan päässä keskustasta. Vanhemmat osti vanhan koulun ja nyt on ainakin tilaa.

 

Isoisäkin muutti meille, sai oman huoneen ja oli tyytyväinen. Vuokralaisetkin meillä oli Mäkinen ja Kumppani. Tosi outoo porukkaa, isoisän mielestä Mäkinen oli anarkisti, joka suunnitteli jotain räjäytystä.

 

Mä olen poika, enkä haluu mieheks, sit ei kuitenkaan vois enää ajatella näitä samoja juttuja. Isoisä kyllä on oikeesti poika vaikka onkin jo tautisen vanha. Isoisä sanookin, että sillä on hurjasti tähteellä käyttämätöntä naurua.

 

Mulla ei ole kavereita, tai on kyllä kavereita mutta ei YSTÄVIÄ. Ei ole ketään jolle kertoisin juttuja itsestäni.

Mutta, sitten tuli tyttö. Tyttö, joka on erilainen kuin kukaan muu. Mä meen ihan mykäks kun mä näänkin sen ja kun sitä koskettaa niin silloin voi kevätkin tulla.EV

Parvela, Timo: Tuliterä : Sammon vartijat –sarjan ensimmäinen osa. Tammi 2007.

Ahtin ja Ilmarin hartaasti odottama kevätjuhla ja heidän esityksensä siellä päättyvät dramaattisesti. Ahti soittaa kanteletta ja yllättäen koko yleisö on hurmoksessa ja rehtori vajoaa kaikkine tuoleineen nurmikkoon. Ahti ja Ilmari pakenevat paikalta lähimetsikköön. Kumpikaan pojista ei tajua mitä oikein tapahtui.

Ammoisna aikoina Väinämöisen ja Louhen taistelu Sammosta päättyy ihmekoneen hajoamiseen. Osa palasista vajosi mereen, osa ajautui rannoille, missä ne toivat vaurautta kansoille. Louhi vei mukanaan kannen, mutta julisti kostavansa Sammon ryöstön ja sammuttavansa auringon. Siitä lähtien Sammolla on ollut vartijat, joiden tehtävä on siirtynyt aina sukupolvelta toiselle – isältä pojalle - .

Ahtin ja Ilmarin isät ovat kadonneet mystisesti kalaretkellä. Kummastakaan ei ole tuon reissun jälkeen kuultu sanaakaan. Vähitellen pojille selviää, että isät ovat näitä Sammon vartijoita ja nyt on poikien vuoro astua kehiin.

Pojat joutuvat kohtaamaan Hiisiä, noita kuvottavia, vahvoja pikkuolentoja – hajukin on järkyttävä. Tarinaan nivoutuu myös pahamaineinen moottoripyöräjengi nimeltään Tuonelan joutsenet jotka ilmiselvästi kuuluvat vastapuolen leiriin. Myös pikkurikollinen Jokkeri järjestää säpinää. Hän murtautuu Tuonelan joutsenten majapaikkaan ja varastaa sieltä himoitun Tuliterän – miekan jolla on VOIMAA. Lähtiessään Jokkeri vielä räjäyttää ”vahingossa” jengiläisten moottoripyörät.

Tämän kirjan tarina on uskomattoman jännittävä se saa hiuksetkin nousemaan pystyyn. Kirja loppuu aivan kesken ja jää todella jännittävään kohtaan, siitä johtuen jatko-osaa odotetaan kiihkeästi !!

Kirja ei todellakaan ole verrattavissa Timo Parvelan aikaisempiin lastenkirjoihin, se on jotain aivan uutta. Tosin Parvelan huumori pilkistää tuolta jännityksenkin keskeltä mukavasti.EV 

 

Peltoniemi, Sari: Hirvi. Tammi 2001.

"Minä olen Lepakko ja minulla on Korpin sulka. Se on kaikkein tärkeintä mitä minulla on, sillä se antaa minulle tarkoituksen ja tehtävän. Minä saan kirjoittaa".

"En ole runoilija, olen vain kirjuri".

"Ensin kirjoitan naisesta, joka syntyi prinsessaksi palatsiin, sillä ilman tätä naista minäkään en istuisi tässä Kyyn kanssa kirjoittamassa, en olisi Lepakko enkä olisi tärkeä".

Ursula oli kuninkaan tytär. Hän oli ainoa lapsi ja hänen äitinsä kuoli, kun Ursula oli vielä vauva. Ursulan isä oli sotaisa kuningas. Aina oli sota jossakin suunnalla menossa ja näin ollen isä oli paljon poissa kotoa. Ursula oli yksinäinen. Isä kuitenkin täytti Ursulan pienimmätkin toiveet ja niin Ursulasta kasvoi hyvin itsepäinen ja itsekäs tyttö.

Ursulalle pestattiin hovineidoksi Lea, köyhän mökin tyttö. Tämä Lea ei antanut Ursulalle periksi vaan alkoi vähitellen kasvattaa ja opettaa tyttöä. Ursula oppi pukemaan vaatteet päällensä ja myös lukemaan ja kirjoittamaan. Näistä taidoista Ursula vielä aikanaan kiitti Leaa.

 

Vuoden kuluivat, Ursula kasvoi ja muurien ulkopuolinen elämä alkoi kiinnostaa. Ja niin kävi, että kun prinsessa täytti 18-vuotta, hän lähti kerran luvattomille teille ja sen seurauksena hän alkoi odottaa lasta.

Kun kuningas sai tämän tietoonsa hän ilmoitti Ursulalle: "en tahdo tuollaista tytärtä ja kun en tahdo, niin häntä ei ole".

 

Niin Ursula karkotettiin syvään metsään, siellä hän asui yksin pienessä mökissä aivan omin neuvoin ja odotti lapsensa syntymää.

Miten tarina jatkuu --- se selviää Sinulle kun luet kirjuri Lepakon muistiinpanot.EV

 

Poutanen, Kira: Ihana meri. Otava 2001.

"Mä luen läksyt seisaaltaan, juon vettä ja lähden juoksemaan. Yöllä mä herään tekemään vatsalihaksia, en mä voi nukkua, kuvittele miten paljon vähemmän energiaa se vie kuin vaikka seisominen. Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa, jota kukaan ei voi koskettaa..."

Juliasta tulee anorektikko, jonka päivät ovat täynnä pakonomaisia rituaaleja - loputonta laihduttamista, voimistelua yöllä, pitkiä juoksulenkkejä ja järjettömiä tekosyitä ettei tarvitsisi syödä. Lopulta Julia vihaa itseään ja vajoaa syvälle omaan maailmaansa "hopeiseen mustaan mereen".

Kira Poutanen on syntynyt v. 1974. "Ihana meri" on Poutasen esikoisteos, ja se sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2001. Kirjailija on koulutukseltaan filosofian maisteri, ja hän on opiskellut myös tanssia.  Poutasen toinen teos "Katso minua" on ilmestynyt v. 2004. EV


Puskala, Sirpa: Kobraveljet. WSOY 2001. 207 s.

"Veriveljee ei saanu pettää, vaikka se olis tehny aseellisen ryöstön tai potkinut koko kaupungin asukkaat sairaalakuntoon... Veriveljee ei saanu pettää, vaikka se olis murhannu tai listinyt hengiltä sata somalia."

Tomppa on kusessa, todella kusessa. Niiranen, se helvetin psykopatti oli hakannu Ketolan ja mä onneton vaan seisoin tumput suorana vieressä ja katoin. Nyt Ketola on kait kuollu tai jotain ja mä vissiin istun linnassa lopun elämäni toisen törttöilyn vuoksi...

Kirjailija Sirpa Puskala asuu Mikkelissä. Hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja, näytelmiä, satuja, pakinoita ja kolumneja. Hän työskenteli ennen kirjailijan uraansa työmarkkinajärjestössä Helsingissä.

Puskala kirjoittaa uutta tarinaa mieluiten iltaisin ja öisin. Päivisin on uudelleenkirjoittamisen ja korjaamisen aika. Hän kirjoittaa tekstin aina moneen kertaan. EV

  Puskala, Sirpa: Pintanaarmuja Pihlström. WSOY 1993.

 

Vanha äijä ilman päällysvaatteita harppo torin poikki ja on talvikeli. Katoin vähän tarkemmin ja huomasin, että sehän on vaari. Mitä hittoo vaari hortoilee pitkin katuja puolipukeissa. Jupi otti vaarin kiinni ja yritti selittää sille järkee, mutta vaari ei edes muistanu kuka Jupi on. Sit kaiken kukkuraks se kusta losotti siinä keskelle katua ..... että mä häpesin, varsinkin kun huomasin, että Mirka seuras tilannetta lähistöllä.

 

Jupin elämässä vaari on aina ollut tärkeä henkilö, ja nyt kun vaarin muisti on heikentynyt ja vaari tekee aivan omituisia ja järjettömiä juttuja, Jupi huomaakin häpeävänsä hänelle niin rakasta ihmistä. Tämä tuntuu Jupista todella pahalle.

 

Pintanaarmuja, Pihlström kertoo rakkaudesta, vaarin dementiasta, pettymyksistä ja onnesta, karmaisevasta kaatokännistä.... EV

 

Puskala, Sirpa: Taivas taskussa. WSOY  2004. 220 s,

 

Yleisistä normeista piittaamaton calvadosta naukkaileva ja pikkusikareita tuprutteleva Enni-mummo ajattelee, että vaillinainen on paljon enemmän kuin kokonainen. Tämä ajatus miellyttää Lauraa, kymppiluokkalaista, jolta tulevaisuuden suunnitelmat ovat kateissa ja poikaystäväkin tuntuu välillä ahdistavalta. Niinpä Laura suostuu Enni-mummon erikoiseen ajatukseen ja vaikka mitä VOI tapahtua. EV

 

Puskala, Sirpa: Kingi. WSOY 2006.

 

Miika Laine 15 v. haaveilee tulevansa kuuluisaksi kirjailijaksi. Miika asuu kasvattivanhempiensa luona, se on asia, josta hän ei paljon kavereille huutele.

Miikan elämältä putosi pohja, kun hänen suuri sankari isoveli Henkka ajoi moottoripyörällä päin rekkaa ja kuoli. Miikan äiti romahti täysin ja purki pahanolonsa alkoholiin. Siitä seurasi vääjäämättä se, että tuolloin 9-vuotias Miika ja 13-vuotias Sanna sijoitettiin sijaisperheeseen. Isä oli poistunut kuvioista ja aiemmin.

 

Tynkäteatteri tarvitsee kässärin nuorisomusikaaliinsa ja Miika lupautuu sen kirjoittamaan. Ajatus kuitenkin takkuaa ja inspiraatio ei tahdo iskeä. Silloin Miika muistaa Henkan kirjoittamat laulut ja päättää etsiä ne käsiinsä. Vieraillessaan biologisen äitinsä luona etsimässä Henkan sanoituksia Miikalle selviää, ettei Henkka ollutkaan niin puhtoinen kuin Miika lapsellisuuttaan oli kuvitellut. Henkan elämää oli hallinneet huumeet ja onnettomuuskin taisi olla kaikkea muuta kuin onnettomuus. Miikan on vaikea hyväksyä Henkan ratkaisuja. Kässäri alkaa kuitenkin hahmottua ja Miikan elämään astuu myö Kiia. EV


Ranivaara, Jorma: Skeittaajan paluu. WSOY 2004.

 

Rouhiainen, Elina: Kesytön. Tammi 2012. (Susiraja 1)

 

17-vuotias lukiolainen Raisa Ojala menettää äitinsä äkillisesti ja joutuu muuttamaan Helsingistä enonsa hoiviin Kainuun korpeen Hukkavaaraan. Hukkavaara on perin erikoinen kylä, jossa asuu yllättävän paljon nuoria urheilullisia ihmisiä. Vähitellen Raisalle selviää, miksi äiti on aina ollut niin vaitonainen menneisyydestään ja miksi kylällä tapahtuu hyvin outoja asioita. Raisa tutustuu nuoreen komeaan Mikael Sarriin, jota kaikki kylällä kunnioittavat - mutta tällä on jo tyttöystävä.

 

Elina Rouhiainen on 1988 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja Kesytön on hänen esikoisteoksensa. Se aloittaa kirjasarjan, joka käsittelee paranormaalia rakkautta. Kirjan jatko-osat ovat Uhanalainen ja Jäljitetty. Neljäs osa ilmestyy syksyllä 2015. IR 2015.

 

  Salminen, Hellevi: Niin mieletön ikävä. Otava 1995.

 

Kirjan päähenkilö Katja on muuttanut Vaasasta Tampereelle ja aloittanut opinnot teknillisessä korkeakoulussa.  Irtautuminen  kotoa tuntuu hyvälle, etenkin kun Katja tutustuu Tampereella Mikaeliin, seurakunnan kanttoriin. "Minä olen nähnyt Vronskin", toteaa Katja ystävälleen Kaiskulle nähdessään komean Mikaelin ensimmäistä kertaa Tampereen ortodoksisessa kirkossa.

 

Vaasaan jäivät isä ja Irinja, Katjan äidinäiti. Isään on vaikea saada kontaktia. Irinja on Katjalle tärkeä. Äiti on muuttanut Moskovaan ja aloittanut uuden elämän Sergein kanssa. Katjankin elämä alkaa rakentua Tampereella, opinnot sujuvat, on Mikael ja kirkko.

 

Kirjassa on vahva eettis-uskonnollinen pohjavire, nuoret ja varsinkin päähenkilö pohdiskelevat suhtautumistaan uskontoon. Mielenkiintoista on etenkin se, että Katja kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Katjan mukana lukija pääsee sytyttämään tuohuksia, kuulemaan veisuja, aistimaan suitsutussavun tuoksun – kurkistamaan vähän syvemmälle toiseen kansankirkkoomme ja samalla ortodoksiseen kulttuuriin.

 

Jo vähemmistöön kuuluminen tuntuu joskus vaikealta. Valtavirrasta poikkeaminen ja valintojen tekeminen omaa sisintä kuunnellen on vielä vaikeampaa. Katja päätyy talkoolaiseksi Lintulan luostariin. Mutta miten käy Katjan ja Mikaelin?

 

Salmisen kirja oli Topelius-palkintoehdokkaana 1995.

 

Hellevi Salminen on kirjoittanut yli kaksikymmentä kirjaa ja pääosin nuorille. Hänen ensimmäinen kirjansa Baby ilmestyi vuonna 1962.  Salmisen henkilöt ovat usein maaseutukaupungeista. Kirjoissa kuvataan nuorten kasvukipuja, perheongelmia, erilaisuutta, onnellisia ja onnettomia ensirakkauksia ja nuorten vaikeuksia kaiken ulkonaisen hyvinvoinnin keskellä. RN

 

  Salminen, Hellevi: Siipiä vaille enkeli. Otava 2000.
 
Kirja jatkaa Katjan tarinaa, ja se on itsenäinen jatko kirjalle ”Niin mieletön ikävä”. Katja on tehnyt ison ja vaikean päätöksen. Hän on jättänyt opiskelut Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja muuttanut Heinäveden Palokkiin Lintulan luostariin nunnakokelaaksi. Katja on jättänyt myös ystävät, perheen ja, mikä vaikeinta, Mikaelin, poikaystävänsä.
 
Millaista Katja kuvittelee luostarielämän olevan ja millaiseksi se osoittautuu? Kaivattu ilo ja rauha vaihtuu välillä epäilyyn, kateuteen, suuttumukseen ja ikävään entiseen elämään.
 
Kirja perustuu osittain Kreikassa elävän suomalaisnunnan päiväkirjamerkintöihin. Kirja antaakin todenmakuisen ja vaikuttavan kuvan luostarin arkielämästä. Luostariympäristöä kuvataan harvoin kirjallisuudessa. Hellevi Salmisen tämä kirja ja aiemmin ilmestynyt ”Niin mieletön ikävä” vievät lukijan uusiin ympäristöihin ja ortodoksisen kulttuurin ja uskonnon piiriin. Katja on nuori ja pohdiskelee ja tekee suuria ratkaisuja. RN

 

Schuurman, Nora: Auringonkukkatalvi. Otava 2005.


Emma ja Sanni ovat isän luona kun puhelin soi. Emma aavistaa, että jotain on tapahtunut. Sinä sunnuntaina elämä jakautui kahteen osaan. Menneen ja tulevan väliin laskeutui muuri. Äiti ... siinä lähellä, mutta ei kuitenkaan enää missään.

 

Äidin kuoleman jälkeen Emma ja Sanni joutuivat muuttamaan isänsä luo pieneen huonokuntoiseen rintamamiestaloon joka oli maalla.

Surusta toipuminen on tuskaista ja vaikeaa. Emma purkaa omaa tuskaansa hevostallilla. Sanni puolestaan sulkeutuu ja surffailee netissä kaiket illat. Tytöt ovat toisilleen ainoat tuki ja turva. Isä ei oikein osaa eikä jaksa eikä ehdi paneutua tyttöjen ongelmiin, hän ei aisti tytöistä huokuvaa hätää ja tuskaa. Emma yrittää epätoivoisesti pitää pikkusiskostaan huolta. Kaikesta huolenpidosta huolimatta Sanni joutuu onnettomuuteen ja Emma on kuolla syyllisyydestä.

 

Vasta kun Emma oppii hieman hellittämään otettaan ja antamaan itselleen anteeksi tilanne alkaa purkaantua. EV

 

Simukka, Salla: Toisaalla. Tammi 2012.

 

Emmi ei ole löytänyt lahjakkuusaluettaan. Hän on edelleen potentiaali vaikka on jo 15 vuotta. Hän on syrjäänvetäytyvä eikä hänellä ole ystäviä. Hänen vanhempansa päättävät ottaa mahdollisuudesta kiinni: he antavat Emmin testaajaksi uuteen peliterapiaan. Emmi vain ei itse tiedä olevansa pelissä, terapiassa tai testaamassa herätessään tyhjässä maailmassa.

 

Samuel on nörtti, olmi, virtuaalimaailmojen tutkinnon suorittanut työtön. Joka saa töitä oudosti, salaisesti, side silmillä kuljetettuna, testattuna, haastateltuna. Hän ottaa työn vastaan: palkkio on huikea. Ja pääsee kahden muun nuoren kanssa peliohjaajaksi testattavaan Empty Worldiin. Hän on Emmin peliohjaaja.

 

Salla Simukan teos on yhtä aikaa jännitystä, thilleri lähitulevaisuudesta ja ihan scifiä. Nälkäpeli tulee mieleen, eikä kaukaa haettuna. Hieno kirja ja jännittävä kirja. PL 2014. 


  Skiftesvik, Joni: Mika ja isä. WSOY 1986.


  Skiftesvik, Joni: Mika mutkamäessä. WSOY 1996.


  Suhonen, Ville: Tuulensieppaaja. Otava 2005.

 

Tuuli vaeltaa mielellään tuntureissa ja sen vuoksi häntä pidetäänkin omituisena. Tuulin vanhemmat ovat kuolleet ja hän asuu Heikki sedän kanssa pienessä mökissä. Mökki on vaatimaton ja korjauksen tarpeessa, mutta Tuulia se ei häiritse. Tuulin vanhempien kuolemaan liittyy salaperäisiä tarinoita ja noissa tarinoissa naalit ovat avainasemassa. Tuuli huomaa että jo naali sanan mainitseminen aiheuttaa Heikki sedässä outoja piirteitä. Naalit ovat kielletty alue.

Niinpä Heikki setä ei todellakaan ilahdu kun Tuuli ystävystyy Naalin kanssa.

Kylällä kuohuu muutenkin. Huhutaan, että tunturiin olisi tulossa kaivos joka toisi taloudellista varmuutta koko kylän elämään. Niin sitten käy, että Tuuli ja Heikki setä joutuvat muuttamaan tunturista kylälle. Vielä on kuitenkin yksi mahdollisuus estää kaivoksen tuleminen ja maiseman totaalinen pilaaminen ja se on naali. Naali on rauhoitettu eläin ja jos tunturissa on havaintoja naaleista ei kaivos saa tarvittavia lupia. Alkaa vimmattu taistelu: Tuuli puolustaa naaleja ja vastapuolella on tuulin kaveri Jouni ja hänen isänsä. Oman piristyksen kirjaan tuo Tuulin mummo, jota pidetään noitana.

 

Ville Suhonen (s. 23.6.1964 Helsingissä) nousi yleisön tietoisuuteen vuoden 1999 suursuosikkeihin lukeutuneen koko perheen seikkailuelokuvan Poika ja ilves käsikirjoittajana ja toisena ohjaajana. Samana vuonna ilmestyi hänen esikoiskirjansa, elokuvan pohjalta toteutettu romaani Poika ja ilves.

Syksyllä 2003 ilmestyi romaani Poika ja ilves - Paluu erämaahan.

Vuodesta 1988 alkaen Suhonen on työskennellyt päätoimisesti vapaana elokuvantekijänä.

Suhonen asuu nykyisin Vihdin Ruskelassa.EV
 

Talvio, Pirkko: Pikkusysteri. Tammi 1993.

 

Tervo, Jari: Poliisin poika. 2. p. WSOY 1993.

 

Tiainen, Marja-Leena: Khao lakin sydämet. Tammi 2013.

 

Intian valtameren syvyyksissä tapahtui maanjäristys tapaninpäivän aamuna vuonna 2004. Maanjäristys aiheutti valtavan tsunamin, jonka seurauksena yli 200 000 ihmistä menetti henkensä Indonesiassa, Thaimaassa, Sri Lankassa ja Intiassa. Onnettomuudessa kuoli 179 suomalaista, jotka olivat matkustaneet joululomallaan Thaimaahan.

 

Marja-Leena Tiainen kirjoittaa usein kirjoja, joihin hän luo fiktiivisiä henkilöitä, mutta joiden tarinat voisivat olla reaalitodellisuutta. Niinpä Khao Lakin sydämet on kirja, joka voisi olla totta.

 

Kirjan päähenkilö on nyt 15-vuotias Emma, joka on menettänyt perheensä onnettomuudessa. Emma on palannut isoäitinsä kanssa yhdessä muistelemaan tapahtunutta Thaimaassa. Nykyhetken lomassa vuorottelevat tsunamin aikaiset tapahtumat. Thaimaahan on palannut myös ruotsalainen Lukas, jonka kanssa Emma ystävystyy ja käy läpi kokemuksiaan. Emma haluaisi myös löytää paikallisen miehen, joka pelasti hänet vesimassojen alta.

 

Kirja on kertomus siitä, että elämä jatkuu suurenkin menetyksen jälkeen. IR 2015.

 

Tiainen, Marja-Leena: Kahden maailman tyttö. Tammi 2011.

 

Tara on 17-vuotias Suomessa asuva kurdityttö. Tara haluaisi elää ja asua niin kuin suomalaiset nuoret elävät, mutta hänen on noudatettava suvun ja yhteisönsä tapoja ja sääntöjä. Kun Tara ihastuu Janneen, hänelle tulee vaikeuksia perheen kanssa. Hänen on paettava kunniaväkivaltaa turvakotiin toiselle paikkakunnalle. Siellä hän ystävystyy työntekijän kanssa, joka rohkaisee häntä uuden elämän alkuun. Pelko on kuitenkin koko ajan läsnä Taran elämässä. Pako jatkuu, kun hänen olinpaikkansa paljastuu perheelle. IR 2015.

 

  Tiainen, Marja-Leena: Lossikylän Lennon. Tammi 2003.

 

  Tiainen, Marja-Leena: Pikkuskini. Tammi 2002.

 

Ennen kuin sitä itse huomaakaan, sitä on jo mukana. Yks kaks tyttöystävä jättää ja löytää uuden poikaystävän. Näin pääs käymään Samille, 15 v., ja mitta tuli täyteen. Sami päätti näyttää, ettei hänen ylitseen kävellä noin vain. Mutta skinien sisäpiireihin ei marssita puoli huolimattomasti, aateveljet odottavat tekoja. Mitä Sami on valmis tekemään???? Kestääkö kantti!!!! 

 

Marja-Leena Tiainen on syntynyt v. 1951. Ensimmäinen romaani Pullopoika (Vihreä Varis -sarja) julkaistiin v. 1987. Tiainen kirjoittaa kaikenikäisille, mutta enimmäkseen 8-16-vuotiaille. Eniten palautetta lukijoilta Tiainen on saanut kirjastaan Rakas Mikael,  josta hän itsekin pitää eniten. EV

 

  Tiainen, Marja-Leena: Rakas Mikael. Tammi 1999.

"Lääkäri viskaa veriset kertakäyttöhansikkaat roskikseen. Hänen ilmeensä näyttää vihaiselta. Vieressä seisova hoitaja katsoo miestä osaaottavana. pyöreähkö ja lempeäkasvoinen nainen muistuttaa ulkonäöltään isoäitiäni. Hoitaja siirtää katseensa lääkäristä minuun ja huokaa: - Niin nuori ja nätti poika. Elämä vielä kunnolla alussakaan."

Näin päättyi Mikaelin elämä - mutta se jatkuu kuitenkin, vaan aivan eri tavalla. Sitä jatkaa Mikaelin tyttöystävä ja salaisuus, jonka vain Roosa tietää... EV 

 

Tiitinen, Esko-Pekka: Jäljen jättävät sanat. Tammi 2002.

 

Heikki on pohdiskelija ja oman tiensä kulkija. Hän aloittaa uudessa koulussa ysiluokan ja kirjoittelee opettajille ja oppilaille "sanoja", satuja ja aforismeja. Heikin mielestä on helpompaa kirjoittaa kuin puhua.

Heikin jutuissa on ajatusta ja huumoria sekä totista totta.

 

Tämä kirja on yhtä sopiva oppilaan kuin opettajan luettavaksi.EV

Toivola, Ritva: Arvaamaton aikamatka (itsenäinen jatko-osa kirjalle Salaiset aikamatkat). Tammi, 2005

Itsenäinen jatko-osa Salaiset aikamatkat kirjalle. Tarinassa seikkailevat tutut Ville ja Laura. He ovat uhkarohkeasti päättäneet siirtyä tietokoneen avulla tulevaisuuteen. Ajatus oli että siirryttäisiin vain muutama vuosi eteenpäin mutta sitten tapahtui jotain ja suunnitelmat menivät mönkään. Laura ja Ville huomasivatkin siirtyneensä vuoteen 2112.  Ihmiset, joihin he törmäsivät näyttivät kyllä hiukan samanlaisilta kuin heidän oman aikansa ihmiset mutta pukeutuminen oli jotakin aivan muuta. Autoja ei näy missään sen sijaan helikoptereita tuntuu pörräävän taivaalla.

Rahaa ei tunnettu ollenkaan vaan kaikilla piti olla dana. Ilman danatunnistinta ei kukaan tullut toimeen. Villeltä ja Lauralta tämä dana tietysti puuttui ja kaikki joilla ei danaa ollut olivat terroristeja. Laura ja Ville olivat PINTEESSÄ. Pääsisivätkö he milloinkaan takaisin hiidenkirnulle ja kotiin ???EV

Toivola, Ritva: Salaiset aikamatkat. Tammi 2003.

Ada ja Mertsi elävät vuotta 2068 ja asustavat väliaikaisesti Unelma tätinsä luona Hiidenjärven elämyspuistossa. Sisarukset ovat löytäneet romuvaraston johon on heitetty ikivanhoja tietokoneita ja pelejä ja nuo vanhat vehkeet kiinnostavat kovasti. He korjailevat yhtä konetta ja yllättäen siitä löytyy kuvia ja animaatioita menneiltä ajoilta. Vai ovatko ne animaatioita, eivät todellakaan. Koneen avulla sisarukset pääsevät siirtymään menneeseen aikaan.

Kerran Ada ja Mertsi vierailevat 2000 –luvun alkupuolella ja tuolloin Ville, joka viettää hiihtolomaansa mökillään huomaan Adan ja Mertsin ja lähtee seuraamaan heitä ja joutuu heidän mukanaan vuoteen 2068.

Tämä fantasiaromaani tempaisee Sinut vääjäämättä mukaansa. EV

  Uskali, Marita: Hopeanorsu. WSOY 2004.

 

  Uskali, Marita: Veli ilves. WSOY 2001.

Vahtokari, Reijo: Saarelaisten salaisuus. Otava 2007.

Jussi on päässyt kahdeksi viikoksi aivan yksin entiseen mummolaan. Mikä nautinto kaksi viikkoa ilman äidin valvovaa silmää, se on välillä niin rasittavaa. Mummon ja vaarin koti on vanhassa paritalossa pienessä saaristolaiskylässä. Nyt molemmat isovanhemmat ovat kuolleet ja Jussi on ns. talonvahtina. Seinänaapurina asuu Särkkälän pappa, jolle Jussi toimittelee kauppa-asioita ja muita pikku askareita. Naapurissa tien toisella puolella asuu Jussin ikäinen Satu mummonsa kanssa. Sekä Satu että mummo ovat jotenkin ”outoja” kumpikin pukeutuu täysin mustiin ja käyttäytyvät muutenkin oudosti. Eräänä yönä Jussi herää siihen, että joku tai jotkut ovat talon vintillä. Jussi huomaa että vintiltä poistuu useampia ihmisiä ja vasta seuraavana päivänä Jussi uskaltautuu tarkastamaan mitä vintillä on tapahtunut. Mummon järjestyksessä olevat tavarat on hujan hajan, jotain on siis etsitty. Vähitellen Jussille selviää että naapurin Satu on jotenkin mukana tuossa murrossa. Vihdoin Satu paljastaa mitä vintiltä on etsitty. Nyt alkaa vimmattu salaperäisten kirjeiden etsintä. Satu uskoo johonkin kummaan vanhaan taruun ja on varma sen toteutumisesta aivan lähipäivinä. Jussi epäilee vahvasti Sadun tarinaa, mutta ryhtyy kuitenkin avuksi selvittämään juttua. Ystävykset joutuvat vaarallisiin tilanteisiin ja antiikkikauppias Vaahtopää osoittautuu varsinaiseksi roistoksi,  mutta vähitellen koko juttu alkaa aueta ja tulossa on JYMY-YLLÄTYS…..EV.


  Wickström, Mika: Kunniakierros. WSOY 1998.


  Wickström, Mika: Sebastian. WSOY 1996.


  Vilkuna, Varpu: Tumma nauha. Tammi 1996.

 

Lokakuinen jäätävän kylmä ilta muuttaa Sannan, Antin ja Jannen elämän.

Sanna on saanut ajokortin ja neljän nuoren porukka on päättänyt lähteä kaupunkiin bänditapahtumaan. Sanna, Antti, Janne ja Juho ovat kulkeneet yhdessä päikkäri-ikäisistä alkaen. Nyt ollaan kuitenkin menossa juhlimaan Sanna on kuskina ja pojat juhlatuulella.

Kaupunkiin saavuttaessa pojat päättävät lähteä ottamaan parit oluet ja Sanna puolestaan lähtee moikkaamaan kaveriaan. Baariin meno meinaa kuitenkin mennä pipariksi, kun Juho on ottanut pari huikkaa liikaa ja portsari on sitä mieltä, että ei nyt tällä kertaa. Juho suostuu kuitenkin jäämään ulos venaamaan kun toiset käy nuo kaljansa juomassa.

Mitä Juholle sattuu tuona aikana, sitä alkavat Janne ja Antti ihmetellä kun tulevat ulos baarista ja Juhoa ei näy missään, mukaan liittyy myös Sanna. Kaikki kioskit kolutaan ja vielä tarkistetaan bänditapahtumapaikka, mutta Juho on haihtunut kuin tuhka tuuleen.

Viimein ei auta muu kuin mennä poliisilaitokselle tekemään ilmoitus kadonneesta pojasta. Sitten alkaa tuskainen odotus.

Elämä ei palaa enää entiselleen --- on riipaiseva kasvun paikka edessä.EV